1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lainsäädäntö

Suomi on yksi viimeisistä Euroopan maista, joissa jumalanpilkka on rangaistavaa – Kirkon sisällä oltaisiin valmiita uudistamaan lakia

YK:n ihmisoikeuskomitea on useasti vaatinut Suomea poistamaan uskonrauhan rikkomisen lakipykälän, koska se rajoittaa sananvapautta. Useimmiten tutkintaan päätyy tapaus, jossa islamia halvennetaan netissä.

Luterilaisen piispan Kaisamari Hintikan mielestä uskonrauhapykälä on siinä mielessä vanhentunut, että Jumalaa ei tarvitse suojella lailla, vaan uskovaisten yhteisöä. Kuva: Nella Nuora / Yle

Jos Suomessa arvostelet ehtoollisen perinnettä kesken jumalanpalveluksen, saatat joutua siitä oikeuteen.

Samoin voi käydä, jos sanot Facebookissa oikein rumasti muslimien profeetasta Muhammedista tai jumalasta Allahista.

Suomen laista löytyvä uskonrauhan rikkomisen kriminalisointi on Euroopan mittakaavassa kummallisuus, jonka poistamista vaaditaan tasaisin väliajoin.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta on yksi heistä, jotka katsovat uskonrauhan pykälän rajoittavan sananvapautta.

– Kestävää perustelua tällaisen säännöstön ylläpitämiseksi ei enää tahdo löytyä. Moderni sananvapausajattelu lähtee siitä, että uskontoja saa arvostella, jopa ärsyttävällä tavalla, sanoo Nuotio.

Suomelle on tullut noottia korkeammaltakin taholta. YK:n ihmisoikeuskomitea huomautti (siirryt toiseen palveluun) viimeksi huhtikuussa, että Suomen tulisi luopua uskonrauhan rikkomisen kriminalisoinnista.

Oikeusoppineet katsovat, että uskonrauhapykälästä voitaisiin luopua, sillä pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan riittäisi suojaamaan myös uskovaisia.

Evankelisluterilainen kirkko on eri mieltä, mutta palataan heidän ajatuksiinsa myöhemmin. Sitä ennen palautetaan mieliin Suomen tunnetuin uskonrauhan rikkominen, joka auttoi tekijänsä poliittisen uran nousukiitoon.

Tyypillinen tapaus on muslimien ivaaminen netissä

Eniten julkisuutta saanut uskonrauhan rikkomisen tuomio on itse asiassa hyvin keskimääräinen tapaus lajissaan.

Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho kirjoitti blogissaan, että islam on pedofiiliuskonto. Käräjäoikeus tuomitsi hänet sakkoihin vuonna 2009.

Halla-ahosta tuli sittemmin perussuomalaisten kansanedustaja, europarlamentaarikko sekä puheenjohtaja. Maahanmuuttovastaisen Halla-ahon katsotaan saaneen tuomiosta näkyvyyttä ja pontta poliittiselle uralleen.

Suomessa on arvioitu olevan noin 100 000 muslimitaustaista henkilöä. Jotain määrästä kertoo se, että 15 000 peruskoululaista saa islamin opetusta. Kuva: Silja Viitala / Yle

Halla-aho on tunnetuin, mutta ei ainoa islamista halveksuvasti puhunut uskonrauhan rikkoja.

Uskontotieteilijä Tuomas Äystö kävi väitöskirjaansa varten läpi uskonrauhan rikkomisia koskevat valtakunnansyyttäjän ratkaisut ja oikeusistuimien tuomiot 1990-luvun lopusta vuoteen 2018.

Pykälä ei ole ollut kovin ahkerassa käytössä, sillä tapauksia oli tuona aikana vain parikymmentä.

2000-luvulla uskonrauhapykälää on käytetty erityisesti tapauksissa, joissa islamista on puhuttu halveksivasti netissä. Joukossa on myös muutama kristinuskoon ja juutalaisuuteen kohdistuva tapaus. Tässä esimerkkejä Äystön väitöskirjasta:

  • Henkilöt A ja B kuvailivat profeetta Muhammedia ja Allahia seksuaalisesti halventavalla tavalla blogeissaan (langettava tuomio).
  • Henkilö A kritisoi ehtoollisen perinnettä anglikaanisen kirkon jumalanpalveluksessa (vapauttava tuomio).
  • Henkilö A julkaisi ohjeita kirkon polttamiseen, nunnien raiskaamiseen ja hautakivien kaatamiseen omilla nettisivuillaan (langettava tuomio).
  • Henkilö A hyökkäsi [juutalaisten pyhää kirjaa] Talmudia vastaan julkaistussa kirjassa väittämällä esimerkiksi, että Talmud käskee juutalaisia tappamaan ei-juutalaisia (langettava tuomio).

Useimmiten aloite tapauksen tutkintaan on tullut valtakunnansyyttäjältä, ei itse uskonnollisilta yhteisöiltä.

