1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. historia

Puumerkeillä merkittiin omaisuutta satoja vuosia sitten – harrastajatutkija kiersi Turunmaan saaristoa ja löysi esineistä yli 500 symbolia

Puumerkillä merkittiin aikoinaan astiat, viikatteet, verkonkohot ja muu tärkeä omaisuus. Kymmenessä saaristopitäjässä arvioidaan olleen tuhansia erilaisia omistajamerkkejä. Nyt ne on koottu kirjaksi.

Turunmaan saariston puumerkit on kerätty kirjaan – yli 500 esivanhempien käyttämää symbolia löytyi vanhoista esineistä
Turunmaan saariston puumerkit on kerätty kirjaan – yli 500 esivanhempien käyttämää symbolia löytyi vanhoista esineistä

Turunmaan saaristossa käytetyistä puumerkeistä valmistuu laaja selvitys. Yksiin kansiin on koottu lähes 2 000 erilaista merkkiä.

Puumerkit ovat olleet usein nimensä mukaisesti merkkejä puussa: esimerkiksi vanhan puutyökalun varressa oleva raapustus on puumerkki. Sanan takana on kuitenkin ruotsinkielinen “bomärke”, joka viittaa alunperin asuinpaikkaan, tilaan tai taloon.

Puumerkkejä käytettiin omaisuuden merkintään esimerkiksi astioiden pohjissa, viikatteen varsissa ja verkonkohoissa. Kaikissa sellaisissa esineissä, jotka voisivat mennä sekaisin jonkun muun omistaman tavaran kanssa tai kadota. Puuesineiden lisäksi merkkejä on raavittu metallivarsiin ja kaiverrettu yhtä lailla vaikka kivisiin verkonpainoihin.

Omaisuus merkitty. Tältä näyttää puumerkki kiviesineessä. Kalastukseen liittyvien esineiden ei haluttu eksyvän väärälle omistajalle. Kuva: Helga Rajala

Puumerkkejä oli käytössä esimerkiksi 1400-luvulla kaupunkien porvareilla. Kaupunkiin myytäviin tuotteisiin vaadittiin keskiajalla talonpojan puumerkki eräänlaisena alkuperätodistuksena. Merkit yleistyivät 1500-luvulla, mutta lukutaidon levitessä 1800-luvulla niiden tarve väheni.

Nykyisin puumerkkejä käytetään lähinnä huvikseen: kalanpyydyksissä, maatilojen logoina tai jopa tatuointeina.

Tutkimusta tehty vähän

Puumerkeistä on tehty sangen vähän tutkimuksia. Todennäköisesti laajin Suomessa tehty tallennus on Paavo O. Ekon ja hänen poikansa Timo Ekon 14 000 merkin yleiskokelma.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä Ahvenanmaan puumerkkimies Göran Dahl on koonnut Ahvenanmaan puumerkeistä kattavan julkaisun. Syksyllä julkaistaan myös Turunmaan puumerkkikirja.

Dahlilla oli Turun suunnasta tiedossa lähes kaksi tuhatta puumerkkiä, jotka oli koottu lähinnä asiakirjalähteistä.

Harrastajatutkijaksi itseään tituleeraava Helga Rajala Västanfjärdistä Kemiönsaaresta lähti puolestaan kentälle kaivelemaan saaristolaisten vinttejä ja venevajoja. Kierros kulki läpi saariston ja tietoa haalittiin Dragsfjärdistä, Särkisalosta, Hiittisistä, Houtskarista, Iniöstä, Kemiöstä, Korppoosta, Nauvosta, Paraisilta ja Västanfjärdistä.

Esineistä löytyi yhteensä noin 500 puumerkkiä.

Rajala kuvasi ja piirsi löydöt talteen. Monet merkit olivat vuosien saatossa kuluneet, joten niiden jäljentäminen vaati nokkeluutta. Valokuvaa selvemmän kuvan merkistä sai, kun sen päälle laitettiin paperi ja se sutattiin lyijykynällä.

Keruutyön lisäksi Rajala on analysoinut ja luokitellut aineiston systemaattisesti muotojen perusteella. Puumerkeissä saattaa olla vain hiuksenhienoja eroja: yhdessä on kaksi väkästä poikittain, joissakin taas enemmän tai vähemmän.

– Luokittelun avulla puumerkin alkuperän voi selvittää. Sen mistä pitäjästä, kylästä ja talosta se on peräisin.

Vastaavaa yhteenvetoa ei aiemmin ole ollut. Tiedot puumerkeistä ovat olleet usein perheissä kerrottua suullista perimätietoa.

Vaivaiskapulassa on talojen merkkejä. Kukin vuorollaan huolehti köyhien ruuasta ja yösijasta. Kuva: Jari Hakkarainen / Yle

Vaivaiskapula ja kirkon lattiamerkit johtivat tarkempaan selvitystyöhön

Kiinnostus puumerkkeihin on tullut Helga Rajalalle suvusta.

Rajalan äidillä oli Västanfjärdissä kahvila, jonka seinällä roikkui erikoinen puunuija, jossa on kahdeksan talon puumerkit. Nuija oli menneiden vuosisatojen sote-ratkaisu: vaivaiskapula (fattigklubba), johon oli merkitty eri talojen vuorot huolehtia köyhistä.

Laajempi tutkimus puumerkeistä sai lopullisen sysäyksensä, kun Helga Rajala kiinnostui kotipaikkansa vanhan kirkon puumerkeistä. Niitä on löytynyt Västanfjärdin kirkon lattialankuista vajaat 20.

Rajala oli miettinyt, olisiko kyse rakennusmateriaaleja lahjoittaneiden talojen merkeistä, mutta se ei tuntunut järkevältä selitykseltä.

Vanhan kirkon lattiassa on talojen puumerkkejä. Kuva: Jari Hakkarainen / Yle
Johan Johanssonin miekka on on yksi lattiasta löytyneistä puumerkeistä. Kuva: Jari Hakkarainen / Yle

Hän oli yhteydessä Ahvenanmaan puumerkkitutkijaan Göran Dahliin ja sai vastauksen.

– Puumerkit ovat laudoissa, koska lattian alle on haudattu vainajia, Helga Rajala kertoo nyt.

Samalla selvisi, että Dahlilla on runsaasti aiemmin arkistoista kerättyä materiaalia Turunmaan puumerkeistä. Rajala innostui, ja laajensi kotikulmiltaan aloittamaansa selvitystyötä koko saaristoon.

Tämä työ on nyt tehty. Kirja ilmestyy syksyllä, ja silloin on ison juhlan paikka.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 29.6. kello 23.

Lue myös:

Puumerkki vaihtui allekirjoitukseksi vasta 1950-luvun jälkeen