1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lobbaus

Kuka lobbaa Euroopan parlamentissa ja ketä? Kävimme läpi 23 000 meppien ilmoittamaa lobbaritapaamista

Suomalaiset europarlamentaarikot ovat tavanneet eniten metsäteollisuuden ja ympäristöjärjestöjen edustajia. Suomalaiset ilmoittavat tapaamisensa tunnollisesti – toisin kuin suuri osa muista mepeistä.

Kuva: Illusia Sarvas / Yle

Mepin sähköpostiin kilahtaa etujärjestön valmiiksi täyttämä äänestyslista. Se on yksityiskohtainen ohje siitä, miten tämän tulisi äänestää.

Vaikutusvaltainen järjestö uhkaa leimata toisen julkisuudessa isänmaan petturiksi, jos tämä äänestää "väärin".

Suuryrityksen edustaja linnoittautuu viikkokausiksi parlamentin kahvilaan, ja on jatkuvasti mepin hihassa kiinni.

Tosielämän esimerkit kuvaavat sitä, millaista lobbaaminen Euroopan parlamentissa on suomalaismeppien mukaan ikävimmillään.

Pahinta on, jos lobbari painostaa tai vääristelee.

– Toimistolle saapui postissa sikiötä esittävä nukke ja kaikenlaista harhaanjohtavaa materiaalia, jolla yritettiin vaikuttaa aborttioikeuskantaamme, kertoo Alviina Alametsä (vihr. / Greens).

Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ja Venäjän äärikonservatiiviset liikkeet ovat rahoittaneet EU-parlamenttiinkin suunnattuja abortinvastaisia kampanjoita.

Pandemia-aikana suuri osa euroedustajista on työskennellyt etänä. Alviina Alametsä piti puhetta toukokuun lopussa. Kuva: Alain Rolland / EP

Sanalla "lobbaus" on ikävä kaiku, mutta käytännössä lobbaaminen eli monenlaisten intressiryhmien tapaaminen on demokratian edellytys. Se antaa poliitikoille näkemystä siitä, miten lakiesitys voi vaikuttaa vaikkapa eri ihmisryhmiin.

Suomalaismepit pitävät lobbaustapaamisia tärkeinä ja hyödyllisinä. Lainsäädäntötyö vaatii paljon erilaisten näkemysten kuuntelua, sanoo pitkäaikainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok / EPP).

– Parhaimmillaan lobbaus on kuin ympyrätorni: se antaa ikkunoita erilaisiin maisemiin. Mutta vastuu säilyy aina itsellä. Rajani menee siinä, että ei saa vääristellä tietoa tai kertoa mielipidettä faktana, Pietikäinen sanoo.

Vain puolet mepeistä ilmoittaa tapaamisensa

Mutta kuinka paljon europarlamentaarikot kuuntelevat lobbareita?

Yle kokosi kahden vuoden ajalta kaikki Euroopan parlamentin nykyisten 705 jäsenen ilmoittamat lobbaustapaamiset.

Keräsimme tiedot kaikista tapaamisista, jotka mepit ovat ilmoittaneet omilla virallisilla meppisivuillaan tällä vaalikaudella heinäkuun 2019 ja kesäkuun 2021 välillä. Ilmoitukset koskevat myös etätapaamisia.

Tapaamisia kertyi yhteensä 23 000 kappaletta, eli keskimäärin yli 30 kappaletta jokaista meppiä kohden.

Tämä on kuitenkin vain totuuden puolikas, sillä läheskään kaikkia tapaamisia ei kirjata mihinkään. Vain 52 prosenttia mepeistä on ilmoittanut edes yhden tapaamisen kahden viime vuoden aikana.

Ilmoitusvelvollisuus kirjattiin parlamentin sääntöihin talvella 2019. Sääntöjen mukaan mepin pitää ilmoittaa tapaamisista silloin, kun hän toimii vastuutehtävässä lainsäädännön käsittelyssä: esittelijänä tai esittelijän vetämän neuvotteluryhmän jäsenenä.

