1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ylinopeus

Hovioikeus palautti poliisin ajokouluttajan ylinopeussakot, jotka käräjäoikeus kumosi aiemmin – keskimääräistä parempi ajotaito ei ole lieventävä tekijä

Hovioikeus palautti poliisimiehen saamat ylinopeussakot, jotka käräjäoikeus oli aiemmin kumonnut. Hovioikeus katsoi, että hyvä ajotaito ja työ poliisina eivät ole perusteita selvitä ylinopeudesta ilman sakkoja.

Hovioikeus tuomitsi poliisimiehen sakkorangaistukseen ylinopeudesta, vaikka käräjäoikeus oli aiemmin vapauttanut miehen sakkorangaistuksesta. Kuva: Timo Nykyri / Yle

Hovioikeus on palauttanut poliisin ajokouluttajan vapaa-ajallaan ylinopeudesta saaman sakkorangaistuksen, jonka käräjäoikeus oli aiemmin kumonnut.

Asiaa käsiteltiin Itä-Suomen hovioikeudessa, koska syyttäjä oli valittanut Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätöksestä. Tuomio annettiin viime perjantaina.

Käräjäoikeus oli helmikuussa kumonnut poliisin antaman sakkomääräyksen ylinopeutta ajaneelle kuljettajalle, koska käräjäoikeus piti poliisimiestä keskimääräistä parempana kuljettana.

Poliisin ajokouluttajana työskentelevä keski-ikäinen mies sai sakot, koska hän ajoi henkilöautolla 101 kilometriä tunnissa 80 kilometrin tuntinopeusrajoitusalueella Lapinlahdella viime kesänä.

Ylinopeuden mittasi automaattinen kameravalvonta, kansankielellä peltipoliisi.

Käräjäoikeuden päätöksestä nousi Savon Sanomien mukaan (siirryt toiseen palveluun) kohua, kun monet suomalaiset ilmoittivat pitävänsä itseään keskimääräistä parempina kuljettajina ja olevansa siten oikeutettuja ajamaan ylinopeutta, jos kerran poliisitkin saavat vapaa-ajallaan tehdä niin.

Alle 20 kilometrin ylinopeuksista määrätään tavallisesti liikennevirhemaksu. Yli 20 kilometrin tuntinopeuden ylinopeuksista määrätään sakkoja, koska tuolloin teko tulkitaan usein liikenneturvallisuuden vaarantamiseksi. Tämä on poliisin käytäntö, hovioikeus toteaa päätöksessään.

Kuljettaja valitti sakkomääräyksestä käräjäoikeuteen, sillä hän katsoi, ettei ollut vaarantanut liikennettä. Hän katsoi, että vaarantanut liikennettä, koska ylinopeuspaikka oli suora tieosuus ja keliolosuhteet olivat hyvät.

Kuljettaja vetosi myös siihen, että hänellä oli poliisin ja ajokouluttajan työnsä vuoksi keskimääräistä paremmat taidot hallita ajoneuvonsa kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten hän ei siksi olisi aiheuttanut vähäistä suurempaa vaaraa liikenteelle.

Käräjäoikeus katsoi kuljettajan eduksi sen, että hänellä oli poliisin ajokouluttajan työnsä kautta hyvä taito hallita autoa ja ymmärrys liikenteestä, vaikka hän oli ajanut ylinopeutta vapaa-ajallaan.

Käräjäoikeuden mukaan mies ei ollut ylinopeutta ajaessaan aiheuttanut vähäistä suurempaa vaaraa muiden tienkäyttäjien turvallisuudelle eikä hän siten syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

53-vuotias mies oli työskennellyt aiemmin liikkuvassa poliisissa, poliisin kouluttajana sekä julkisuudessa esiintynyt liikennevalvonta-asioissa.

Hovioikeus täysin eri linjoilla asiassa, päätös yksimielinen

Itä-Suomen hovioikeus päätyi asiassa täysin eri kannalle kuin Pohjois-Savon käräjäoikeus. Hovioikeuden mukaan kuljettaja syyllistyi liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Hovioikeus käsitteli asian poikkeuksellisesti laajennetussa kokoonpanossa eli asian ratkaisi seitsemän tuomarin kokoonpano, joista yksi oli hovioikeuden presidentti ja kuusi muuta hovioikeudenneuvoksia. Tuomio oli yksimielinen, eli kaikki seitsemän tuomaria olivat samaa mieltä asiasta.

Asiaa arvioitiin kahdesta näkökulmasta: sen kannalta, aiheuttiko kuljettaja vaaraa muiden tienkäyttäjien turvallisuudelle ja siitä, voiko keskimääräistä parempi ajotaito ja työskentely poliisina vaikuttaa tuomioon ylipäänsä.

Kuljettaja eli vastaaja nosti puolustuksena esille epäselvyyden liittyen ylinopeuksien sakottamiseen: hän oli havainnut työssään, että tapaukset, joissa ylinopeus oli tismalleen sama 21 kilometriä tunnissa, oli aiemmin katsottu käytännössä aina liikennerikkomuksiksi, ei liikenteen vaarantamisiksi.

Tieliikennelaki on muuttunut kesällä 2020 ja siinä linjausta sakottamisesta muutettiin. Uudessa tieliikennelaissa otettiin vähäisiin rikkomuksiin käyttöön liikennevirhemaksu, joka korvasi rikesakon.

Kaikki liikenteessä tapahtuvat rikkomukset eivät siis ole rikoksia, vaan osa rikkomuksista käsitellään hallinnollisella liikennevirhemaksulla.

