Miesten ulkonäköpaineet tiedetään, mutta niistä ei puhuta – Tuure Boelius: "Miehillä ei ole velvollisuutta tuntea siitä huonoa omaatuntoa"

Ulkonäkö merkitsee tutkimusten mukaan miehillekin enemmän kuin vanhastaan ajatellaan. Sosiaalinen media lisää paineita, ja ne ovat tutkijan mukaan yleisempiä kuin väestötason aineistot antavat ymmärtää. Ongelma ei ole tabu, mutta huonosti tunnettu.

"Omaan epävarmuuteen kallistuminen korostaa sitä" – näin miehet kertovat ulkonäköpaineista
"Omaan epävarmuuteen kallistuminen korostaa sitä" – näin miehet kertovat ulkonäköpaineista

Liian vähän lihaksia, kaljuuntuminen edessä ennen aikojaan, pituutta saisi olla enemmän ja liikakilojakin on päässyt kertymään...

Miesten ulkonäköpaineet ovat todellinen ongelma, ja niistä vaietaan huomattavasti naisten kokemia paineita enemmän.

Esimerkiksi sosiaalisen median rooli on tuonut ulkonäkökeskeisyyden entistä lähemmäs arkea.

– Kun Instagramin avaa niin siellä reelseissä pyörii pumpattuja ukkeleita vaikka kuinka paljon, porilainen Kristian Leinonen sanoo.

Vaasalainen Timo-Jukka Koski uskoo, että mikäli päivittäin altistaa silmiä tietynlaiselle sisällölle, saattaa muodostua käsitys miltä itse tulisi näyttää ja miltä kaikki muut näyttävät, vaikka kyse on häviävän pieni otoksesta.

Kristian Leinonen kertoo olevansa tyytyväinen omaan ulkonäköönsä, mutta tiedostaa kehonkuvapaineiden olevan todellinen ongelma. Kuva: Kasper Heimolehto / Yle

Tuure Boelius: "Siinä ei pitäisi olla mitään uskaltamista"

Sosiaalisen median vaikuttaja ja artisti Tuure Boelius on puhunut avoimesti julkisuudessa omista ulkonäköpaineistaan ja kehonkuvansa epävarmuudesta. Hän kertoi tunnoistaan esimerkiksi alkuvuonna televisiossa pyörineessä Iholla -sarjassa.

Eniten Boeliuksen paineet liittyvät kokoon, joka vääristää hänen kehonkuvaansa.

– Omasta mielestäni en ole "tarpeeksi pieni”. Olen oppinut elämään tämän kanssa mutta aina silloin tällöin se nousee kummittelemaan takaraivossa.

Tuure Boeliuksella on vahva balettitausta, joka on vaikuttanut asiaan. Hän kertoo rakentaneensa ulkonäköihanteensa tanssimaailman vääristämän, siron naistanssijan pohjalle.

– En koskaan halunnut olla maskuliininen ja vahva miestanssija, vaan entistä pienempi. Tavallaan syyllistän silloisia ympärillä olleita aikuisia ja varsinkin sen aikaisen tanssikoulun johtoa, koska siinä ei ollut kaikki kunnossa.

Perinteinen miehen muotti Suomessa on hyvin ahdas. Mies on totuttu näkemään raavaana ja rohkeana, joka ei pienestä hätkähdä. Ehkä siksi ulkonäköasiat nähdään siinä muotissa heikkoutena, Tuure Boelius kertoo. Kuva: Yle / Mira Pelo

Boelius saa paljon viestejä miesoletetuilta seuraajiltaan somessa. Usein viesteissä ihmetellään sitä, miten hän uskaltaa puhua asioista näin ja olla oma itsensä.

– Se on surullista, koska siinä ei pitäisi olla mitään uskaltamista. Aikojen alusta naistenlehdet ovat olleet täynnä ulkonäön ympärillä pyöriviä asioita ja sitten miehet ovat hiljaa, se on väärin.

Some luo ulkonäköpaineita, mutta ei ole niiden perimmäinen syy. Boelius muistuttaa katsomaan itseään inhimillisesti, omia heikkouksiaan ymmärtäen.

Ulkonäköpaineita ei kannata kiistää itseltään.

– Kaikilla on ulkonäköpaineita, miehillä ei ole velvollisuutta tuntea siitä huonoa omaatuntoa.

Lisää tutkimustietoa tarvitaan

Ulkonäköpaineet ovat yksilön kokemuksia, jolloin oman ulkonäön ei koeta vastaavan yhteiskunnallista ideaalia.