Parlamentin mukaan (siirryt toiseen palveluun) kyse on merkittävästä uudistuksesta, joka vahvistaa sen sitoutumista avoimuuteen. Sitä ei mainita, että uudistus hyväksyttiin erittäin niukalla neljän äänen enemmistöllä (siirryt toiseen palveluun).

Ellei tapaaminen koske lainsäädäntövastuuta, ilmoittaminenkin on vapaaehtoista (siirryt toiseen palveluun). Eikä edes pakollista ilmoittamista valvota mitenkään.

Ilmoitettujen tapaamisten lista ei siis anna täydellistä kuvaa lobbauksesta, mutta kertoo sen suuntaviivoista.

Suomen 14 europarlamentaarikosta 13 on kesäkuun alkuun mennessä ilmoittanut ainakin yhden tapaamisen. Ainoastaan Laura Huhtasaari (ps. / ID) ei ole julkisesti ilmoittanut yhdestäkään lobbaritapaamisesta. Teuvo Hakkarainen (ps. / ID) on ilmoittanut yhden tapaamisen – hän tapasi lokakuussa 2020 Euroopan paperiteollisuuden keskusliiton CEPI:n edustajan.

Listan toisessa päässä Sirpa Pietikäinen on kirjannut yli 300 tapaamista.

Pyysimme haastattelua lobbaamisesta kaikilta 14 suomalaismepiltä. Heistä 11 kommentoi asiaa. Selvitimme myös, mitä tahoa kukin suomalaismeppi on tavannut eniten.

Koostimme tähän erilliseen juttuun kolmen kärjen kunkin suomalaismepin tapaamisista.

"Siistimpää kuin Suomessa", "Pidän tiukkaa linjaa", "Pienten ääni ei kuulu yhtä hyvin" – tätä mieltä suomalaismepit ovat EU-lobbauksesta

Lobbareiden kärjessä isot järjestöt, metsäteollisuus ja digiyhtiöt

Entä ketkä lobbarit saavat europarlamentaarikoilta eniten aikaa?

Alla on kaksi listaa. Ensimmäisestä näet, minkä tahojen edustajia kaikki 705 europarlamentaarikkoa ovat omien ilmoitustensa mukaan tavanneet eniten.

Jälkimmäisellä listalla ovat suomalaismeppejä eniten tavanneet tahot.

Kaikkia meppejä koskevassa listassa esiin nousevat ammattiliitot, ympäristöjärjestöt ja digiyhtiöt.

Monelle tuiki tuntematon nimi saattaa olla Frank Bold. Se on tšekkiläinen laki- ja konsulttiyhtiö, jonka alaa ovat yritysvastuu, hallinnon läpinäkyvyys ja ympäristölainsäädäntö.

Koska EU-parlamentissa ei ole yhdenmukaisia sääntöjä siihen, miten lobbaustapaamisen tiedot on kirjattava, kymmenen kärjen järjestys on molemmilla listoilla vain suuntaa antava.

Muutenkaan parlamentin verkkosivut eivät kerro koko totuutta siitä, keitä europarlamentaarikot eniten tapaavat. Näin arvelee London School of Economicsissa julkishallintoa ja politiikkaa tutkiva Alexander Katsaitis, joka on juuri julkaissut kirjan lobbauksesta Euroopan unionissa.

Katsaitisin mukaan varsinkin koko parlamenttia koskevaan listaan saattaa vaikuttaa se, että joidenkin poliittisten ryhmien edustajat ilmoittavat tapaamisista aktiivisemmin kuin toiset.

– Nyt kärkilobbaajien joukosta puuttuu esimerkiksi energia-alan suuryrityksiä, sanoo Katsaitis.

