1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tomaatti

Pohjanmaan tomaatintuottajat haluavat "mauttomat vesipallot" pois tuotannosta – nyt kuluttaja ostaa mautonta ja makeaa samasta kotimaisen tomaatin korista

Viljelijät toivoisivat, että tomaateista maksettaisiin kilojen sijaan maun perusteella. Sitä helpottaisi, jos perustomaatit brändättäisiin kaupan hyllylle lajikkeittain. Kaupan mielestä suomalainen tomaatti on jo itsessään suosittu brändi, ja valikoimaa on jo liikaakin.

Johanna Smith viljelee kasvihuoneellaan kurkkua, kirsikkatomaattia ja perustomaattia. Pohjanmaalla tomaatintuotannon halutaan lähtevän kuluttajan toiveista. Se on johtanut makuraadin perustamiseen. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Johanna Smith katselee hennon punertavia tomaatinalkuja kasvihuoneellaan Pohjanmaan Yttermarkissa.

On tiistai, ja pyöreät perustomaatit on poimittu viimeksi maanantaina. Viikon ensimmäisen poiminnan saldo oli 2 600 kiloa, noin 33 000 tomaattia.

Poiminnan jäljiltä on vihreää, mutta jo huomiseksi punastuu lisää peruspyöreää.

– Meillä viljellään liventoa, joka on hyvänmakuinen ja helppohoitoinen tomaatti, ja antaa hyvin satoa, Smith sanoo.

Kaupan hyllyltä makeaa liventoa on kuitenkin turha etsiä, sillä sen kauppanimi on muiden pyöreiden tomaattien tapaan useimmiten "suomalainen tomaatti".

Harva tietää, että kotimaisen tomaatin nimellä myydään todellisuudessa useita eri lajikkeita, joissa on myös makueroja. Siksi samasta korista poimituista irtotomaateista yksi voi olla tiivis ja makea, toinen taas vetinen ja mauton.

– Kuluttajilta on tullut tuottajille palautetta siitä, että kotimaisen tomaatin laatu ja maku heittelevät. Sen mainetta pitäisi parantaa, Smith sanoo.

Smith on paitsi itse viljelijä, myös Pohjanmaan ruotsinkielisen tuottajayhteisön ÖSP:n (Österbottens svenska producentförbund) puutarhavaliokunnan puheenjohtaja.

Ja Pohjanmaalla tuottajayhteisö on ryhtynyt tomaattisotaan.

Tomaattilajikkeiden valinnassa viljelijät joutuvat pohtimaan maun lisäksi kestävyyttä – miten tomaatti kestää tauteja ja selviää pitkistä kuljetuksista. Muhjua tomaattia ei kukaan osta, vaikka se maistuisikin hyvältä. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Asiakkaan toiveet edelle

70 prosenttia Suomen tomaateista viljellään Pohjanmaalla, missä kotimaisen tomaatin maineesta huolestuneet viljelijät ovat lähteneet joukolla taistelemaan paremmanmakuisten tomaattien puolesta vetisiä jättitomaatteja vastaan.

Heikommanmakuisia lajikkeita halutaan karsia tuotannosta ja viljeltävät tomaatit valita maku edellä.

Kaikki lähtee kuluttajasta.

Alueen tomaatintuottajien yhteisessä hankkeessa on tutkittu tomaattien makua ja perustettu makuraati, jota tuottajat voivat jatkossa hyödyntää uusien tomaattilajikkeiden valinnassa.

Tähänastisissa makutesteissä yksi lajike jää aina pahnanpohjimmaiseksi.

Merlice on iso ja hyväsatoinen tomaatti, mutta hankkeen projektipäällikkö, tomaattien makuihin perehtynyt Luonnonvarakeskuksen tutkija Irene Vänninen kuvailee sitä "mauttomaksi vesipalloksi".

– Merlice tuottaa kilomääräisesti tosi hyvin, mutta maku on lattea ja mitäänsanomaton, ja tekstuurikin tökkii monen suussa, Vänninen sanoo.