Äystön mukaan aineistosta kävi ilmi, että ei ole täysin selvää ja säännönmukaista, mistä tapauksista nostetaan syyte ja mistä ei. Se riippuu pitkälti oikeustoimijoiden tietämyksestä siitä, mikä eri uskonnoissa on pyhää.

Uskontotieteilijä Tuomas Äystön mukaan uskonrauhalain tulisi periaatteessa suojella tasavertaisesti kaikkia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, joita Suomessa on yli 100. Kuva: Tinksu Haapalainen

Moni meistä tietää jo, että muslimit eivät toivo profeetta Muhammedista tehtävän kuvia, mutta kuinka hyvin tunnemme esimerkiksi uuspakanaryhmien pyhiä paikkoja?

Lisäksi pilkka ei kohdistu usein tiettyyn yhteisöön, vaan esimerkiksi islamiin tai kristinuskoon yleensä. Tästä huolimatta lakia on tulkittu niin, että yleinen uskontoa herjaava puhe voi olla rikollista.

Äystö katsoo, että nykyinen tilanne asettaa usein pilkkaajan tilanteeseen, jossa hän voi vain voittaa. Näin kävi esimerkiksi Halla-ahon kohdalla.

– Jos vähemmistöä vastaan hyökkäävä poliitikko saa tuomion, nauttii hän sananvapausmarttyyrin glooriasta. Jos hän voittaa oikeudessa, saa hän virallisen hyväksynnän toiminnalleen, uskontotieteen tutkijatohtori Tuomas Äystö Helsingin yliopistosta pohtii.

Suomi on yksi viimeisistä

Suomi on melko erikoisessa seurassa uskonrauhan pykälänsä kanssa, sanoo oikeustieteilijä Kimmo Nuotio.

Puolessa Euroopan maista löytyy vastaava pykälä, mutta Suomi on yksi harvoista, jossa sitä on viime vuosina aktiivisesti käytetty. Muita ovat Puola, Italia, Saksa ja Kreikka.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka antavat raamit Suomessa käytössä oleville lakipykälille. Oikeustieteilijät katsovat, että uskonrauhan rikkominen rajoittaa sananvapautta, joka on yksi ihmisoikeuksien peruspilareista.

Uskonrauhan rikkomiselle ei ole kansainvälisiä velvotteita, kun taas sananvapaudelle on.

Uskonrauhan rikkomisen kriminalisointi on perua entiselle jumalanpilkkalaille, joka kielsi kristityn Jumalan julkisen pilkkaamisen.

Nuotion mukaan maailma on muuttunut paljon siitä, kun 1960- ja 1970-luvuilla Suomessa annettiin tuomioita jumalanpilkasta. Tunnetuimmat tapaukset ovat Hannu Salaman romaani Juhannustanssit sekä kuvataiteilija Harro Koskisen Sikamessias-teokset, joissa Jeesus kuvattiin sikana.

Harro Koskisen Sikamessias-teos oli mukana Suomen 100-vuotisnäyttelyssä Kouvolan taidemuseossa vuonna 2017, mikä poiki kirjallisen kysymyksen joukolta kansanedustajista. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Laki muuttui uskonrauhan rikkomiseksi vuonna 1998. Aivan viime metreillä eduskunnassa käydyssä keskustelussa lakitekstiin lisättiin Jumala isolla alkukirjaimella, joka viittaa kristilliseen jumalaan.

Oikeustieteilijä: Uskontoja saa arvostella, rajustikin

Ihmisoikeuksiin erikoistunut oikeustieteilijä Tuomas Ojanen näkee nykyisen uskonrauhan lain ongelmana sen, että se yrittää suojella väärää asiaa: jumalaa ja uskontoa.

– Perus- ja ihmisoikeuksien suojelun kohteena eivät ole uskonnot tai vakaumukset itsessään, vaan ihmiset vakaumusten harjoittajina. Näin ollen ihmisten oikeutta tunnustaa tai olla tunnustamatta uskontoa tai maailmankatsomusta pitäisi suojella, sanoo professori Ojanen.

Jos nykyinen uskonrauhan pykälä olisi nyt valmistelussa, ei se oikeustieteilijä Kimmo Nuotion mukaan menisi läpi. Ristiriidat kansainvälisten perusoikeusvelvoitteiden kanssa olisivat liian suuria. Kuva: Samu Takala / Yle

Oikeustieteilijä Kimmo Nuotio katsoo, että uskonnon rajukaan arvostelu ei ole suora hyökkäys yksittäistä uskovaista tai yhteisöä kohtaan.

– Jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta. Muiden arvostelun ei pitäisi horjuttaa sisäistä vakaumusta, sanoo Nuotio.

– En silti pidä erityisen hienona, että uskontoja rienataan julkisuudessa ihan miten sattuu, Nuotio lisää.

