1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jatkosota

Kuusi kohtalokasta päivää, jotka veivät Suomea kohti uutta sotaa

Jatkosodan syttymisestä on kulunut päivälleen 80 vuotta. Neuvostopommikoneiden hyökkäystä edelsi kuitenkin tapahtumasarja, joka ennakoi tulevaa. Ensimmäinen askel kohti uutta sotaa otettiin lähes vuotta aiemmin.

Matti Alanko lähdössä sotaan kotoaan taiteilijakoti Lallukasta Helsingistä. Martta-äiti hyvästelee poikaansa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

– Ei se kenellekään yllätys voinut olla, että Neuvostoliitto pommitti suomalaisia kohteita 25. kesäkuuta 1941.

Professori Pekka Visuri on tutkinut pitkään jatkosotaan johtaneita tapahtumia.

Sota alkoi tasan 80 vuotta sitten, kun puna-armeijan lentokoneet pommittivat muun muassa Turun satamaa ja Malmin lentokenttää Helsingissä.

Hyökkäystä edelsi kuitenkin tapahtumasarja, joka jälkikäteen katsottuna vääjäämättä näytti johtavan uuteen sotaan.

– Taustalla oli pitkä kehitys alkaen syksystä 1940. Suomi liukui Saksan rinnalle ja mukaan Barbarossa-suunnitelmaan. Kevään kuluessa Suomi oli jo tiukasti sitoutunut Saksaan, Visuri sanoo.

Vielä talvisodan aikaan Suomi ja Saksa olivat olleet vastakkaisilla puolilla.

Saksa oli pian talvisodan päättymisen jälkeen onnistunut valloittamaan valtaosan Länsi-Eurooppaa ja suuntasi sen jälkeen katseensa itään. Samalla kiinnostus Suomea kohtaan kasvoi.

– Suomen jatkosodan alku liittyi vahvasti yleistilanteeseen, joka kehittyi Saksan ja Neuvostoliiton välille, Visuri painottaa.

Tarkastelemme tässä jutussa kuutta päivämäärää, jotka olivat keskeisiä jatkosodan syttymisen kannalta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

18. elokuuta 1940

Saksan asiamies Joseph Veltjens tapasi marsalkka Mannerheimin. Hän ehdotti, että saksalaiset saisivat kauttakulkuoikeuden Suomesta Norjaan. Vastineeksi luvattiin aseita.

Mannerheim ja pääministeri Ryti vastasivat tarjoukseen myöntävästi.

Kenraali Paavo Talvela kirjoitti päiväkirjaansa: "Tämä viikko oli Suomen kohtalon viikko. Silloin kääntyi tiemme kulkuun Saksan rinnalle. Tuo maa oli kuitenkin ainoa voimatekijä, joka saattoi pelastaa meidät idän uhalta."

12.-13. marraskuuta 1940

Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov vieraili saksalaisten kutsusta Berliinissä.

Hitler pelkäsi Yhdysvaltojen liittymistä sotaan ja ehdotti Stalinille yhteistyön syventämistä.

– Tuolloin ei ollut vielä lainkaan varmaa, että Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon, Visuri sanoo.

Saksa ja Suomi olivat jo aloittaneet lähentymisensä, mutta suhteen laatu olisi ollut hyvin erilainen, jos Saksan yhteys Neuvostoliittoon olisi kestänyt.

Neuvotteluissa käsiteltiin myös Suomen asemaa. Hitler tunnusti Suomen yhä kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin ja lupasi poistaa saksalaiset Suomesta.

Suomalaisille kerrottiin erilaista tarinaa: saksalaisten mukaan Molotov olisi vaatinut Suomen valtaamisoikeutta, mutta Hitler olisi tämän estänyt.

Visurin mukaan sitkeä harhatieto on elänyt Suomessa pitkään, vaikka neuvotteluista vähitellen paljastetut dokumentit kertovat toista.

Mannerheim Göringin vieraana kesäkuussa 1942. Mannerheim kielsi kuvien julkistamisen. Syyksi on arveltu sitä, ettei hän halunnut tulla esitellyksi natsi-johtajien rinnalla. Kuva: SA-kuva

18. joulukuuta 1940

Mannerheimin luottomiehiin lukeutunut kenraali Paavo Talvela oli syksyn mittaan useaan otteeseen pyrkinyt Saksan johtajien puheille. Vasta neljäs yritys tuotti tulosta.