Listalta puuttuu esimerkiksi Euroopan kemianteollisuuden kauppajärjestö CEFIC, joka suuryritysten lobbausta tutkivan kansalaisjärjestön Corporate Europe Observatoryn keräämän datan mukaan käyttää lobbaukseen eniten euroja vuosittain.

Suomalaismeppien listalta pomppaavat heti esiin metsät. Kärjessä on peräti viisi metsiin ja ympäristöön liittyvää toimijaa.

Tapaamisissa näkyy selvästi se, mitä lakihankkeita parlamentissa on käynnissä. Mutta heti kärjen takana hajonta on suurta ja meppien henkilökohtaiset mieltymykset alkavat näkyä.

Euroopan datastrategiaa koskevan mietinnön esittelijänä Miapetra Kumpula-Natri (sd. / S&D) esimerkiksi on tavannut eniten digiyrityksiä, teknologiateollisuutta ja tutkijoita. Mauri Pekkarisen (kesk. / RE) merkitsemät lobbaritapaamiset taas liittyvät jollain tavalla metsiin. Heidi Hautalan (vihr. / Greens) listalla korostuvat ihmisoikeusjärjestöt.

Eniten tapaamisia ilmoittanut Pietikäinen sanoo pyrkivänsä tietoisesti tapaamaan myös niitä, jotka ajattelevat täysin eri tavalla ja suosittelevat ihan erilaisia ratkaisuja kuin hän itse on ajatellut.

Alviina Alametsä puolestaan pitää tiukkaa linjaa.

– Tapaan melko vähän yritysten edustajia. Ehkä joitain, joilla on kanssani samanlaisia intressejä vaikka ilmastokriisin torjunnan suhteen, mutta en turkistarhaajia tai tupakkateollisuutta.

Tapaamisilmoituksissa häntäpäähän sijoittuneet Elsi Katainen (kesk. / RE) ja Eero Heinäluoma (sd. / S&D ) kertovat merkitsevänsä tapaamiset parlamentin sivuille vain silloin, kun ne käsittelevät suoraan jotain lainsäädäntöasiaa.

Heinäluoma ilmoittaa muut tapaamiset omilla kotisivuillaan, Katainen viikkokirjeessään ja sosiaalisessa mediassa.

Nolla tapaamista ilmoittanut Laura Huhtasaari puolestaan kertoo sähköpostitse osallistuneensa kyllä etätapaamisiin.

– Pääsääntöisesti kyse on ollut suomalaisista tahoista, hän kirjoittaa.

Eero Heinäluoman mukaan parlamentin lobbaustapaamisrekisteriä olisi syytä yhdenmukaistaa, jotta meppien tiedot olisivat keskenään paremmin vertailukelpoisia. Kuva: Mathieu Cugnot / EP

Pohjoismaalaiset mepit ilmoittavat tapaamisiaan eniten

Kokonaisuutena suomalaiset ovat varsin tunnollisia tapaamisten ilmoittajia.

Kun kaikista parlamentin jäsenistä vain 52 prosenttia on rekisteröinyt tapaamisiaan, suomalaisista mepeistä näin on tehnyt yli 90 prosenttia.

Nils Torvaldsia (r. / RE) tulos hieman hymyilyttää.

– En ole ollenkaan yllättynyt, että suomalaiset ovat tässäkin asiassa tunnollisia. Se on hyvässä ja pahassa kansallinen piirre, hän sanoo.

Jäsenmaiden väliset erot ovat valtavia. Listan hännillä Kreikassa ja Latviassa ollaan kymmenen prosentin tienoilla. Lobbausta tutkiva Katsaitis arvelee, että syyt ovat kulttuurisia.

– Ei yllätä, että suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat kärjessä. Teillä läpinäkyvyys ymmärretään eri tavalla [kuin muissa EU-maissa]. Erilaisten rekistereiden julkisuus on iso juttu skandinaavisessa poliittisessa kulttuurissa, Katsaitis sanoo.