Onko kyseessä liikennerikos vai -rikkomus? Tätä oikeus pohti

Hovioikeus katsoo, että kuljettaja rikkoi tahallaan tai vähintään huolimattomuudesta tieliikennelakia ajaessaan ylinopeutta ja jättäessään huomioimatta nopeusrajoitusmerkin sekä lähestyvän risteysalueen, ja että teko aiheutti vähäistä suurempaa vaaraa toisten tielläliikkujien turvallisuudelle.

Hovioikeus katsoo, että nykyisessä oikeuskäytännössä suurimman sallitun ajonopeuden ylityksen ollessa yli 20 kilometriä tunnissa, tapaukset arvioidaan pääsääntöisesti uuden tieliikennelain mukaan liikenneturvallisuuden vaarantamisina.

Kaikkiaan hovioikeuden päätöksessä puntaroitiin pitkään liikennerikkomuksen ja liikenneturvallisuuden rajanvetoa.

Päätöksestä selviää, että se, onko kyseessä liikennerikkomus vai liikenneturvallisuuden vaarantaminen, riippuu olosuhteista ja tekotavoista, eli harkinta on tapauskohtaista ja kokonaisuutta arvioitaessa otetaan muitakin seikkoja huomioon kuin se, kuinka paljon sallittu nopeusrajoitus ylittyy.

Hovioikeus katsoo, että tapauksessa kyse on ollut karkeasta suurimman sallitun ajonopeuden ylityksestä. Ajo on tapahtunut valtatien risteysalueella päiväaikaan, jolloin muuta liikennettä on ollut tiellä.

Hovioikeus: Kuljettajan työ poliisissa ei ole lieventävä asianhaara

Hovioikeus katsoo myös yksiselitteisesti, että kuljettajan koulutus, ammatti ja työtehtävä poliisin ajokouluttajana eivät vähennä teon vaarallisuutta eikä niiden tule vaikuttaa teon oikeudelliseen arviointiin ja liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön täyttymiseen siten kuin käräjäoikeus oli aiemmin arvioinut.

Hovioikeuden mukaan liikennesääntöjä rikkovan henkilön keskimääräistä paremmilla ajotaidoilla ei voi olla ainakaan merkittävää vaikutusta arvioitaessa, onko teko aiheuttanut abstraktia vaaraa. Abstrakti vaara tarkoittaa potentiaalista vaaran mahdollisuutta, joka ei välttämättä konkretisoidu.

– Kokenutkaan kuljettaja ei voi vaikuttaa siihen, että reagointiaika, jarrutusmatka ja pysähtymiseen vaadittava kokonaismatka ovat väistämättä huomattavasti pidempiä 101 kilometrin tuntinopeudessa kuin 80 kilometrin tuntinopeudessa, hovioikeus toteaa.

Hovioikeuden mukaan kuljettajan ammattia koskevat seikat jopa lisäävät teon moitittavuutta, kun teon tahallisuutta ja huolimattomuutta arvioidaan.

– Kuljettajan on ammattinsa ja työkokemuksensa perusteella tullut tiedostaa, että lähestyvä risteysalue tarkoittaa nopeusrajoituksen alentumista, minkä vuoksi kuljettajan menettely osoittaa suurempaa moitittavuutta, hovioikeuden päätöksessä todetaan.

Sakkomääräyksen mukaan miehelle tuli maksettavaa rikosuhrimaksun kanssa 430 euroa. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, eli tuomiosta voi valittaa 17.8.2021 asti.

Rikosoikeuden professori: selkeää ennakkotapausta ei voi vetää

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen sanoo, että tapaus on mielenkiintoinen rikosoikeudellisesti, mutta ei selkeä ennakkotapaus.

Hovioikeuden päätös ei siis anna selkeää ja yksiselitteistä vastausta siihen, missä olosuhteissa yli 20 kilometrin ylinopeus on tai ei ole liikenneturvallisuuden vaarantamista.

– Joissakin tapauksissa on annettu tuomioita liikennerikkomuksista ja joissakin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Linja ei ole selvä, Tolvanen sanoo.

Kyse on Tolvasen mukaan siitä, oliko näissä olosuhteissa teko omiaan aiheuttamaan vaaraa, eli liikennerikkomuksen ja liikenneturvallisuuden vaarantamisen rajanvedosta. Tämä on aina tulkintaa ja monen asian summa

– Onko kaikki 20 kilometriä ylittävä ylinopeus liikenneturvallisuuden vaarantamista, no ei ole. Mutta kun tässä tapauksessa risteysalueella nopeusrajoitus oli pienennetty 100 kilometristä 80 kilometriin, voidaan katsoa, että ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vähäistä suurempaa vaaraa liikennejärjestelyjen takia, Tolvanen pohtii.

– Hovioikeus katsoo, että tässä kyseessä oli liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja se perustelee päätöksensä varsin kattavasti ja hyvin. Tuommoiseen ratkaisuun voi päätyä, rikos- ja prosessioikeuden professori Tolvanen pohtii.

Tolvanen tuntee tapauksen ja sen problematiikan erittäin hyvin, sillä hän on antanut lausunnon asiasta vastaajalle, eli sakot saaneelle poliisille. Toisaalta, myös hovioikeus on käyttänyt Tolvasen oikeudellisia arvioita aiheesta aineistona oikeudenkäynnissä.

Tolvanen pohtii, että tapauksella on ainekset edetä korkeimpaan oikeuteen, eli Korkein oikeus saattaisi sen käsitellä, mikäli vastaaja aikoo hakea valituslupaa.

– Kaiken kaikkiaan tämä on oikeudellisesti arvioituna erittäin mielenkiintoinen tapaus, Tolvanen päättää.