1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vaatteet

Naisten uikkarimuoti korostaa pakaroita ja se herättää närää – tutkija: "Nuoret naiset kantavat yhä harteillaan koko yhteisön mainetta"

Hellesää herättää joka vuosi keskustelun säädyllisen pukeutumisen rajoista. Tutkijan mukaan etenkin nuorten naisten pukeutumista arvostellaan herkästi. Keskusteluilmapiiri on kuitenkin muuttumassa.

Eevi Tervamaa (vas.), Iisa Kärkkäinen, Vilma Karttunen ja Lotta Hujanen suosivat rannalla bikinejä. Lapsia he eivät paljastaviin uima-asuihin pukisi. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Säädyllisen rantamuodin raja menee jossain kohti pakaroita. Jos koko takapuoli peittyy, kukaan ei kiinnitä huomiota. Mutta jos pyllyposkista näkyy enemmän kuin puolet, on se monille jo liikaa.

Joensuulaisella Eevi Tervamaalla on kokoelma erilaisia bikineitä, joista voi valita fiiliksen mukaan mieluisat.

– Joskus vanhemmat naiset ovat katsoneet, että mitä tuolla on päällä, mutta suoraan ei ole arvosteltu, Tervamaa kertoo.

Hänen mielestään jokaisen pitäisi saada käyttää sellaista uimapukua, jossa tuntee olonsa mukavaksi. Kunhan jotain on peittona.

Sama kriteeri on Kiia Voutilaisella. Itse hän valitsee bikinit, mutta ei liian paljastavia. Jos asun sopivuus mietityttää, Voutilainen kysyy mielipidettä kaverilta.

Tutkija ei ylläty

Rantapäivää viettävien nuorten kokemus arvioivasta katseesta ei yllätä pukeutumisen historiaan perehtynyttä Arja Turusta.

– Suomalainen yhteiskunta on monin tavoin erilainen kuin 1900-luvun alussa, mutta sellainen ajatus näkyy yhä, että nuorten naisten hartioilla on koko yhteisön maine, Turunen sanoo.

Hän on tutkinut naisten pukeutumista ja siitä käytyä keskustelua 1800-luvun lopulta nykypäivään. Etenkin nuorten naisten pukeutuminen herättää jatkuvasti huolta.

Kiia Voutilainen lainasi rantapyyhkeen isältään. Vaikka pyyhkeellä on jo ikää, kuvaa se tämänhetken bikinimuotia. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

60 vuotta sitten pahennusta herättivät housut

Epäsovinnaisuuden rajat ovat toki muuttuneet. Esimerkiksi 1900-luvun alussa riitti, että nainen käytti housuja. Ne olivat miesten vaate.

– Pelättiin, että sukupuolten välillä ei ole enää selvää rajaa, jos naiset käyttävät housuja, Arja Turunen kertoo.

Vähitellen housut hyväksyttiin naisille urheillessa. Olivathan ne esimerkiksi hiihtäessä paljon käytännöllisemmät kuin hame. Mutta työpaikalle housuissa ei ollut asiaa pitkään aikaan. Vielä 1960-luvulla mietittiin, voiko toimistotyötä tekevä nainen käyttää housuja.

Taustalla tuhansia vuosia vanhoja ihanteita

1960-luvun housugate tuntuu kaukaiselta, mutta pukeutumiseen vaikuttavat jopa tuhansia vuosia vanhat ajatukset.

Vanhan testamentin viidennessä Mooseksen kirjassa todetaan, ettei naisten tule käyttää miesten tamineita, eikä miehen tule pukeutua naisten vaatteisiin. Raamatun kirjoitus on laadittu yli 1 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Arja Turusen mukaan kristinusko määritti aiemmin vahvasti sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Sittemmin uskonnon rinnalle nousi ihanne sivistyneestä ihmisestä, jonka esikuvana oli länsimaalainen yläluokan edustaja. Kun toimistotyö yleistyi, ihanne omaksuttiin työelämään.

– Keskiluokkaista ja peittävää pukeutumista opetettiin nuorille oppikoulussa ja yliopistossa, Turunen kertoo.

Nykyään luennoille saa osallistua vaikka verkkareissa, mutta monilla työpaikoilla pukeutumista säätelevät vanhat periaatteet.

Noora Salomies (vas), Hanna Räty, Mona Hartikainen ja Kiia Voutilainen kysyvät kaverilta, jos oma pukeutuminen mietityttää. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Naisten ulkonäkö on ollut yhteiskunnan asia

Ulkonäköön vaikuttamalla on ajettu myös yhteiskunnallisia tavoitteita. Arja Turunen nostaa esiin nationalismin ja Suomen itsenäistymisen jälkeisen ajan, jolloin nuori valtio yritti lisätä väestönkasvua.

Syntyi neuvolajärjestelmä, jonka tavoitteena oli vähentää lapsikuolleisuutta. Sivussa ryhdyttiin tarkkailemaan naisia. Väestön haluttiin olevan laadukasta ja naisten ulkomuodon ja terveyden kautta yritettiin vaikuttaa siihen, miltä Suomen kansa näyttää.

– Suomi itsenäistyi yli sata vuotta sitten. On hämmentävää, että nuorten tyttöjen ulkonäkö on yhä se, mikä herättää huomiota, Turunen toteaa.

Muoti venyttää rajoja

Tässä kohtaa voi tuntua, ettei mikään koskaan muutu. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jopa kiveen hakatut käsitykset voivat murtua.

Esimerkiksi muoti siirtää rajoja ja raivaa tilaa uudelle ajattelulle. Värit ja kuosit vaihtuvat säännöllisesti, mutta sen lisäksi muoti peittää ja paljastaa vartaloa aina eri tavalla. Hameen helman mitta on tästä hyvä esimerkki.

Lisäksi muodin ideaan kuuluu hätkähdyttää.

– Usein trendit ovat sellaisia, että vain edelläkävijät rohkenevat tarttua niihin. Muut saattavat ajatella, että tuota en ainakaan pue päälleni. Mutta silmä tottuu ja jonkun ajan kuluttua huomaa hankkineensa itsellekin trendivaatteen, Arja Turunen kuvaa.

Tosin siinä vaiheessa muoti on jo mennyt eteenpäin ja joku muu asia herättää närää. Iltapäivälehdet kohkasivat pakaroita korostavista uikkareista jo vuosi sitten, joten puheenaihe saattaa vaihtua jo piakkoin.

Sovinnaisuus on aina tilannesidonnaista. Kun Ilosaarirockissa yritettiin vuonna 2018 naku-uinnin maailmanennätystä, paljaita pyllyjä oli satoja. Kuva: Matti Myller / Yle

Ulkonäön arvostelu ei ole enää ok

Merkittävämpi muutos on kuitenkin tapahtunut siinä, että nykyään ulkonäön arvostelua ei automaattisesti sivuuteta, vaan siihen saatetaan jopa puuttua.

Esimerkiksi joensuulainen avantouintiseura puuttui loppukeväästä varttuneemman jäsenensä käytökseen, kun tämä arvosteli nuorten naisten pukeutumista kovasanaisesti.

Arja Turusen mukaan tämä on uutta.

– Vielä vuosikymmen sitten näille nuorille olisi ehkä todettu, että mitäs provosoitte tai älkää haukuista välittäkö.

Nyt he saivat anteeksipyynnön.

Maailma muuttuuu, mutta etenkin nuoria naisia pidetään yhä silmällä.

Lue ja katso lisää:

Naisten alushousuilla on Suomessa yllättävän lyhyt historia – niitä pidettiin aluksi häpeällisinä ja jopa merkkinä löyhästä moraalista

Merkkien salat: Vaatteet ovat kautta historian kantaneet mukanaan viestejä (Yle Areena)

Elävä arkisto: Pukeutuminen ravintolaan