Miehillä nämä liittyvät yleensä pituuteen, lihaksikkuuteen ja painoon, mutta myös yksittäisiin asioihin kuten peniksen kokoon, hiuksiin, kaljuuntumiseen tai vaatetukseen. Yleistasolla sanottuna miehillä paineet liittyvät toimintakykyyn, maskuliinisuuteen ja sen esittämiseen ulkonäön kautta.

Turun yliopiston ulkonäkötutkija Erica Åbergin mukaan miesten ulkonäköpaineita on vaikea tutkia, koska miesten on itsensä hyvin vaikeaa tunnistaa ongelmia omaan kehonkuvaan liittyviksi.

Miehillä myöskään ulkonäön ajattelua ei mielletä sosiaalisesti hyväksyttäväksi, vaan feminiiniseksi ja epämaskuliiniseksi.

Tabuksi Åberg ei asiaa luokittele, vaan enemmänkin aiheeksi, jota ei vain oteta riittävästi huomioon. Ulkonäköpaineista kärsivät miehet saattavat luulla olevansa ainoita niiden kanssa kamppailevia, eivätkä siksi halua puhua niistä kavereiden kanssa.

Tutkimustietoa aiheesta on Suomessa vähän. Väestötasolla ja sosiaalisessa mediassa kyse on yhä hyvin sukupuolittuneesta ilmiöstä: nuorista naisista 70 prosenttia kokee ulkonäköpaineita kun taas miehistä vain 15 prosenttia. Todellista määrää on kuitenkin vaikea arvioida tilastollisesti, koska aiheesta ei puhuta.

– Tulee muistaa, etteivät miehet välttämättä mainitse näistä paineista, koska niistä puhuminen ei ole sosiaalisesti yleistä ja siksi tämä ei näy väestötason aineistossa. Aiempien ulkomaisten tutkimusten mukaan on kuitenkin tiedossa, että miesten kehonkuvaan liittyvät ongelmat ovat kasvussa, Åberg kertoo.

Erica Åbergin mukaan on tärkeää pyrkiä sekä tutkimuksen että yleisen keskustelun avulla tuomaan esiin miehille ominaisia tapoja ja mittareita, joilla ulkonäköpaineita tutkitaan. Kuva: Suvi Elo

Miesten ulkonäköpaineita ja niiden ongelmia ei yksilötasolla tunnisteta riittävästi. Näin tapahtuu muun muassa kouluissa, harrastuksissa ja terveydenhuollossa.

Miehet voivat kokea noloksi hakea apua ulkonäköpaineisiin, koska se mielletään naisten jutuksi. Siihen voidaan herätä vasta vuosien psyykkisen oireilun jälkeen.

– Koska miehillä nämä kysymykset liittyvät usein toimintakykyyn, voidaan ajatella kyseessä olevan vain terveellisesti syövä, kurinalainen mies, joka pitää huolta itsestään eikä niitä vaaran merkkejä nähdä. Esimerkiksi miesten syömishäiriöt jäävät usein tunnistamatta, koska mittarit perustuvat hyvin naistapaisiin, syömishäiriöitä kartoittaviin kysymyksiin, Åberg selventää.

Vaikka ulkonäköpaineet mielletään usein nuorten ongelmaksi, todellisuudessa niitä on kaikenikäisillä vain muotoaan muuttaen. Toki paineet vähenevät iän myötä.

Nuorilla ulkonäkö on tärkeä osa identiteetin rakentamista ja he todennäköisemmin viettävät aikaansa sosiaalisessa mediassa, jossa ulkonäkö korostuu.

Osa tutkimuksista osoittaa nuorten miesten ulkonäköitsetunnon kohentuvan murrosiän kehollisten muutoksien myötä, mutta moniin kipukohtiin ei voi luontaisesti itse vaikuttaa, kuten pituuteen, peniksen kokoon tai kaljuuntumiseen.

Huomionarvoinen on tieto siitä, että homomiehillä paineet eivät vähene iän myötä.

Someammattilaiset: asetelmia on rikottava

Toimittaja-juontaja Katri Norrlin ja valokuvaaja-toimittaja Nelli Kenttä julkaisivat kesäkuun puolivälissä Vitun ruma -nimisen kirjan, joka käsittelee sosiaalisen median luomia ulkonäköpaineita. Kirjaan on kerätty kommentteja omilta seuraajilta, julkisuuden henkilöiltä ja asiantuntijoilta.

Somea ammatikseen tekevät naiset kertovat, että saadut vastaukset heijastelivat hyvin paljon stereotyyppisen maskuliinisuuden kuvaa.