Talvela tapasi 18. joulukuuta Berliinissä Hitlerin lähimmän apulaisen Hermann Göringin.

– Talvela pyysi Saksalta tukea ja ilmoitti, että Suomi on valmis Saksan liittolaiseksi, Pekka Visuri sanoo.

Hänellä on selitys sille, miksi Talvelalle järjestyi audienssi juuri 18. joulukuuta.

– Hitler allekirjoitti samana päivänä hyökkäyssuunnitelman eli operaatio Barbarossan valmistelukäskyn. Siinä Suomea kaavailtiin Saksan liittolaiseksi.

Hitler oli siis luopunut ajatuksesta saada Stalin liittolaisekseen ja päätti sen sijaan lyödä Neuvostoliitto nopealla hyökkäyksellä keväällä 1941. Suunnitelma piti salata huolellisesti.

Presidentti Mauno Koivisto kannusti Pekka Visuria tutkimaan jatkosotaan johtaneita tapahtumia. Kuva: Jouni Immonen / Yle

30. tammikuuta 1941

Vastuu yhteydenpidosta Saksaan oli siirtynyt yleisesikunnan päällikölle Erik Heinrichsille.

Berliinissä Heinrichs sai kuulla Saksan mahdollisesta hyökkäyksestä itään ja Suomen roolista siinä.

Barbarossan suunnittelusta vastannut kenraalieversti Franz Halder kysyi Heinrichsiltä, mitä tehtäviä ja toimintasuuntia Suomen armeijalla voisi olla saksalais-venäläisessä sodassa.

Taustaksi Halder kertoi, että saksalaiset suunnittelevat etenemistä Baltian maiden kautta kohti Leningradia, ja Lapissa tarkoitus oli hyökätä Suomen alueelta Muurmannin radalle.

Pekka Visuri yhtyy professori Mauno Jokipiin kirjassaan Jatkosodan synty (1987) tekemään johtopäätökseen, että tuo neuvottelu oli ratkaisevan tärkeä tiellä jatkosotaan.

Suomalaisten SS-sotilaiden värväys keväällä 1941 oli yksi merkki Suomen ja Saksan lähentymisestä. Kuva: SA-kuva

25. toukokuuta 1941

Hetki, jonka jälkeen perääntyminen oli mahdotonta, koitti kuitenkin vasta toukokuun lopussa.

– Silloin Suomelle varmistui, että hyökkäys itään todella on alkamassa, Pekka Visuri sanoo.

Saltzburgissa 25. toukokuuta käydyissä neuvotteluissa Suomi sovittiin jaettavaksi Oulujoen kohdalta pohjoiseen saksalaiseen ja eteläiseen suomalaiseen sotilasalueeseen.

Erik Heinrichsin mukaan Saltzburgissa selvisi, että "nyt oli tosi kyseessä".

Muutama päivä myöhemmin Suomen hallituksen sisäpiiri kokoontui presidentti Risto Rytin luona ja päätti, että Suomi liittyy Saksan sotasuunnitelmiin. Saksalle esitettiin myös joukko toivomuksia, muun muassa itärajan tulevasta sijainnista.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

22. kesäkuuta 1941

Saksalaisten hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi varhain aamulla 22. kesäkuuta.

Pekka Visurin mukaan se voisi yhtä lailla olla myös jatkosodan alkamispäivä.

Jo edellisiltana Saksan itärintaman sotilaille jaettiin Hitlerin päiväkäsky, jossa hän kutsui suomalaisia liittolaiseksi.

Tämä yllätti Suomen, sillä oli sovittu, että Suomi liittyisi sotaan vasta viikon kuluttua.

– Suomen johto arveli Neuvostoliiton ryhtyvän nopeisiin vastatoimiin. Hitlerin viestiä yritettiin lieventää puhumalla mieluummin rinnakkainolosta tai aseveljeydestä kuin liittolaisuudesta.

Saksa kuitenkin jo käytti Suomen aluetta hyökkäykseensä.

Neuvostoliiton vastaus tuli kolmen päivän kuluttua.

Presidentti Ryti totesi Suomen olevan taas sodassa.

Lisää jatkosodasta:

Kun Suomi lähti kesäsotaan, mutta päätyi pitkään jatkosotaan

Historia: Suomi jatkosodassa