1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. turvallisuuspolitiikka

Janne “Rysky” Riiheläisen kolumni: Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen ovat vakavissaan yhdessä sotaharjoituksissakin

Suomi on vähin äänin siirretty turvallisuuspoliittisesti uusiin asemiin. Suomi halutaan kykyjensä ja sijaintinsa takia osaksi länttä nyt myös sotilaallisesti. Pitkästä rajasta Venäjän kanssa on tullut rasitteen sijasta etu, kirjoittaa Riiheläinen.

Suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun kuuluva ilmaisu 1 300 kilometriä viittaa Venäjän maarajan pituuteen ja samalla Suomen geopoliittiseen asemaan Venäjän kainalossa. Ilmaisulla halutaan yleensä viestiä, että Suomen on syytä huomioida Venäjän näkemykset turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossaan.

Maantiede ei tule tietenkään ikinä muuttumaan, mutta sijaintien merkitykset voivat muuttua. Niin on nyt tapahtunut ja Suomi on halukkaasti tarttunut uusiin geopoliittisiin mahdollisuuksiin.

Suomen lähiympäristössä on useita Venäjän poliittisesti ja sotilaallisesti äärimmäisen tärkeitä alueita. Suomenlahden pohjukassa on Pietari, lännempänä muusta Venäjästä erillään oleva Kaliningrad ja pohjoisessa Murmanskin alue ydinsukellusvenetukikohtineen. Baltiassa ja pohjoisessa Norjassa sijaitsevat Venäjän ainoat maarajat Nato-maiden kanssa.

Norjan rannikko on tärkeä pohjoisen Atlantin hallinnan kannalta. Sitä kulkevat merireitit sekä Pohjois-Amerikasta että Luoteisväylää pitkin Aasiasta. Merialueen hallinnasta on käyty kummankin maailmansodan aikana julmaa merisotaa. Ei ole sattumaa, että pohjoismaiset maa- ja ilmavoimat (siirryt toiseen palveluun) harjoittelevat säännöllisesti yhdessä puolustustaisteluja pohjoisessa. Suorin reitti Venäjältä Norjan rannikolle kun kulkee Suomen ja Ruotsin pohjoisosien läpi.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Itämeren, pohjoisen Atlantin tai Euroopan puoleisen arktiksen alueilla ei ole käytännössä mahdollista käydä sotaa ilman että sitä käydään osittain myös Suomen alueella. Natossa Suomea, Ruotsia ja Norjaa tarkastellaankin sotilaallisesti alueellisena kokonaisuutena. Myös maat itse ovat poliittisesti sitoutuneet vahvistamaan kolmikantaisesti puolustusyhteistyötä, varsinkin pohjoisessa.

Suomi on sovittanut teknisesti ja harjoittelun avulla toiminnallisesti puolustusvoimiaan yhteensopiviksi läntisten asevoimien kanssa. 

Kylmän sodan aikana Suomi oli YYA-sopimuksessa sitoutunut puolustamaan aluettaan “Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta” tulevaa hyökkäystä vastaan. Näin Neuvostoliitto lähes ulkoisti (siirryt toiseen palveluun) osan pohjoisen siiven puolustustaan puolueettomuuttaan maailmalle vakuuttavalle Suomelle.

Tällä hetkellä Suomen puolustuskyky on niin korkeaa luokkaa (siirryt toiseen palveluun), että se pystyy todennäköisesti pääosin hallitsemaan omaa aluettaan osana suurempaa konfliktia. Myös puolustusyhteistyö muiden maiden kanssa sujuu, sillä Suomi on sovittanut teknisesti ja harjoittelun avulla toiminnallisesti puolustusvoimiaan yhteensopiviksi läntisten asevoimien kanssa.

Suomessa on myös muuta Eurooppaa korkeampi maanpuolustustahto. (siirryt toiseen palveluun) Neljä viidestä suomalaisesta vastaa kyllä (siirryt toiseen palveluun) kysymykseen “Jos Suomeen hyökätään, niin olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?” Tämä tarkoittaa paitsi asevelvollisuuden synnyttämän poikkeuksellisen laajan reservin käyttökelpoisuutta, myös kansan poliittista tukea aseelliselle maanpuolustukselle.

Puolustuksellinen kyky ja tahto sekä maamme sijainti yhdessä tekevät Suomesta hyvin haluttavan liittolaisen lännessä. Tähän asemaan Suomi myös on turvallisuuspolitiikassaan aktiivisesti pyrkinyt. Välineenä muutokselle (siirryt toiseen palveluun) on toiminut nopeasti ja vahvasti kansainvälistynyt puolustuspolitiikka. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhasen mukaan Suomi on tarttunut niihin mahdollisuuksiin (siirryt toiseen palveluun), joita muiden kanssa yhteensovitetut kyvyt ja olosuhteiden muutokset ovat luoneet.

Sotaa on tällä maailmankulmalla mahdotonta käydä vain Suomen rajojen ulkopuolella.

Presidentti Sauli Niinistö on puhunut liittoumista (siirryt toiseen palveluun), joita syntyy hädän hetkellä ilman jäsenhakemuksiakin. Hänen ajattelunsa mitä ilmeisimmin perustuu juuri siihen, että sotaa on tällä maailmankulmalla mahdotonta käydä vain Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen strateginen sijainti siis aiheuttaa ongelman, mutta samaan aikaan tarjoaa sille ratkaisun.

Kaiken tämän valossa tulkitsen kahden viimeisimmän hallituksen,linjauksissa mukana olleen lauseen (siirryt toiseen palveluun) “Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan“ kaikkea muuta kuin YYA-henkiseksi. Se lause luo perustan jo sovitulle ja harjoitellulle Suomen läntiselle sotilasyhteistyölle, jos Venäjä ryhtyy sotatoimiin lähialueilla.

Tämän määrittelemättömän liittoutumisen myötä Suomella on paljon vapautta valita minkälaista yhteistyötä milloinkin teemme. Liikkumatilan hinta on epämääräisyys.

Huolimatta tilanteen epämääräisyydestä, pitää melkein kolme neljästä suomalaisesta (siirryt toiseen palveluun) kuitenkin Suomen ulkopolitiikkaa hyvin hoidettuna. Tämä perustunee presidentti Niinistön nauttimaan laajaan ja syvään luottamukseen.

Joka tapauksessa nykyinen asetelma tulee kansan punnittavaksi alkuvuodesta 2024, kun Niinistölle valitaan seuraaja. Sen jälkeen on uuden presidentin huolena ylläpitää Suomen turvallisuutta koko 1 300 kilometrin pituudelta.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 7.7. klo 23.00 asti.