Ihan mitä tahansa uskonnosta tai uskovaisista ei saa sanoa, ei edes sananvapauden nimissä. Siitä pitävät huolen pykälät kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Piispa olisi valmis uudistamaan lakia

Evankelisluterilainen kirkko ei yllätä puolustaessaan uskonrauhan rikkomisen pykälän tarpeellisuutta tänä päivänä. Kysytään Twitterin päivystävältä teologilta sekä Espoon kansainväliseltä piispalta.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, dosentti Jyri Komulainen myöntää, että uskonrauhan rikkomisen pykälä ei ole enää täysin tätä päivää. Komulainen on ahkera keskustelija yhteiskunnallisen keskustelun somefoorumissa Twitterissä.

– Onhan se kieltämättä eräänlainen symbolipykälä, samalla tavalla kuin laki, joka kieltää Suomen lipun häpäisyn, sanoo Komulainen.

Samoilla linjoilla on Espoon piispa Kaisamari Hintikka, jolla on laaja kokemus kansainvälisestä uskontojen välisestä yhteistyöstä.

– Jumalaa meidän ei tarvitse lailla suojella, hän on sen yläpuolella ja sikäli loukkaamattomissa. Yhteisöä pitää suojella, sanoo Hintikka.

Jos haluaa muutosta yhteiskuntaan, halventaminen ja iva eivät luo rakentavaa keskustelua, pohtii Espoon piispa Kaisamari Hintikka. Kuva: Nella Nuora / Yle

Jyri Komulainen ei luopuisi kokonaan uskonrauhapykälästä, vaan sanoittaisi sen uudelleen. Hänen mielestään yhteiskunnassa tulisi varmistaa uskonrauha eli vapaus erilaisten uskontojen harjoittamiseen ilman erilaisuuteen pohjautuvan vihan lietsontaa.

– Olisi väärä viesti poistaa delete-näppäimellä kaikki uskonrauhaan liittyvät pykälät. Sen sijaan voisi miettiä, mikä olisi moniuskontoiseen yhteiskuntaan sopiva sanoitus 2020-luvulla, sanoo Komulainen.

Lisäksi Komulainen näkee, että uskonrauhapykälällä on uusi, tärkeä merkitys tänä päivänä: vähemmistöuskontojen suojeleminen ajassa, jossa esimerkiksi islamofobia ja juutalaisvastaisuus lisääntyvät Euroopassa.

Sekä Hintikka että Komulainen pitävät itsestäänselvänä, että kirkkoa ja uskontoja saa arvostella ja kyseenalaistaa. Raja kulkee arvostelun tyylissä.

– Selkeästi asiaton, kritiikin verhoon kätketty vihapuhe, jota näkyy yhä enemmän myös poliittisissa piireissä. Se kohdistuu aina vähemmistöuskontoihin. En näe, että luterilainen kirkko tarvitsisi ensisijaisesti suojelua, sanoo Komulainen.

Riittääkö laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta?

Oikeustieteilijät katsovat, että uskovaisten suojeluun riittäisi laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on ongelmaton sananvapauden kannalta ja sen kriminalisoinnin perustana ovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, eli YK:n rotusyrjintäsopimus ja YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, sanoo professori Tuomas Ojanen.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan kiihottamispykälää voitaisiin käyttää myös tapauksissa, joissa synagogia ja moskeijoita töhritään. Kirkon polttamiset ovat tyypillisesti olleet tuhotöitä, koska niiden taustalta ei ole löytynyt poliittista syytä.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jyri Komulainen on eri linjoilla.

– Riittääkö pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan takaamaan uskonrauhan tilanteessa, jossa Suomessa on yhä enemmän uskontoon kohdistuvia viharikoksia? Moskeijan seiniä töhritään ja juutalaista synagogaa on uhkailtu. Luodaan painostavaa ilmapiiriä uskonnollisen yhteisön ympärille, sanoo Komulainen.

Hintikan mukaan uskonrauhassa on kysymys uskonnoista ja elämänkatsomuksista julkisessa tilassa: kyvystä tunnistaa ja kunnioittaa toiselle pyhää asiaa.

– Uskonnollisiin yhteisöihin liittyy ihmisillä hyvin syviä, elämää kantavia voimia. Jos lähdemme lainsäädännön kautta häivyttämään sen merkitystä, heikennämme meidän kykyämme ihmisyhteisönä tunnistaa ja tunnustaa muiden pyhää, sanoo Hintikka.

Kimmo Nuotio on pitänyt ääntä uskonrauhan rikkomisen kriminalisoinnista jo viitisentoista vuotta.

Oikeusministeriössä ei ole tällä hetkellä valmisteilla lainmuutosta. Nuotio uskoo, että uskonrauhapykälän muuttaminen tai poistaminen tapahtuu osana isompaa kokonaisuudistusta.

Eli ei vielä hetkeen.

Uutista muokattu 5.7.2021 klo 9.17: Korjattu, että Tuomas Äystön titteli on uskontotieteilijä, ei kulttuurintutkija.