Valtaosa Suomen tomaateista kulkee kauppoihin pakkaamojen kautta. Jotkut viljelijät myyvät tomaattejaan myös suoraan kaupoille, jolloin ne brändätään kaupassa usein lähituotteena. Se on yksi tapa, jolla viljelijä voi profiloitua tietynlaisten tomaattien tuottajana. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Maku ja sato eivät mahdu samaan tomaattiin

Ongelma on, että maku ja satoisuus eivät mahdu samaan tomaattiin.

Kauppa puolestaan maksaa viljelijöille perustomaatista samaa kilohintaa lajikkeesta riippumatta – meneväthän ne kaupassakin samaan kotimaisen tomaatin koriin.

Siksi kaikki viljelijät eivät osta ajatusta maku edellä viljelystä.

– On mahdoton yhtälö, että maku ja määrä mahtuisivat samaan koriin, se on jompi kumpi. Tuottajien täytyy valita, mennäänkö iso sato ja paljon rahaa edellä, vai maukas tomaatti edellä. Jos maksetaan kiloista, moni haluaa tuottaa kiloja, Vänninen sanoo.

Tomaatilla on pitkä matka kauppaan

Tomaatin matka viljelijän kasvihuoneesta kauppaan on pitkä.

Suomen tomaattikeskittymässä Pohjanmaalla valtaosa viljelijöistä myy tomaattinsa ensin pakkaamoille, jotka myyvät ne eteenpäin kaupan keskusliikkeille S-ryhmälle, Keskolle ja Lidlille.

Pakkaamoilla eri viljelijöiltä tulevat lajikkeet sekoittuvat, ja laatikossa lukee vain pakkaamon nimi.

Matka kasvihuoneelta myyntiin voi kestää useita päiviä – ja tomaatin on selvittävä matkasta sen näköisenä, että kuluttaja sen kaupan hyllyltä haluaa mukaansa poimia.

Jokin lajike voi maistua erittäin hyvältä, mutta jos se on kaupan hyllylle ehtiessään muhjuinen ja pehmeä, ei kuluttaja sitä osta.

Yksi syy, miksi parjattua Merliceä Suomessa on viljelty onkin se, että lajike säilyy hyvin ja kestää myös kuljetusta. Se on olennaista Suomen kaltaisessa maassa, jossa tomaatit tuotetaan pääosin eri paikassa kuin missä suurin osa syöjistä asuu.

– 97 prosenttia ostetuista tomaateista haetaan ruokakaupasta, ja se luo raamit sille, miten pitää viljellä, pakata, kuljettaa ja mitä tomaatin pitää kestää. Tämä on yksi pullonkauloista lajikkeiden valinnassa, sanoo kasvihuoneviljelijöitä edustavan Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen.

Laatikollinen tomaatteja liukuhihnalla Hultholmin pakkaamolla
Pohjanmaalla suurin osa viljelijöistä myy tomaattinsa ensin pakkaamoille, jotka myyvät ne eteenpäin kaupalle. Video näyttää, mitä tomaateille tapahtuu Hultholmin pakkaamossa Korsnäsissä.

Peruspyöreän on lunastettava kuluttajan odotukset

Myös Kauppapuutarhaliitto on puhunut sen puolesta, että mauttomimmat lajikkeet jätettäisiin viljelemättä.

Jalkasen mukaan Merlicen viljely on jo tehnyt hallaa kuluttajan käsitykselle kotimaisen tomaatin mausta. Riskinä on, ettei kuluttaja enää halua ostaa suomalaista perustomaattia, jos sen maku on huono.

Samaa pelätään Pohjanmaalla.

– Maku on vaikuttavin tekijä, kun kuluttaja valitsee vihanneksensa. Jos kuluttaja jatkuvasti pettyy kotimaiseen tomaattiin, hän siirtyy lopulta muihin tuotteisiin, sanoo Närpiön vihanneksen myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundström.

Närpiön vihannes on 33 viljelijän osuuskunta, jonka jäsenet ovat yhteisesti päättäneet, mitä lajikkeita viljelevät. Osuuskunnalla on oma pakkaamo, jonka kautta tomaatit toimitetaan keskusliikkeille.

– Meillä ei Merliceä viljellä. Meidän on pystyttävä tuottamaan sellaista tomaattia, mitä kuluttaja aidosti haluaa. Jos siihen ei kyetä, kotimaisen tomaatin kulutus lähtee laskuun, Lundström sanoo.

Kauppapuutarhaliiton Jyrki Jalkanen sanoo ymmärtävänsä myös sen, ettei osa tuottajista halua luopua hyväsatoisesta Merlicestä.

– Viljelijän pitää elää ja maksaa palkkansa ja arvonlisäverot valtiolle. Siksi tarvitaan kiloja. Jos ostaja sanoo, ettei makseta tuota senttimäärää enempää, niin silloin on saatava tietty kilomäärä jotta viljelystä tulee kannattavaa.

Pavlo Cherneha hoitaa taimia Johanna Smithin kasvihuoneella. Tomaatit poimitaan täällä kolme kertaa viikossa. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Mikä on tomaattien Timo tai Siikli?

Tässä tuottajien katseet kääntyvätkin kaupan suuntaan.

Pohjanmaan tomaattikeskittymässä toivottaisiin, että myös perustomaatteja alettaisiin markkinoida lajike edellä, ei pelkästään sekalaisena kotimaisena tomaattina.

Tavalliset pyöreät tomaatit voisivat olla kaupassa eri laareissa perunoiden tapaan: Siikli, Timo, Rosamunda – Encore, Livento, Audiance.

Jos kuluttaja tietäisi, että tavan tomaateissakin on eroja, hän voisi valita mieleisensä lajikkeen.

Ja jos kauppa maksaisi maistuvimmasta tomaatista enemmän, olisi tuottajien sitä kannattavampaa viljellä.

– Jos kauppa uskaltaisi vaatia samaa mitä kuluttaja, niin kyllä silloin saataisiin nopeammin muutoksia aikaan myös alkutuotannon päässä, sanoo Närpiön vihanneksen Lundström.

Saman toteaa Kauppapuutarhaliiton Jyrki Jalkanen.

– Sisäänostajan pitäisi maksaa paremmasta tomaatista kovempaa hintaa, ja viime kädessä kaupan tiskillä pitäisi näkyä, mitä lajiketta kuluttaja on ostamassa, Jalkanen sanoo.

Tomaatin maku on monimutkainen asia, sanoo viljelijä Johanna Smith. Myös viljelyolosuhteet vaikuttavat – samakin lajike eri viljelijältä tai eri kasvihuoneesta voi maistua erilaiselta. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Kauppa ei brändäisi perustomaattia

Kauppa ei tätä ajatusta täysin osta.

S-ryhmän hedelmistä ja vihanneksista vastaavan tuoteryhmäjohtajan Veli-Matti Puhakan mukaan nykyisellä “kotimaisella tomaatilla” pyyhkii hyvin ja se on jo itsessään suosittu brändi.

Kauppapuutarhaliiton mukaan tomaatin kotimaisuusaste on 60 prosenttia. S-ryhmällä se oli viime vuonna Puhakan mukaan peräti 98 prosenttia.

Puhakan mukaan perustomaattilajikkeet eivät riittävästi eroa toisistaan, että niitä kannattaisi omissa laareissaan myydä.

– Olemme tätä kyllä ajatelleet ja teettäneet omiakin riippumattomia makutestejä, mutta niissä mikään yksittäinen perustomaatin lajike ei erottunut edukseen. Jos joku lajike maultaan nousisi aivan ylitse muiden, se olisi toki jo eri tuote, jolla olisi eri kuluttajahinta ja eri sisäänostohinta, Puhakka sanoo.

Puhakan mielestä Suomen tomaattimarkkinoilla erilaisia tomaattityyppejä on jo ruuhkaksi asti. Kuluttajan voi hänen mukaansa olla jo nykyiselläänkin vaikea hahmottaa eriväristen ja -muotoisten tomaattien eroja ja käyttötarkoituksia.

– Valikoimamäärän lisääminen ei välttämättä tuota parempaa lopputulosta. Suomalaisen tomaatin on lunastettava paikkansa joka kerta, ja viljelijä sahaa omaa oksaansa, jos tomaatin maku on huono, Puhakka sanoo.

Kaupan toinen suuri tekijä Kesko näkee kyllä tilaa uusille tomaattituotteille, mutta pelkkä lajikkeiden listaaminen ei hevi-ostojohtaja Kenneth Forsmanin mukaan ole järkevää.

