1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Arkeologit löysivät Humppilasta ainutlaatuisen, yli 4 000 vuotta vanhan puisen käärmeveistoksen

Järvensuon hyvin aidon käärmeen näköinen veistos on tällä hetkellä ainoa lajissaan. Löytö laajentaa ja monipuolistaa käsitystä pohjoisten alueiden kivikautisten väestöjen maailmankuvasta, taiteellisesta ilmaisusta ja rituaalisesta kuvastosta.

Humppilasta löytynyt puinen käärmeveistos on valmistettu neoliittisella kivikaudella yli 4 000 vuotta sitten. Kuva: Satu Koivisto

Humppilassa on tehty merkittävä arkeologinen löytö Järvensuon kaivauksissa. Muinaisjärvellä kesällä 2020 tehdyt kaivaukset paljastivat tuhansia vuosia vanhoja vettyneitä kerrostumia, joihin oli hautautunut merkkejä muinaisesta ihmistoiminnasta.

Yksi hämmästyttävimmistä löydöistä oli puinen käärmeveistos, joka on valmistettu neoliittisella kivikaudella. Huolellisesti veistetty, noin puolimetrinen puinen käärmeveistos löytyi turvekerroksen alaosasta lähes metrin syvyydestä muinaisen järven rantakerrostumasta.

Käärmeveistos löytöpaikallaan (A) ja nostettuna ylhäältäpäin kuvattuna (B). Kuva: Satu Koivisto

– Käärme näyttää siltä kuin se olisi luikertelemassa tai uimassa pakoon yllätettynä. Matelijan kaula on veistetty kapenevaksi ja sen pää on kuvattu hieman ylöspäin kohotetuksi suu auki. Löytökerrostuman koostumuksen perusteella veistos on hukattu, hylätty tai asetettu tarkoituksella tiheän rantakasvillisuuden sekaan, kertoo tutkimusta johtava tutkijatohtori Satu Koivisto Turun yliopiston tiedotteessa.

Esineestä tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella se on valmistettu 4 400 vuotta sitten.

Järvensuon käärme on ainoa lajissaan

Fennoskandian esihistoriallisista kohteista löytyy aika ajoin luusta, sarvesta, puusta, kivestä tai meripihkasta valmistettuja eläin- ja ihmisveistoksia. Humppilan Järvensuon hyvin aidon käärmeen näköinen veistos on kuitenkin tällä hetkellä ainoa lajissaan. Se laajentaa ja monipuolistaa käsitystä pohjoisten alueiden kivikautisten väestöjen maailmankuvasta, taiteellisesta ilmaisusta ja rituaalisesta kuvastosta.

Pohjois-Euroopan kivikautisessa kalliotaiteessa on muiden eläin- ja ihmishahmojen lisäksi myös joskus kuvattu käärmeitä. Muutamassa kalliomaalauksessa ihmishahmo näyttää pitelevän kädessään joko oikeaa käärmettä tai käärmeen muotoista sauvaa.

– Järvensuon käärmeveistoksen liittäminen suoraan tällaiseen yhteyteen on toki epävarmaa, varsinkin kun kyseessä on vielä ainutlaatuinen löytö ja kohteen tutkimukset keskeneräisiä. Käärmeveistos ja muutamat muut viime kesän havainnot Järvensuolta viittaavat kuitenkin tällä hetkellä mahdolliseen rituaaliseen toimintaan muinaisella järvenrannalla harjoitettujen kalastuksen ja muiden arkisten askareiden ohessa, Koivisto sanoo.

Käärmeveistoksen lisäksi viime kesän kaivauksissa saatiin talteen myös muita hyvin säilyneitä orgaanisia esineitä sekä luonnontieteellisiä tutkimusaineistoja.

– Uusien kaivausten avulla saatiin vihdoin esiin poikkeuksellisen hyvin säilynyttä orgaanista esineistöä kivikaudelta pohjoisessa, missä tällaiset materiaalit ovat arkeologisilla kaivauksilla harvinaisuus, Koivisto kertoo.

Arkeologit jo toistamiseen Humppilan Järvensuolla

Turun yliopistossa käynnissä olevassa kolmivuotisessa tutkimuksessa keskitytään umpeenkasvaneen järven rannalla sijaitsevan kivikautisen kohteen tutkimuksiin Humppilan Järvensuolla. Kohde on löytynyt ojituksessa 1950-luvulla ja sitä on tutkittu pienimuotoisesti yli 35 vuotta sitten. Viime kesänä kohteella tehtiin arkeologisia kaivauksia Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa.

– Paikka on kivikaudella sijainnut umpeenkasvavan ja myöhemmin viljelymaaksi kuivatetun Rautajärven etelärannalla. Sieltä on saatu talteen maassamme hyvin harvinaisia kivikautisia puu-, kaarna- ja tuohiesineitä, kertoo tutkijatohtori Satu Koivisto.

Kaivaukset käynnissä Järvensuolla kesällä 2020. Kuva: Satu Koivisto

Käärmeveistoksen lisäksi viime kesän kaivauksissa saatiin talteen myös muita hyvin säilyneitä orgaanisia esineitä sekä luonnontieteellisiä tutkimusaineistoja.

Toimivien menetelmien puute syvälle kosteikkoihin hautautuneiden kohteiden löytämiseksi ja aineistojen analysoimiseksi ovat rajoittaneet tutkimusta Suomessa.

– Enemmän työtä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin, sillä herkät kosteikkokohteet ovat kiihtyvällä vauhdilla tuhoutumassa. Suurimpia uhkia säilymiselle ovat ojitus, turpeenotto, maaperän happamoituminen ja ilmastonmuutos.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Antiquity-tiedelehdessä. Kaivaukset muinaisjärven rannalla jatkuvat kesällä 2021.