1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kansainvälisyys

Ulla Järven kolumni: Metsäläisestä kosmopoliitiksi

”Sääli tulee ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita”, sanoo moderni sananlasku. Kateus herää helposti, ja Suomessa ulkomaanmatkailua on perinteisesti pidetty enemmän hupina kuin velvollisuutena. Metsäläisen tie kosmopoliitiksi on kateuden kiveämä, kirjoittaa Järvi.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tytti Yli-Viikaria säälin ilmaiseksi. Mutta onko hän ansainnut kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin, josta läpi kuultaa kateus etuoikeuksia kohtaan?

Yli-Viikarin viiden vuoden aikana tekemät virkamatkat ovat maksaneet reilut 187 000 euroa. Se on tuntuvasti enemmän kuin muilla valtion laitosten pääjohtajilla. (https://yle.fi/uutiset/3-11514399)

Yli-Viikarin matkalaskuissa on havaittu puutteita ja epäselvyyksiä. Hänen toimintansa on heikentänyt ”merkittävällä tavalla” luottamusta VTV:n toimintaan ja julkikuvaan. Näin totesi äskettäin Eduskunnan tarkastusvaliokunta (siirryt toiseen palveluun). Yli-Viikari on edustanut Suomen tarkastusvirastoa alan kongresseissa ja luottamustoimissa sekä pitänyt esitelmiä. Matkalaskut on hyväksynyt hänen alaisensa, mikä on ollut aiemmin sallittua, mutta nyt julkisuudessa poliitikot ja virkamiehet kilvan todistavat päinvastaista.

Epäselvyydet ja laittomuudet pitää selvittää, mutta väitän, että etenkin kansan tuomiossa on myös ripaus kateutta kosmopoliittia ja roima annos epäluuloisuutta kansainvälisyyttä kohtaan. Suomalaiset voivat kyllä myydä hissejä ja peruskoulua ulkomaalaisille, mutta kaikenlainen muu veljeily ja verkostoituminen on kyseenalaista.

Toimittajat selvittävät ketterästi vuosittain, paljonko esimerkiksi kansanedustajat käyttävät kesäisin rahaa kielikursseihin (siirryt toiseen palveluun) ulkomailla. Valiokuntamatkailu on alituisessa syynissä. Uuninpankoilla tiedetään, ettei jossain Bhutanissa mitään opi, joten Ruotsia kauemmas on turha mennä.

Mikä on kelvollista kansainvälisyyttä?

Vaan auta armias, kun kansanedustaja tai ministeri puhuu kankeasti englantia tai takeltelee ruotsin sijapäätteissä! Pilkanteosta ei ole tulla loppua.

Missä se sujuva kielillä puhuminen ja sulava small talk pitäisi oppia? Mikä on kelvollista kansainvälisyyttä?

Olen tutkinut lääketiedettä käsittelevää julkisuutta, ja seurannut pitkään alaa koskevaa mediakeskustelua. Siellä näkyy erityisen hyvin vähintään kaksijakoinen suhtautumisemme kansainvälisyyteen.

Ulkomailla lääkäriksi opiskelevat ja valmistuvat suomalaiset joutuvat jatkuvasti puolustelemaan osaamistaan. Vain Suomessa valmistuu oikeita lääkäreitä, niinkö?

Kun sitten lääketieteilijä väittelee tohtoriksi, hänen kuuluu lähteä post dociksi eli jatkamaan tutkimustyötä ulkomaille. Yhdysvallat on huippupaikka; mieluiten Harvard. Sen nimen me kaikki tunnistamme hienoksi yliopistoksi. Vähintään pari vuotta pitää olla, mutta jäädä ei saa, koska mehän sen lääkärikoulun maksoimme. Tunnustamme kyllä, että ilman kehittäjiensä kansainvälistä kokemusta meillä tuskin olisi sellaisia keksintöjä kuin vaikkapa ksylitoli tai AIV-rehu. Niistä olemme aidosti ylpeitä.

Vain metsäläislääkäri on tietämätön hivenaine-cocktaileista, joita potilaille sekoitellaan Saksassa.

Mutta jos lääkäri osallistuu kansainväliseen lääketieteen kongressiin, se on vähintään epäilyttävää. Lääkeyhtiön kustantamalle kongressimatkalle meneminen on erityisen epäeettistä, ja lääkäristä tuleekin maksettu lammas. Jos kongressiin mennään työnantajan eli yleensä sairaalan varoin, veronmaksaja kärsii kaksinverroin. Lääkäri ei ole työpaikalla hoitamassa minua, ja toisaalta maksan omasta kukkarostani tohtorin lystinpidon ulkomailla (siirryt toiseen palveluun).

Silti lääkärin pitää tietää uusimmat tieteelliset tutkimustulokset, jotta hän pystyy parantamaan minut parhain käytettävissä olevin keinoin. Olenhan itse googlettanut, miten tautiani hoidetaan Australiassa ja Kroatiassa. Vain metsäläislääkäri on tietämätön hivenaine-cocktaileista, joita potilaille sekoitellaan Saksassa.

Ihmetellen kotikutoisuutta me suomalaiset päivittelemme rokotetutkimuksia, joita näköalattomat suomalaiset pääomasijoittajat eivät tajua rahoittaa. Oikeastaanhan meillä pitäisi olla edelleen omaa rokotetuotantoa, jotta voisimme ottaa rokotuksia silloin kun tulee tosi kamala tauti – ja jos Facebookin maallikkosaarnaajat sattuvat sen sallimaan. Nehän seuraavat kansainvälisiä somesivustoja ja tietävät sen, mitä ”suomalaiset lääkärit eivät halua meille kertoa”.

Ulla Järvi

Kirjoittaja on oppinut englantia Korpilahden Horkan kansakoulussa ja kielikurssilla Lontoossa, mutta ei ole varma poskisuudelmien marssijärjestyksestä.

Kolumnista voi keskustella 23.6. klo 23:00 asti.