1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. museot

Imatralle puuhataan uutta erämuseota, mutta kenen rahoilla? Suomen Metsästysmuseo pitää rahoitusta epäreiluna, jos laki ei muutu

Uuden erämuseon rahoitus huolettaa Suomen Metsästysmuseota. Museot voivat jatkossa kilpailla samasta tukirahasta, joka jyvitetään riistainhoitomaksuista. Metsästysmuseo haluaa myös kalastonhoitomaksun mukaan. Se vaatisi lakimuutoksen.

Suomen Metsästysmuseon tulevaisuus on hämärän peitossa, sillä viritteillä oleva erä- ja luontokulttuurimuseo tulee samoille rahoitusapajille. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Uuden erämuseon rahoittaminen herättää kysymyksiä Suomen Metsästysmuseossa. Metsästysmuseon tulevaisuutta varjostaa kilpailu rahoituksesta Imatralle viritteillä oleva erä- ja luontokulttuurimuseon kanssa.

Riihimäellä sijaitsevan Metsästysmuseon rahoituksesta yli puolet tulee maa- ja metsätalousministeriöltä riistanhoitomaksuvaroista. Toistaiseksi on epävarmaa, saavatko molemmat museot tukea jatkossa.

Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä on esitellyt suomalaisen metsästyksen vaiheita 1990-luvun alusta saakka. Aineistoa keräävän, tutkivan ja esittelevän museon taivaalle nousi kuitenkin raskaita pilviä, kun Imatra valittiin vahvimmaksi sijoituspaikaksi uudelle erä- ja luontokultuurimuseolle.

Uuden museon valmisteluryhmän ratkaisu oli Riihimäellä karvas pala. Siitäkin huolimatta, että Suomen Metsästysmuseon väki oli mukana uuden valmistelutyössä.

– Totta kai se on Riihimäelle pettymys. Meillä on täällä Metsästysmuseo, Erämessut, Sako sekä Suomen metsästäjäliitto. Riihimäen kaupunki on rahoittanut museota pitkään, ja meillä on ollut kiinteistö veloituksetta käytössä, listaa Suomen Metsästysmuseo ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Kuparinen.

Riihimäellä ei ratkaisusta huolimatta ripotella tuhkaa niskaan. Kuparinen muistuttaa, että Riihimäki on kakkosvaihtoehto uuden erä- ja luontokulttuurimuseon sijoituspaikaksi. Lopullinen päätös sijaintipaikasta tehdään vasta, kun muun muassa rahoitus on ratkennut.

Suomen Metsästysmuseota pyörittävä yhdistys ei vielä halua ottaa kantaa siihen, voisiko toiminta jatkua siitä huolimatta, että Imatran hanke toteutuisi. Jatkoa ei myöskään suljeta pois. Tämäkin riippuu rahasta, ja etenkin kalastajien rahoista.

Harrastajien kukkaroita auki

Yli puolet Suomen Metsästysmuseon rahoituksesta kattava riistanhoitomaksu tunnetaan paremmin metsästyskorttina. Metsästysmuseon rahoittaminen on kirjattu lakiin riistanhoitomaksusta ja varat kerätään omalle erilliselle tililleen.

Imatra tarjosi uuden erämuseon sijanniksi kaupungintaloa, joka muutetaan museoksi. Kuva: Kare Lehtonen / Yle

Riistanhoitomaksun maksaa vuosittain hieman alle 310 000 metsästäjää. 39 euron maksusta museolle menee 3–4 prosenttia. Potti on runsaat puolet Metsästysmuseon vuotuisesta budjetista.

Vastaavaa maksua peritään myös kalastajilta. 45 euron suuruisen maksun on velvollinen maksamaan jokainen 18–64-vuotias, joka kalastaa muulla kuin jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvalla kalastusvälineellä. Kalastonhoitomaksua ei kuitenkaan voida käyttää metsästysmuseotoimintaan ilman lakimuutosta. Metsästysmuseossa tätä pidetään epäsuhtana.

– Jotta neuvotteluita uudesta museosta voidaan jatkaa, on ehdottoman tärkeää saada myös kalastuskorttivaroista vastaava rahoitus kuin metsästyspuolelta, Kuparinen sanoo.

Rahoituksen jakaminen askarruttaa

Riistanhoitomaksujen käyttöä ei ole korvamerkitty vain Riihimäen metsästysmuseolle, vaan museotoimintaan yleisesti. Se voidaan ainakin teoriassa jakaa myös useammalle museolle.

Maa- ja metsätalousministeriöstä kuitenkin muistutetaan, että rahoituksen jakamisen tarkoituksenmukaisuus pitää harkita erikseen.

– Nykyinen metsästysmuseon toiminta esittelee hienosti suomalaista metsästystä, mutta näemme laajemman erätalouteen ja luontokulttuuriin keskittyvän kokonaisuuden tuottavan suuremman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, metsästys mukaan lukien, kertoo ministeriön erätalousyksikön päällikkö, erätalousneuvos Vesa Ruusila.

Valistustyöstä tukirahaa?

Ruusila kertoo, että myös kalastonhoitomaksun ottamista mukaan rahoitukseen on tuotu keskusteluissa esiin, mutta lopullisen päätöksen tekee eduskunta. Ruusila muistuttaa, että uusi erä- ja luontokulttuurimuseo voisi olla niin kutsuttu vastuumuseo, jolloin se voisi saada isomman rahoitusosuuden myös opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Erä- ja luontokulttuurimuseohankkeen projektipäällikkö Timo Kukko kuitenkin uskoo, että myös kalastonhoitomaksuja voitaisiin hyödyntää.

– Siellä on tietty prosentti, joka menee kalakantojen hoitoon. Osan voisi hyödyntää valistustyöhön, ja siihenhän tämä museo sopii oikein hyvin, Kukko linjaa.

Kukko kuitenkin muistuttaa, että kalastonhoitomaksusta kilpailee moni muukin taho, joka järjestää muun muassa kalastukseen liittyvää koulutusta.