1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Katumuoti

Omar Arifailla oli lompakossa tonni oikealla hetkellä, ja sillä hän osti paitaprässin – nyt hän on Helsingin "katumuodin kummisetä"

Räppärit teettävät pieniä eriä paitoja, jotka myydään nopeasti loppuun. Työelämäprofessori Pekka Mattilan mukaan pienet vaate-erät ovat tämän ajan vastine luksukselle.

Omar Arifain mielestä hänen työnsä parhaimpia puolia on se, että monista asiakkaista on muodostunut hänelle ystäviä. Kuva: Onni Kalin / Yle

Areefer's on nimi, jonka moni katumuodista kiinnostunut pääkaupunkiseudulla asuva tietää. Areefer's viittaa Omar Arifain pyörittämään Areefer's Supply nimiseen paitapainoyritykseen.

Arifai on kuin pienen kylän paikallisen kuppilan pitäjä, jonka kanssa kaikki haluavat olla hyvää pataa. Virvokkeiden sijaan Arifain tiskiltä saa vaatteita.

Vuosaarelaisen kerrostalon kellaritilan seinät ovat täynnä viittauksia popkulttuuriin, ja huonekaluja peittävät tarrat. Arifain lähipiiri kutsuu tilaa varastoksi. Nimi juontaa siitä, että se on aikoinaan ollut hänen isän ja sedän yhteinen varasto.

Yrityksellä ei ole katalogia, hinnastoa, virallista yhteydenottolomaketta eikä kunnon nettisivuja. On vain Arifai, sosiaalisen median kanavat, puhelinnumero ja muutama apukäsi.

Mutta miten Arifaista on muutamassa vuodessa tullut pääkaupunkiseudun katumuodin yksi keskeisistä tekijöistä, joka painaa mittatilauksena vaatteita menestyneiden suomalaisten rap-artistien, kuten Cledoksen, Iben ja Cavallini & Shrtyn, keikoille ja musiikkivideoille?

Varaston rauhallisen tunnelman rikkoo vinyylille grafiikkaa piirtävän tulostimen kevyt surina. Työpisteellä oikealla on Hamid Arifai. Kuva: Onni Kalin / Yle

Opit Youtubesta

Intohimo vaatteisiin, sattuma ja uusien asioiden kokeileminen. Niiden päälle koko Arifain ura on rakennettu.

2010-luvun puolivälissä Arifai haaveili perustavansa vaatteita myyvän verkkokaupan. Verkkokauppa oli jo rakennettu ja yhteistyöyritykset hankittu. Viimeisillä rahoillaan Arifai osti paitaprässin, koska hän ajatteli tekevänsä myös omia vaatteita verkkokauppaansa myyntiin.

Mutta homma kaatui. Verkkokauppaa ei koskaan tullut. Paitaprässi pysyi paketissaan.

– En tiennyt, miten sitä käytetään. Enkä tiennyt, että siihen tarvitaan myös leikkureita.

Eräänä päivänä Arifain äiti kuitenkin bongasi Tori.fi:stä jonkun myyvän todella paljon vaatteita. Arifai lähti katsomaan löytyisikö myyjältä yksivärisiä paitoja, joihin voisi painaa omia printtejä.

– Hänellä oli ihan päinvastaista tavaraa, mitä olisin halunnut.

"Varaston" sisäänkäynti on kerrostalon alakerrassa. Kuva: Onni Kalin / Yle

Sitten myyjä kysyi, kiinnostaisiko Arifaita paitapainotarvikkeet. Kellarista löytyi ikivanha leikkuri, prässi ja lippisprässi.

– Sattumalta lompakossani oli tuhat euroa, joten ostin tonnilla koko setin. Ei minulla ollut mitään hajua, miten niitä käytetään.

Arifai ryhtyi Youtuben avulla opettelemaan, miten koneita käytetään. Vaatteita ja materiaalia lensi aluksi paljon roskikseen, mutta pikku hiljaa taito kehittyi.

– En ajatellut tekeväni mitään paitapainatusta, mutta kaverit kiinnostuivat, joten aloin tehdä heille vaatteita. Se oli sellaista hauskanpitoa.

