1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Vaarallinen sää

Pariskunta teki riskianalyysin ennen metsään menoa, mutta silti rajuilma vei melkein hengen: "Tajusin, että tapahtuu se kaikkein pahin"

Anu ja Markku Suomalainen olivat metsässä suunnistamassa, kun Paula-rajuilma iski. Kuin ihmeen kaupalla Suomalaiset pääsivät metsästä vahingoittumattomina. Nyt he kertovat kokemuksestaan ja siitä, miten huolehtia turvallisuudesta luonnossa liikkuessa.

Anu Suomalainen palasi myrskypaikalle seuraavana aamuna. Hän halusi mennä paikan päälle varmistamaan, että mielikuvat isoista kaatuneista männyistä olivat totta, eikä hänen mielikuvitustaan. Kuva: Anu Suomalainen

Viime viikon tiistaina Taivalkoskella järjestettiin rastisuunnistus. Illaksi oli luvattu ukkosta ja kovia tuulenpuuskia.

Sinä päivänä taivalkoskelaiset Anu ja Markku Suomalainen menivät asioille ja sen jälkeen torille kahville. He söivät jäätelöä ja miettivät suunnistukseen osallistumista.

Ennen päätöstä osallistumisesta pariskunta kävi läpi riskianalyysiä. Sen he tekevät aina ennen luontoretkiään, jos jokin epäilyttää. Kuten vaikkapa sääolosuhteet.

– Kuulostaa kovin viralliselta, tiedän. Mutta näin me aina toimimme, Markku Suomalainen naurahtaa.

Riskianalyysin tulos oli se, että pahimmat vaarat ovat isot rakeet, oksien tippuminen kovan tuulen vuoksi ja ehkä yksittäiset kaatuvat puut.

Suomalaiset päättivät osallistua suunnistukseen, mutta sopivat, että jos ukkonen tulee päälle, he palaavat takaisin lähtöpisteeseen.

Varautuminen riskeihin ei kuitenkaan valmistanut pariskuntaa millään lailla siihen, mitä he myöhemmin metsässä kokisivat.

Markku

Suunnistukseen osallistui Suomalaisten lisäksi kymmenkunta muuta ihmistä. Lähtöpaikalla pariskunta päätyi lähtemään eri reiteille – Markku hieman pidemmälle A-radalle ja Anu lyhyemmälle B-radalle.

Ilma oli lämmin ja seisova. Ukkonen kumisi kauempana.

Kun Markku Suomalainen pääsi ensimmäiselle rastille, vettä ripsi hiljalleen. Ukkosen jyminä alkoi lähestyä.

Kolmannen rastin lähestyessä Suomalainen tunsi kovan tuulenpuuskan ja ajatteli, että säätiedotus oli ollut oikeassa.

Sitten alkoi sataa kunnolla.

Vesisade nousi vastaan kuin seinä. Edestäpäin kuului rytinä ja puu kaatui Suomalaisen lähelle.

– Pysähdyin paikalleni ja mietin, että kävipä uskomattoman hyvä tuuri, että näin niin harvinaisen asian kuin puun kaatumisen metsässä.

Oman tuurin hämmästely muuttui pian kauhuksi, kun hän huomasi, että miltei kaikki puut hänen ympärillään olivat mutkalla. Ja niitä kaatui koko ajan vain lisää ja lisää.

Suomalainen lähti juoksemaan väistellen samalla kaatuvia puita. Hän mietti, mistä löytäisi suojapaikan.

Mieleen muistui vanhan sähkölinjan reitti. Hän pysähtyi ja lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan.

– Samalla, kun käännyin, näin kuinka metsä lakosi samalla tavalla kuin viljapelto tuulessa.

Siinä vaiheessa hän tajusi, että siellä missä puut kaatuivat oli myös suurin osa suunnistajista – myös Markun vaimo Anu.

Anu

Anu Suomalainen oli juuri matkalla kolmannelle rastille, kun alkoi tuulla. Metsä rytisi ja Suomalainen ajatteli, että ukkonen on jo lähellä. Hän päätti palata kohti lähtöpaikkaa.

Hän lähti juoksemaan kohti polkua, joka olisi vienyt takaisin lähtöpaikalle. Matkan pysäyttivät puut, jotka kaatuivat suoraan kulkuväylälle.

Suomalainen kääntyi kannoillaan ja lähti toiseen suuntaan. Eteen avautui pururata, jota ympäröi valtavan suuret mäntypuut.

– Sitten tajusin, että tapahtuu se kaikkein pahin. Nämäkin puut lähtevät kaatumaan. Se tuuli oli jotain sellaista, mitä en ollut ikinä ennen kohdannut.

Tästä eteenpäin Suomalainen ei muista paljoaa muuta kuin että hän juoksi. Puut lakosivat maahan edestä ja takaa, mutta kuin ihmeen kaupalla hän selvisi ehjin nahoin läheiselle aukealle.

– Aukealle juostessani kaatuvan puun latva hipaisi minua. Henkeni oli hiuskarvan varassa.

Siihen Suomalainen jäi seisomaan. Aukealle, johon kaatuvat puut eivät yltäneet.

Sade ja tuuli piiskasivat häntä järjettömällä voimalla, mutta hän ei uskaltanut liikahtaakaan. Ei ennen kuin myrsky laantuisi.

Kun se tapahtui, Suomalainen lähti juoksemaan kohti läheistä puutonta suota.

Siellä hän kuuli jonkun huutavan nimeään.

Syyllisyys iski

Kun Markku Suomalainen tajusi, että hänen vaimonsa on kaatuneiden puiden armoilla, häneen iski syyllisyys.