Hieman samoin todettiin heinäkuun lopussa ilmestyneessä EU:n oikeusvaltioraportissa (siirryt toiseen palveluun).

Sen mukaan monessa EU-maassa on kyllä edistetty lobbauksen avoimuutta kuluneen vuoden aikana, mutta erot ovat yhä suuret. Maat, jotka saavat kehuja avoimuudesta, ovat pääsääntöisesti kärjessä myös yllä olevalla listalla.

Jäsenmaan lisäksi myös puolue näyttää vaikuttavan siihen, kuinka tarkasti meppi tapaamisistaan ilmoittaa: selvästi eniten tapaamisia ovat ilmoittaneet parlamentin vihreään ryhmään sekä keskustaliberaaliin Renew Europe (RE) -ryhmään kuuluvat mepit.

Konservatiiviryhmistä ja laitaoikeistosta sen sijaan selkeä vähemmistö on ilmoittanut edes yhden tapaamisen parlamentin sivuilla.

– Esimerkiksi saksalaiset kristillisdemokraatit näkevät, että tapaamisista ilmoittaminen rikkoo heidän oikeuttaan toimia vapaasti, Heidi Hautala (vihr. / Greens) sanoo.

Yhdestä asiasta Ylen haastattelemat asiantuntijat ja mepit ovat yksimielisiä: vain 52 prosentin ilmoitusaktiivisuus ei ole toivottu juttu.

Parlamentin 14 varapuhemiehestäkin tapaamisensa on ilmoittanut vain kuusi. Puhemies David Sassoli (S&D) ilmoittaa tapaamisensa erillisellä sivulla (siirryt toiseen palveluun). Listaa selaamalla silmiin osuu ainoastaan muiden poliitikkojen sekä kansalaisten tapaamisia.

Pyysimme Sassolilta haastattelua. Hänen kabinettinsa vastasi lyhyellä sähköpostilla, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat puhemiehelle erittäin tärkeitä. Tarkempia vastauksia kysymyksiin ei saatu.

Parlamentin varapuhemiehiin kuuluva Heidi Hautala sanoo olevansa huolestunut ja pettynyt siitä, että varapuhemiehet eivät näytä tapaamisten ilmoittamisessa parempaa esimerkkiä.

– Tämä on hyvin tärkeä tieto ja sellainen asia, jonka aion ottaa syksyllä esiin.

Heidi Hautala pitää ongelmallisena sitä, että lobbaustapaamisten ilmoittamista ei valvota. Kuva: Michel Christen / EP

EU-parlamentille läpinäkyvyys on osaltaan imagokysymys.

Parlamentti pyrkii avoimuudella erottautumaan neuvostosta, joka on parlamentin rinnalla tasavertainen EU-lakien säätäjä.

Neuvosto tosin edustaa jäsenmaita, joten sillä on parlamenttia enemmän valtaa.

Neuvosto on samalla avoimuuden suhteen EU:n murheenkryyni. Sen virkamiesten ei tarvitse ilmoittaa tapaamisiaan eikä jäsenmaiden edustajien vaikuttimiaan.

Näin kansalaiset saavat tietää vain murusia siitä, miten se päätöksensä tekee.

Parlamentti on puolestaan viime vuosien aikana pyrkinyt lisäämään päätöksenteon avoimuutta. Lobbareiden on esimerkiksi liityttävä rekisteriin (siirryt toiseen palveluun), joka kerää tietoa vaikuttamistyöstä EU-instituutioissa. Jos listalle ei liity, kulkulupaa parlamenttiin ei heru.

Rekisterissä oli heinäkuun lopussa 13 000 organisaatiota.

Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg oli europarlamentin silloisen puhemiehen Antonio Tajanin vieraana vuonna 2018. Kuva: Stephanie LeCocq / EPA

Meppien kaksoisrooli näkyy lobbausstrategioissa

Valtaosa haastatelluista suomalaismepeistä on sitä mieltä, että lobbaus kuuluu demokratiaan.

Se on osa länsimaista poliittista järjestelmää.

Tämän vuoksi lobbaukseen on jatkuvasti pyritty kehittämään sääntöjä, joilla tähdätään esimerkiksi rahoituksen läpinäkyvyyteen. Lobbaus ilmiönä kuitenkin kehittyy ja monimutkaistuu koko ajan, ja samalla myös rahavirtojen seuraaminen on vaikeutunut.

Vuodesta 2008 EU:n poliittiset ryhmät ovat saaneet ottaa vastaan lahjoituksia, ja erityisesti oikeistoliberaalit ryhmät ovat saaneet toimintansa tueksi markkinarahaa.

Katsaitis korostaa, että Yhdysvaltojen politiikassa pyöriviin rahasummiin verrattuna tämä on vielä nappikauppaa. Mutta lobbariraha puristaa Brysseliäkin yhä tiukemmin.

– Lobbausbisnes Brysselissä on kasvanut jatkuvasti, ja 10-15 viime vuoden aikana suorastaan räjähdysmäisesti, Katsaitis sanoo.

The Economist -lehti arvioi (siirryt toiseen palveluun), että Bryssel on Washingtonin jälkeen jo maailman toiseksi suurin lobbauskaupunki 25 000 lobbariorganisaation voimin.

Niistä kymmenen suurinta käyttää varovaisen arvion mukaan lobbaukseen 60 miljoonaa euroa vuosittain, kertoo EU Lobbyfacts -järjestön data. (siirryt toiseen palveluun) Noin puolet näistä organisaatioista on rekisteröitynyt EU-lobbareiksi.

Kasvu kertoo EU:n vaikutusvallan kasvusta. Meppien lobbaaminen on kiihtynyt yksinkertaisesti siksi, että mepeillä on enemmän valtaa kuin koskaan aiemmin.

Esimerkiksi teknologiayhtiöt käyttävät Brysselissä enemmän rahaa kuin koskaan ennen. EU on viime vuosina käsitellyt isoa nippua lakiesityksiä, joilla on suora vaikutus digi- ja somejättien kuten Googlen, Facebookin, Applen, Amazonin ja Microsoftin toimintaan.

Toinen kasvava ilmiö on lobbauskonsulttien käyttö. Ne hoitavat lobbausta yritysten tukena tai puolesta. Yksi konsulteista on suomalaisyritys Aula Europe, jonka palveluita käyttää muun muassa kotimainen teollisuus.

"Haluatko vaikuttaa EU:n lakiesityksiin? Varmistamme, että huolenaiheesi ovat päättäjien tiedossa ja että he ottavat yrityksesi kannan huomioon“, Aula Europe kirjoittaa kotisivuillaan (siirryt toiseen palveluun).

Meppien on ajateltava suosiota kotimaassaan

Katsaitis näkee, että eniten europarlamentin lobbausta määrittää meppien kaksoisrooli: käsiteltävät asiat ovat yleiseurooppalaisia, mutta meppi valitaan kotimaastaan. Siksi mepin on aina ajateltava sitä, miten hänen päätöksensä vaikuttavat suosioon kotimaassa.

Sillä on vaikutusta paitsi uudelleenvalinnan myös tulevan uran suhteen. Moni meppi palaa yhä EU-töiden jälkeen kotimaahan esimerkiksi ministeriksi.

Suomalaismeppien kohdalla tämä kaksoisrooli näkyy esimerkiksi metsäkysymyksissä.

Kun parlamentissa äänestettiin vuonna 2017 hiilinieluja koskevasta Lulucf-asetuksesta, tuolloinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) twiittasi ennen äänestyksiä näin (siirryt toiseen palveluun): "Kohta suomalaisilla europarlamentaarikoilla näytön paikka tukea kansallisesti tärkeää kestävää metsänhoitoa #LULUCF #EP".

Osa suomalaismepeistä äänesti kehotusta – joku voisi sanoa vaatimusta – vastaan.