Lippalakkien painatuksiin tarkoitettu prässi. Kuva: Onni Kalin / Yle

Sana levisi Arifain ystäväpiirissä. Pian yksi hänen ystävänsä avasi ravintolan ja pyysi Arifaita painamaan 30 työpaitaa.

– Menin ihan lukkoon, koska tarkoitukseni ei ollut tehdä tällaista. Soitin yhteen tukkuun ja kysyin, miten tämä toimii ja ostin materiaaleja just sen verran, että ne riittivät.

Pian vastaavanlaisia puheluita alkoi tulla lisää ja lisää. Puskaradion lumipallo lähti pyörimään.

– Kyllä siinä silti meni varmaan kaksi vuotta ennen kuin pääsin sellaiseen pisteeseen, että pystyin pelkästään tällä elättämään itseni.

"Tykkään tehdä kauppoja, diilejä ja auttaa muita. Inhoan markkinointia, asiakkaan jahtaamista ja tyrkyttämistä", sanoo Omar Arifai. Kuva: Onni Kalin / Yle

Vuosaarelaista luksusta

Puskaradio. Siihen Arifai luottaa edelleen. Suurin osa uusista asiakkaista tulee yhä sitä kautta. Arifain puhelin pirisee, koska joku on jakanut hänen puhelinnumeronsa eteenpäin. Puskaradion kautta hän päätyi myös muusikkopiireihin.

– Oltiin Kingfishin [helsinkiläinen räppäri] kanssa amiksessa hyviä frendejä, ja halusin tehdä hänelle vaatteita. Hän tunsi muita artisteja, ja he ottivat minuun yhteyttä.

Arifain mielestä artistien fanituotteiden kysyntä on kasvanut viime vuosina. Esimerkiksi räppärit teettävät paitoja pieniä eriä, jotka myydään äkkiä loppuun.

Omar Arifai haluaa tulevaisuudessa keskittyä yrityksensä kehittämiseen painamisen sijaan, siksi hän kouluttaa veljestään Hamid Arifaista uutta pomoa. Kuva: Onni Kalin / Yle

Muotia tutkineen Aalto-yliopiston työelämäprofessori Pekka Mattilan mukaan muoti on aina inspiroitunut musiikista tai laajemmin kulttuurista.

– Historiallisesti se on tavallaan aina ollut niin, että harva tekee kulttuurilla ja taiteella rahaa. Se raha tehdään muodin kautta, sanoo Mattila.

Pieniä mallistoja kutsutaan dropeiksi, ja niiden käyttäminen on nykyään suosittu myyntitaktiikka.

Mattilan mukaan dropeissa on kyse luksuksen tavoittelusta. Perinteisesti luksuksen määritelmään on kuulunut aina se, että tuote on niukasti saatavilla ja se on kallista. Tavaran saaminen vaatii sekä taloudellista että ajallista uhrausta. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vaikka ihminen vierastaisikin perinteistä luksusta, on hän Mattilan mukaan samojen mekanismien piirissä ostaessaan vaatteita dropista.

Dropit ovat siis saman ilmiön uusi olomuoto, sanoo Mattila.

Jokaiselle jotakin

Omar Arifain itse suunnittelemissa paidoissa on usein helikopteri, joka juontaa hänen takavuosina tekemään Helsingin Aurinkolahtea esittävään tauluun.

Helikopterillisia paitoja voi bongata katukuvasta pitkin pääkaupunkiseutua.

Valtaosan ajastaan Arifai käyttää kuitenkin omien vaatteiden tekemisen sijaan toisten brändien vaatteiden ja fanituotteiden valmistamiseen.

– Minusta tuntuu, että olen kaikkien junnujen vaatebrändien isä.

Omar ja Hamid Arifai paitapainon tiloissa. "Siitä tulee aina todella makea fiilis, kun näkee meidän tekemän paidan kaupungilla. Tekee mieli juosta tyypin luokse ja sanoa: ei hitsi, olen tehnyt tuon paidan", sanoo Omar Arifai. Kuva: Onni Kalin / Yle

Droppeja hyödyntävät pienet vaatebrändit ovat ydintä Arifain toiminnassa. Arifai toimii ikään kuin pienenä matalan kynnyksen bränditehtaana nuorille, jotka haluavat perustaa oman vaatefirman.

Bränditehtailun määrä on Arifain mukaan tapauskohtaista. Toisille Arifai vain painaa vaatteet, kun osan kanssa hän puolestaan suunnittelee printattavat grafiikat, logot ja sen sellaiset.

– Joku tulee tänne sisään niin, ettei ole omaa vaatebrändiä, ja sitten hän lähtee täältä ulos brändin kanssa.

Uusia brändejä perustetaan Arifain siipien alla viikoittain, mutta vain noin joka kymmenes Arifain mukaan varsinaisesti menestyy.

Esimerkiksi Sick by Kim -brändin perustaja on aloittanut Arifailla työharjoittelijana. Nykyään Arifai painaa merkin vaatteita trukkilavallisia.

Omar Arifai on suunnitellut myös tauluja, joita löytyy yrityksenkin tiloista. Kuva: Onni Kalin / Yle

Mattilan mukaan brändi voi olla iso, vaikkei se olisikaan laajan yleisön tuntema. Olennaista on se, että se puhuttelee omaa alakulttuuriaan.

Muoti on nykyään nimittäin kovin pirstaloitunut.

– Yksi iso kehitys tämän vuosituhannen aikana on ollut, että sellaista yhtä isoa muotia ei enää samalla tavalla ole. Ihmisestä on mahdotonta sanoa, onko hän muodikas vai epämuodikas.

Sen takia Mattilan mielestä on esimerkiksi vaikea enää puhua katumuodista ja muodista. Pitää ottaa vielä suurempi suurennuslasi käyttöön.

Varasto on täynnä eri värisiä paitoja. Kuva: Onni Kalin / Yle

Maailmasta on tullut Mattilan mukaan pukeutumisen suhteen sallivampi. Enää ei tarvitse samalla tavalla sitoutua johonkin tyyliin.

– 20 vuotta sitten itse painettu paita olisi ollut jotenkin kämästä ja noloa, mutta nyt se onkin hienoa. Se liittyy siihen niukkuuteen, sanoo Mattila.

Pienessä putiikissa painettuja paitoja ei nimittäin voi olla olemassa kovin montaa. Mattilan mukaan tuotteen aitouden tai todellisen harvinaisuuden sijaan nykyään kuitenkin merkittävämpää on vaatemerkin tai suunnittelijan autenttisuus.

Ihmiset haluavat, että valmistaja “allekirjoittaa” autenttisuuden. Vaatteella pitää olla tarina.

– Vaikka tiedetään, että t-paidan, hupparin tai lenkkariparin tekeminen ei maksa paljoa, se autenttisuus mahdollistaa korkeamman hinnan pyytämisen, sanoo Mattila.

Vuosaaren kaltevia kerrostaloja, joiden lähellä myös Omar Arifai pyörittää toimintaansa. Hän on syntynyt ja kasvanut samoilla seuduilla. Kuva: Onni Kalin / Yle

Arifain veljen Hamid Arifain mukaan siitä tulee hyvä mieli, kun näkee nuorten – jopa alaikäisten – perustamien vaatemerkkien menestyvän.

– Onhan se parempi, että raha menee nuorille tekijöille ja yrittäjille, jotka rakentaa tulevaisuuttaan täällä kuin isoille kansainvälisille yhtiöille.

Mattilan mukaan muodin muutokset ovatkin johtaneet siihen, että pikamuoti on menettänyt hohtoaan ja joutuu koko ajan perustelemaan olemassaoloaan enemmän. Sekä luksus että kirpparit kiinnostavat ihmisiä.

– Kaikki tunnistavat sen, että vaateteollisuuden todellinen hiilijalanjälki on vaikea jäljittää. Se on nykypäivänä arvo, ettet ole ostanut vaatetta uutena.

Omar Arifain mukaan uusia vaatebrändejä syntyy viikoittain, mutta niistä vain noin joka kymmenes lähtee nousuun. Kuva: Onni Kalin / Yle

Voit keskustella katumuodista perjantaihin kello 23 asti.

Lue myös:

Kolme suomalaista pääsi mukaan kansainväliseen muotikilpailuun – Katso kuvat lapsuuden pehmolelukokoelmien ja videopelien inspiroimista asuista

Paljon sun outfit maksaa? Osa nuorista ja lapsista himoitsee 1 000 euron t-paitoja – "Tuntuu siltä, että jos ei ole merkkivaatteita, olet huonompi ihminen"