– Tein typerän arviointivirheen ja lähdin metsään. Mietin olisinko voinut nähdä etukäteen, että käy näin hullusti.

Hetken Suomalainen pohti, voisiko auttaa jotenkin toisia suunnistajia. Hän kuitenki tajusi, että ensin täytyy huolehtia omasta turvallisuudestaan.

Hän juoksi vanhaa sähkölinjaa pitkin samalla, kun puut kaatuivat hänen ympärillään.

Lähtöpaikalla Markku huomasi, että Anu ei ollut vielä palannut. Hän käski paikalla olevien soittaa hätänumeroon ja lähti takaisin metsään etsimään vaimoaan.

Näkymä oli lohduton. Puita oli kaatunut ristiin rastiin ja ajatus siitä, että joku olisi selvinnyt hengissä siitä hävityksestä tuntui kaukaiselta. Suomalainen alkoi vislata ja huutaa Anun nimeä kovaäänisesti.

Huuto ei jäänyt ilman vastausta.

Rajuilmat yleistyvät

Myrskyn laannuttua Anu ja Markku Suomalainen löysivät toisensa Kuulammen mökkien luota. Pariskunta halasi ja hoki toisilleen: “Ei mitään hätää, olen kunnossa, oletko sinä kunnossa?”

– Oli valtavan riemukas olo siitä, että me säilyimme hengissä, Anu Suomalainen kertoo.

Suomalaiset eivät olleet ainoat onnekkaat. Myös kaikki muut suunnistuksen osallistujista säilyivät ehjin nahoin.

Markku Suomalainen kertoo, että paetessaan kaatuvia puita muutamat rysähtivät niin lähelle, että oksat osuivat häneen. Kuva: Anu Suomalainen

Suomalaisten kohtaama Paula-rajuilma vahingoitti Koillismaalla puustoa noin miljoona kuutiometriä ja kovimmat puuskat olivat jopa 30–40 metriä sekunnissa.

Näin voimakkaita rajuilmoja nähdään Suomessa Ilmatieteenlaitoksen myrskytutkija Ilona Lángin mukaan noin viiden vuoden välein. Jatkossa luultavasti useammin.

Voimakkaat rajuilmat tarvitsevat syntyäkseen muun muassa lämpöä ja kosteutta. Ja kun ilmasto lämpenee, ilmakehään mahtuu enemmän myös kosteutta.

– Tutkimusten mukaan rajuilmat ja ukkoset lisääntyvät tulevaisuudessa Suomessa 5–40 prosenttia riippuen päästöskenaarioista.

Rajuilmojen lisääntymisen ennustamiseen liittyy Lángin mukaan suuria epävarmuuksia, koska rajuilmat ovat pienen skaalan ilmiöitä. Ne ovat kooltaan hyvin pieniä, eivätkä siksi useinkaan osu havaintoaseman kohdalle.

Sääilmiöiden tulevaisuutta ennustetaan historian avulla. Aina se ei ole kuitenkaan helppoa.

– Rajuilmojen osalta historiallisia aikasarjoja ei ole kattavasti tai pitkältä ajalta, joten tulevaisuuden mallintaminen on vaikeaa.

Láng epäilee, että Taivalkosken rajuilmassa oli mukana monisolu-ukkonen eli tavallista järjestäytyneempi ukkosrykelmä, joka nostattaa isompia tuulenpuuskia ja tekee suurempaa tuhoa.

Suojaudu ja varaudu oikein

Mitä tehdä, jos rajuilma iskee silloin, kun on luonnossa?

Metsähallituksen aluejohtaja Pirkko Siikamäen neuvo on hakeutua suojaan ojaan taikka kiven tai kallionjyrkänteen likelle. Kaatuvat puut ovat hänen mukaansa suurin riski metsässä rajuilman aikaan.

Metsään ei tosin kannata mennä rajuilman jälkeenkään. Alueet, joissa on paljon puita, ovat Siikamäen mukaan hyvin vaarallisia. Puita on saattanut kaatua toistensa varaan ja ne voivat kaatua tai katketa yllättäen. Myös katkenneet tai vaurioituneet sähkölinjat ovat yksi vaaratekijä.

Anu ja Markku Suomalainen ovat tottuneita luonnossa liikkujia. He käyvät noin viikon mittaisilla eräretkillä pari kertaa vuodessa. Riskien etukäteen arvioiminen ja niihin varautuminen on heidän mielestään tärkeintä ennen reissuun lähtemistä.

– Nytkin olimme puhuneet etukäteen siitä, että jos puu kaatuu tai oksia lentelee, on ainoa suojaisa paikka jokin aukea, johon puut eivät yllä, Markku Suomalainen sanoo.

Pariskunnalla on takanaan jo kymmeniä pitkiä eräretkiä, eikä vaaratilanteiltakaan ole vältytty. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole kokeneet koskaan mitään yhtä pelottavaa kuin lähimetsässä tapahtunut rajuilma.

Heti tapahtuman jälkeen Anu Suomalainen alkoi saada postraumaattisen stressireaktion oireita. Nukkuminen oli vaikeaa ja painajaiset tapahtuneesta tulivat uniin. Kovat äänet säikäyttivät ja omalla pihalla puiden lähellä kävely pelotti.

Nyt painajaisunet ovat loppuneet ja pysyneet toistaiseksi poissa.

– Mutta mäntymetsään en ihan vielä uskaltaisi yksin mennä. Aion kyllä opetella sen taidon uudestaan.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23:een asti.

Lue myös:

Katso miten rajuilma tuhosi metsää ja runteli retkeilyalueen – Koillismaalla ja Kainuussa poikkeukselliset tuhot