1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede
Mielipide
tiede

Kari Enqvistin kolumni: Poliitikot eivät ymmärrä, mitä tieteen tekeminen tarkoittaa

Hallitus on tehnyt suuren virheen, kun se on päättänyt leikata tieteen rahoitusta. Sadat nuoret tutkijat tulevat jäämään ilman työtä ja menettävät mahdollisuutensa tutkijanuraan. Hallitus tarvitsisi tieteellisen neuvonantajan, kirjoittaa Enqvist.

Juhannuksena kesä on kukkeimmillaan ja päivä pisimmillään. Tosin vuoden lyhyin yö osui tänä vuonna jo maanantaille 21. päivä kesäkuuta. Kukkeudesta huolimatta maa ei tuolloin ollut lähimpänä aurinkoa. Päinvastoin. Planeettamme oli liki kauimmillaan ja on sitä täsmällisesti ottaen heinäkuun kuudentena.

Näitä asioita ei keksitä nojatuolissa istuskellen. Kukaan ei pysty mökkipihalta tiirailemalla osoittamaan edes, että maa kiertää aurinkoa. Kukaan ei pysty selittämään, miksi on olemassa vuodenaikoja.

Siihen tarvitaan tiedettä.

Se, että juhannuksen nurkilla maa on kauimmillaan auringosta, on muuten sattumaa. Maapallon akseli pyörii kuin hyrrä, ja tämän ansiosta maa-aurinko -etäisyys ja vuodenajat eivät ole missään synkassa. 1500-luvun loppupuolella suurin etäisyys osui juhannukseen, neljän tuhannen vuoden kuluttua syyspäivän tasaukseen.

Tämän meille kertoo tiede, joka on paras menetelmä luotettavan tiedon hankkimiseen. Yölliset näyt, mietiskely tai vanhojen uskonnollisten tekstien tutkailu vertautuvat tehokkuudessa siihen kuten maansiirtotöissä teelusikka vertautuu kaivinkoneeseen.

Usein sanotaan, että tieto on itseisarvo; että tietämättömyys ei ole hyve. Tosin joskus nuorten radiotoimittajien tai taiteellisuuttaan korostavien hattarapäiden kuulee kerskailevan oppimattomuudellaan.

Politiikassa tieteestä ei puhuta. Sen edelle ajavat milloin turve, milloin valkoposkihanhet, milloin bensavero.

Mutta yleensä tietoa pidetään arvokkaana. Tietopohjaisen päätöksenteon puolesta vannovat lähes kaikki eduskuntapuolueet. Tosin yhä selvemmäksi on käynyt, että kyseessä on pelkkä hurskastelu – että kaikilla puolueilla on agendoillaan aina jotakin, joka on tärkeämpää.

Politiikassa tieteestä ei puhuta. Sen edelle ajavat milloin turve, milloin valkoposkihanhet, milloin bensavero.

Ja jos tieteestä puhutaan, tuntuu että puhutaan vain rahasta ja leikkauksista. Nyt Suomen Akatemian myöntämää pysyvää rahoitusta ollaan supistamassa 35 miljoonaa euroa vuodesta 2023 alkaen.

Kuten Yliopistojen rehtorineuvoston puheenjohtaja Keijo Hämäläinen on todennut, tällä on välitön vaikutus yliopistojen tutkimus- ja opetustoimintaan (siirryt toiseen palveluun). Kansankielellä: jopa sadat nuoret tutkijat tulevat jäämään ilman työtä. He tulevat menettämään mahdollisuutensa tutkijanuraan, mahdollisuutensa kasvaa tämän maan tuleviksi asiantuntijoiksi.

Tieteen tila Suomessa on kehittymässä puskafarssiksi

Ja tämä on vasta alkua: leikkauksia on näköpiirissä lisää.

Äskettäin valtakunta on saanut uuden tiede- ja kulttuuriministerin. Pätevyyttään esitellessä hän on todennut seuranneensa pesäpalloa ja maininnut myös harrastelijateatterin.

Tämä on sikäli sopivaa, että tieteen tila Suomessa on kehittymässä puskafarssiksi. Yliopistot ovat syvästi huolissaan, joskin kohteliaina yrittävät vältellä sanaa ”katastrofi”. Vaikka parempiakin vuosia on välillä ollut, suhteessa tutkimusrahoitus on laskenut jatkuvasti kuin lehmän häntä.

Mitä tieteeseen tehtyjen satsauksien kasvuun 2010-luvulla tulee, OECD:n tilastoissa (siirryt toiseen palveluun) Suomi onkin häntäpäässä. Julkinen yliopistorahoitus on vähentynyt suhteessa bruttokansantuotteeseen koko viimeisen vuosikymmenenen.

Tieteellinen tutkimus ei ole ajankohtaisten selvitysten tekemistä.

Eräs ongelma on, etteivät poliitikot ymmärrä, mitä tieteen tekeminen tarkoittaa. He eivät tiedä, millaista se on ja mitä kaikkea se vaatii.

Tieteellinen tutkimus ei ole ajankohtaisten selvitysten tekemistä. Usein tutkimuksesta ei ole välitöntä hyötyä, mutta silti se on tarpeellista.

Poliitikot ehkä kuvittelevat tietävänsä, koska ovat saattaneet tehdä gradun jostakin aiheesta. Sellainen kuitenkin pätevöittää tieteeseen yhtä paljon kuin päiväkodissa vietetty aika lukio-opintoihin. Jos joku poliitikko on pungertanut tohtoriksi asti, sekin on vasta eräänlainen päättötodistus. Varsinainen tutkijaelämä alkaa sen jälkeen.

Tästä kaikesta poliitikkoja pystyisi valistamaan erityinen virkamies, hallituksen tieteellinen neuvonantaja. Sellaista on ehdotettu jo monta kertaa, mutta jostakin syystä poliitikot eivät innostu. Monissa sivistysmaissa vastaavia on ollut jo pidemmän aikaa.

Sen sijaan ministereillä on reilut 70 erityisavustajaa (siirryt toiseen palveluun). Moni heistä keskittyy mediasuhteisiin ja ponnistamaan kohti erilaisia ajatushautomoita. Tiede tai yliopistot eivät kiinnosta yhtäkään.

Poliitikoille voin sanoa: älkää peljätkö! Tieteellinen neuvonantaja ei tekisi päätöksiä teidän puolestanne. Hän ei korvaisi hallituksen käyttämiä asiantuntijoita, mutta hän osaisi vihjata, mitä heiltä kannattaa kysyä.

Vaikkapa silloin, kun uusi pandemia yllättää ja pitäisi keksiä, mitä tehdä seuraavaksi.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Kolumnista voi keskustella 26.6. klo 23.00 saakka.