– Pitäisi olla isoja, lihaksikkaita miehiä ja pituus on tosi epäreilu vaatimus, koska sille ei voi mitään. On hurjaa, että miesten ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä ei kauheasti paheksuta, vaan on aika normalisoitunutta, että puhutaan kuinka halutaan itseä pidempi mies ja koetaan viehättäväksi vain tietynkokoiset ja -näköiset miehet, Kenttä kertoo.

Nelli Kenttä (vas.) ja Katri Norrlin kertovat, että ulkonäköpaineita ruokkii illuusio siitä täydellisyydestä, joka pätee jokaisen kohdalla. Kuva: Miska Lehto

Miesten pituudesta puhumista ja sen kommentointia pidetään yhä normaalina, vaikka se on yksi keskeisiä ongelmia miesten ulkonäköpaineissa. Ongelma nousi mediassa esiin esimerkiksi alkuvuonna esitetyn Sinkut paljaana -ohjelman jakson myötä. Ohjelmaan osallistunut nainen kommentoi ikävään sävyyn deittikumppanien pituutta ja aihe herätti runsaasti kritiikkiä.

– Se oli mielenkiintoinen osoitus sarjasta, jonka pitäisi itsessään rikkoa ulkonäköpaineita, mutta samalla se aiheuttaa niitä muille jopa lisää. Kaikki liittyy siihen maskuliinisuuden vaatimukseen, että miehen pitäisi olla jollain tavalla kookkaampi ja voimakas, Kenttä selventää.

Kaksikolle oli kirjaa tehdessä tärkeää saada mahdollisimman laajasti erilaisia ihmisiä mukaan. Varsinkin kun pop-kulttuurissa ihaillaan tietynlaisia hahmoja tai henkilöitä, joiden luomat ulkonäkövaatimukset ovat aika suuria.

– Meillä on yhä hyvin jämähtäneet, binääriset ja heteronormatiiviset ajatusmallit siitä, miltä joku peruspariskunta näyttää tai minkä näköisiä puolisoita kenelläkin on. Olisi ihanaa jos tätä asetelmaa pystyttäisiin rikkomaan, Norrlin tiivistää.

Somesisältöjä tulisi suodattaa

Somessa nähdään todellisuudesta vain parhaat palat, joiden luomiseen on voitu käyttää tuntikausia aikaa. Tällöin sisältö ruudulla voi saada epärealistisia mittasuhteita omassa mielessä ja muiden kuvia alkaa vertaamaan itseensä.

Vuosia somea tehneet Kenttä Ja Norrlin tietävät miten sisältöä käytetään ja kuratoidaan. Silti he kokevat tietyllä tapaa sokeutuneensa sille ja huomaavat vertailevien ajatusten heräävän, vaikka tiedostavat totuuden kuvien takana olevan jotain aivan muuta.

– Itse olen huomannut, että kun on seurannut erinäköisiä ja -kokoisia ihmisiä, niin se tuo tiettyä armollisuutta. Näen vain hyvänä asiana, että omia silmiä altistaa sellaiselle moninaisuudelle ja kun siihen tottuu, sitä haluaa myös vaatia mediassa ja pop-kulttuurissa, Norrlin kertoo.

Somealustoilla nähtävää sisältöä kannattaa suodattaa jos kokee liiallisia paineita ulkonäöstä. Esimerkiksi TikTokissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Kuva: Mostphotos

Suurin yllätys ulkonäköpaineista kertovaa kirjaa tehdessä oli herääminen Incel-liikkeen ulkonäkökeskeisyyteen.

– Vaikka siitä olin lukenut ja tiesin taustoja, sen ulkonäkökeskeisyyttä en ollut ajatellut. Se oli todella kiinnostava havainto, Kenttä sanoo.

Incel-liike (Involuntary celibate) eli tahdonvastainen selibaatti on internetissä toimiva, melko syrjäytyneistä miehistä koostuva alakulttuuri, joka syyttää naisia siitä etteivät he saa seksiä, koska ovat "liian rumia". Liikkeessä koetaan, että kaikki naiset haluavat vain tietyntyyppisen alfauroksen.

Incel-liikkeen teoista on puhuttu mediassa paljon, mutta sen ulkonäkökeskeisyyttä ei ole korostettu aiemmin. Siinä korostuu käsitys ulkonäöstä kaikista radikalisoituneimmin.

Huumorikommentit haitallisia tahtomattaankin

Miesten ulkonäön kommentointia pidetään hyväksyttävämpänä kuin naisten, esimerkiksi huumorin varjolla.