Sirpa Pietikäinen sanoo epäluulojensa heräävän aina, kun hän kuulee sanaparin "Suomen etu".

– Aina pitäisi tarkistaa, että kenen edusta silloin ihan tarkalleen puhutaan. Jotkin asiat ovat oikeasti koko Suomen etu, mutta ei niitä kovin montaa ole, Pietikäinen sanoo.

Kuva: Christian Creutz / EP

"Lobbaus on Brysselissä siistimpää kuin Suomessa"

Suomalaismepeistä moni huomauttaa, että parlamentissa lobbaus on paljon läpinäkyvämpää kuin vaikkapa Suomen eduskunnassa.

Kansanedustajien ei esimerkiksi tarvitse julkaista lobbaustapaamisiaan eikä lobbareiden tarvitse rekisteröityä eduskuntaan.

Sirpa Pietikäinen sanoo suoraan, että Brysselissä lobbaajat käyttäytyvät ammattimaisemmin ja asiallisemmin kuin Suomessa pahimmillaan.

– Suomessakin lobbaaminen on siistiytynyt. Mutta pelottelua, uhkailua, maalailua ja liioittelua on vielä liikkeellä enemmän kuin yleiseurooppalaisessa kentässä.

Vaikka europarlamentissa avoimuus on ehkä pisimmällä koko maailmassa, tutkija Alexander Katsaitis painottaa, että pelkkä yksittäisten tapaamistietojen esillä oleminen ei vielä tarkoita todellista läpinäkyvyyttä.

Lobbareiden mahdollista vaikutusta ei voi valvoa pelkkien lobbaustapaamisten listojen perusteella.

– Tulevaisuudessa tietoa on kerättävä myös esimerkiksi siitä, kenen kanssa lobbaat, kuka lobbaustyötä rahoittaa ja mihin direktiiveihin haluat vaikuttaa, Katsaitis sanoo.

Ilman tällaista lisätietoa on mahdotonta saa selville, mitä näkökulmaa lobbari ajoi, miten, ja oliko lobbauksella vaikutusta mepin päätökseen.

Näin juttu tehtiin

Kokosimme tiedot meppien ilmoittamista tapaamisista aikaväliltä 1.7.2019-4.6.2021. Tiedot kerättiin kunkin mepin viralliselta profiilisivulta kesäkuussa 2021.

Kaikkiaan tapaamisia kertyi 22 927.

Jos meppi oli samalla kertaa ilmoittanut useamman eri organisaation tapaamisesta, ne laskettiin eri tapaamisiksi.

Koska parlamentissa ei ole yhteistä linjaa siitä, miten tapaamiset merkitään, tapaamislistojen tiedot ovat epätäydellisiä: Yksi käyttää kirjauksessa yrityksen y-tunnusta, toinen koko nimeä. Samasta organisaatiosta saattoi olla käytössä jopa kymmeniä erilaisia kirjoitusasuja. Tapaamisten aiheet ja läsnäolijat merkitään eri tavoin, jos ollenkaan.

Ylen selvitystä varten meppien eri organisaatioista käyttämät nimitykset yhdenmukaistettiin koneellisesti.

Datan keruu: Teemo Tebest

Lisääkö lobbaustapaamisista ilmoittaminen poliitikoiden työn avoimuutta? Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan klo 23 asti.

Lisää digijättien EU-lobbaustyöstä voit lukea tästä jutusta

Brysselissä on käynnissä taistelu siitä, miten sinä voit käyttää internetiä – Google ja muut digijätit valjastivat käyttöönsä miljoonien eurojen lobbariarmeijan

Lue myös:

Miksi niin moni poliittinen vaikuttaja päätyy Milttoniin? Selvitimme, uhkaako viestintätoimistojen nousu demokratiaa

Eduskunnan salaiset vieraslistat: elinkeinoelämä käy kylässä usein, työntekijäjärjestöt harvemmin