– Jos kotimaista irtotomaattia halutaan markkinoida lajike edellä, pitäisi pystyä viestimään, miten se eroaa siitä nykyisestä perustomaatista. Eihän kuluttajalle pelkkä lajikenimi kerro mitään. Tarvitaan tarina, kokonaisvaltainen brändi, Forsman sanoo.

Pohjanmaan tomaattihankkeen projektipäällikkö Irene Vänninen on eri mieltä. Hänen mukaansa perustomaateissakin olisi varaa erikoistua. Kuluttaja kyllä löytäisi suosikkilajikkeensa, kunhan ensin tietäisi, että se on olemassa, Vänninen sanoo.

– Meillä ei ole perustomaateilla perinnettä, että mausta maksettaisiin. Esimerkiksi Hollannissa tuotetaan myös mauttomampia lajikkeita, mutta tuottaja ei saa niistä niin hyvää hintaa. Ratkaisevaa olisi, että kuluttaja tietää, mitä ostaa, kun ostaa suomalaista tomaattia.

Näissä laatikoissa perustomaatit kaupan hyllyille päätyvät. Eri lajikkeita voi yrittää tunnistaa esimerkiksi koon perusteella: pienempi tomaatti on yleensä makeampi. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Parjatun Merlicen tuotanto on jo vähentynyt

Pohjanmaan makuhankkeessa mukana olevat tuottajat pyrkivät hyödyntämään yhteistä makuraatia lajikevalinnassa myös jatkossa.

Parjatun Merlicen tuotanto on jo vähentynyt, mutta esimerkiksi Satakunnassa Karvialla sitä vielä viljelee Mustakosken puutarha muiden lajikkeiden ohella. Viljelijä Risto Mustakoski ei pidä yhden lajikkeen parjausta täysin perusteltuna.

– Minun mielestäni se on ihan hyvä ja laadukas tomaatti, enkä ole viljelijänä koskaan saanut palautetta mausta. Makua suurempi ongelma on ollut sen koko, joka on joidenkin kuluttajien mielestä liian suuri, hän sanoo.

Mustakosken puutarhan tomaateista parhaimmillaan puolet on ollut Merliceä, mutta määrä on pienentynyt murto-osaan juuri alalla käydyn keskustelun vuoksi.

Muutamalta viljelijältä Merliceä ostavan Hultholmin pakkaamon toimitusjohtaja Niclas Hultholm uskoo, että lajikkeen viljely Pohjanmaalla tulee loppumaan.

– Nyt on useissa testeissä perusteellisesti todistettu, että tämä lajike ei oikein kenellekään maistu. Silloin on helpompi viljelijällekin sanoa, ettei tätä kannata viljellä, vaan pitää löytää muita vaihtoehtoja, Hultholm sanoo.

Tässä kypsyy Livento. Se on ollut toiseksi suosituin lajike Pohjanmaan makutesteissä. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Vaikka Merlice on alan keskusteluissa noussut tikun nokkaan, ei asiassa Hultholmin mukaan ole kyse vain yhdestä lajikkeesta.

– Olennaista ei ole kieltää yhtä lajiketta, vaan parantaa suomalaisen tomaatin keskimääräistä makua karsimalla tuotannosta niitä, jotka eivät kuluttajalle maistu. Tämä on jatkuva prosessi, koska uusia lajikkeita kokeillaan jatkuvasti lisää.

Myös tomaattihankkeen projektipäällikkö Irene Vänninen uskoo, että tomaatintuotannon laiva kääntyy lopulta kohti kuluttajien toiveita. Olennaista olisi saada kaikki omasta näkökulmastaan asiaa katsovat tuotantoketjun osapuolet mukaan.

– Koko ketjun pitäisi kuunnella kuluttajaa. Pitkällä tähtäimellä paremman tuottaminen varmistaa, että kotimaista tomaattia halutaan ostaa, ja se on kaikkien etu.

Iso tavoite on kirkkaanpunainen ja tuotantoketjun yhteinen: mahdollisimman hyvä tomaatti.

Oletko sinä kiinnittänyt huomiota tomaattien makuun? Voit keskustella aiheesta 2.7. kello 23:een asti.