Miesten keskustelukulttuuri perustuu usein ronskiin huumoriin, naljailuun tai suoranaiseen leikilliseen kiusaamiseen, jossa osana on toisen ulkonäön kommentointi. Vaikka sitten “ihan hyvällä”. Se pitäisi kestää ilman itkua, koska "pojat on poikia".

Riskinä on kuitenkin herjojen osuminen kipeään kohtaan – tiedostamatta.

– Ulkonäön kommentointi on vaarallista, koska ei voi tietää toisen suhtautumista asiaan. Vaikka kommentti olisi kannustava, sen saaneelle voi tulla olo, että muut jatkuvasti tarkkailevat omaa ulkonäköäni. Sosiaalisessa mediassa tämä korostuu sen ulkonäkökeskeisyyden vuoksi, Erica Åberg mainitsee.

Tietynlaisen ajattelumallin mukaan miesten tulisi olla kovia ulospäin, eikä näyttää herkkyyden tai heikkouden tunteita tai miten he todellisuudessa välittävät muiden mielipiteistä. Tällainen empatian puute voi johtaa vieraantumiseen omista tarpeista ja saada toteuttamaan vain toisten määrittelemää kuvaa itsestä.

Kyse ei ole välttämättä toksisesta maskuliinisuudesta, vaan syyt ovat moninaisia. Perinteinen miehen malli on toiminnallisuutta korostava, jolloin vaarana on, ettei pysähdytä keskustelemaan poikien kokemista paineista. Ihmisiä kasvatetaan yhä rakenteellisesti tiukkoihin sukupuolirooleihin.

Katri Norrlin ja Nelli Kenttä havahtuivat kirjaa tehdessään siihen, kuinka iso keskustelukulttuurin ongelma on käsillä. Esimerkiksi kuinka normalisoituneita kulttuurissamme ovat penisvitsit, joihin ei puututa.

– Nehän ovat tosi traumatisoivia todella monelle ja ne muokkaavat paljon sitä, mistä on ok heittää läppää ja mistä ei, Kenttä jatkaa.

Norrlin näkee kuitenkin myös muutosta parempaan, kun on alettu ymmärtää mitä kehopositiivisuus tarkoittaa.

Esimerkiksi mielenkiintoinen muutos miesten kehonkuvapaineisiin on somessa esiin noussut Dad bod -ilmiö, jossa keskiössä on “tavalliset” vartalot. Samalla sukupuoliroolit ovat hieman laimentuneet ja miehille annetaan tilaa olla mitä haluavat.

Oikeus vaatia parempaa

Ulkonäköpaineita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Toimia miesten kohtaamien ulkonäköpaineiden tunnistamiseen kaivataan kipeästi.

Ulkonäkötutkija Erica Åberg peräänkuuluttaa aiheesta puhumista monitasoisesti niin kouluissa kuin mediassakin, yksilötasolla ja tutkimusnäkökulmasta.

Tähänastinen tutkimus on keskittynyt lähinnä naisiin (siirryt toiseen palveluun), joten tulevaisuudessa tutkimuksen pitäisi käsitellä nimenomaan miehiä: kehittämällä erityisesti mies-näkökulmaan räätälöityjä mittareita, monenlaisia tutkimustapoja hyödyntäen, ja erilaisia ja -ikäisiä miesryhmiä painottaen.

– Saattaa olla, että somen myötä käsissämme on hyvin ulkonäkökeskeisten nuorten ja vähän vanhempien sukupolvi, mutta yhtä hyvin voimme oppia elämään sen aiheuttamien paineiden kanssa. On mahdollista, että sosiaalista mediaa aletaan käyttää eri tavalla tai siellä alkaa korostua ihan muut asiat, Åberg sanoo.

Katri Norrlin muistuttaa, että on suhteellisen helppoa vaikuttaa itse siihen mitä näkee. Hän kannustaa etsimään monipuolisia tekijöitä, erinäköisiä ihmisiä ja kehoja, koska nähtävien ihmistyyppien määrää on hyvää laajentaa.

– Meillä on myös oikeus vaatia medioilta parempaa, ja kun tästä keskustellaan aktiivisesti, niin oletettavasti muutoksiin herätään, Nelli Kenttä täydentää.

Jokainen meistä ajattelee ulkonäköä vaikka se muuttaa muotoa iän karttuessa. Keskustelun miesten ulkonäköpaineista tulisi olla yhtä tavallista kuin naisten.

Mitä ajatuksia miesten ulkonäköpaineet herättävät? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 22.6. kello 23.

Lue myös: