1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kävely

Kevyt liikenne katosi suunnittelijoiden puheista – muutos on osa kokonaisuutta, joka patistaa suomalaisia kävelemään paljon nykyistä enemmän

Kävelyllä voisi saavuttaa miljardiluokan terveyshyödyt. Kävelyn lisääntyminen vaatisi muutoksia kaupunkien suunnitteluun ja viihtyisää ympäristöä. Uhkaako kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen autoilijoiden tarvitsemia kaistoja?

Kaupunkien keskustoissa asioidaan usein kävellen, vaikka auto toivotaankin saatavan mahdollisimman lähelle. Oulun ydinkeskustassa kävelykatua on ollut jo vuosikymmenet. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Kävely on tunnetusti terveellistä arkiliikuntaa. Niinpä suomalaisten halutaankin kävelevän ja pyöräilevän entistä enemmän.

Käynnissä olevassa kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa (siirryt toiseen palveluun) tavoitellaan kävelylle ja pyöräilylle 30 prosentin kasvua niiden matkamääriin vuoteen 2030 mennessä. Samanlainen tavoite on kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa.

Kasvun pitäisi olla vauhdikasta, sillä tavoite edellyttää noin 450 miljoonaa uutta kävely- ja pyöräilymatkaa vuonna 2030. Tavoitetta tuetaan myös valtion kassasta: Traficom myöntää kunnille valtionavustusta muun muassa väylien ja pyöräpysäköinnin rakentamiseen tai parantamiseen.

Viime vuonna avustusta myönnettiin (siirryt toiseen palveluun) useille hankkeille muun muassa Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä ja Tampereella.

Kävelyn lisäämistä perustellaan terveyshyödyistä seuraavilla taloudellisilla hyödyillä. Ohjelman mukaan (siirryt toiseen palveluun) kävelyn lisääminen Suomessa 20 prosentilla tuottaisi yhteensä 3,3 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä. Kävelyllä olisi mahdollista korvata varsinkin noin kilometrin tai kahden mittaisia automatkoja.

Miten suomalaiset käytännössä saataisiin kävelemään yhä enemmän? Kysyimme asiaa kahden suuren infra-alan suunnittelu- ja konsulttiyrityksen asiantuntijoilta.

Maankäyttöä ei ole aina suunniteltu kävelyn olosuhteet mielessä

Infra-alan konsulttiyrityksissä on viime vuosina huomattu, että kävelyn olosuhteita ajatellaan yhä enemmän.

– Kävelyn edistäminen lähtee niinkin laajasta asiasta kuin maakäytön suunnittelusta, eli saadaan palvelut, asuminen, työpaikat ja ruokakaupat lähelle toisiaan niin, että kävely näiden välillä on ylipäänsä mahdollista, sanoo Sitowisen vanhempi asiantuntija Pilvi Lehtonen.

Lehtonen arvelee, että kuntalaiset ovat toivoneet enemmän väyliä kävelylle ja pyöräilylle aina, mutta nyt valtion avustukset ovat vilkastuttaneet niiden suunnittelua ja rakentamista.

Aina kävelyä ei ole suunnittelussa samalla tavalla ajateltu.

– Jos verrataan automarketsuunnitteluun, jota on muutama vuosikymmen tässä harjoitettu, eihän se ole ihme, että kävely ei ole ensisijainen kulkumuoto marketteihin asioidessa, pohtii Finnish Consulting Groupin tiimipäällikkö Jani Päivänen.

Päivänen näkee aikojen suunnittelussa muuttuneen.

– Yhä useammin oivalletaan, että kävelijä on ensisijainen asiakas kaupungin keskustassakin, ja viime kädessä kaikki tulevat kauppaan kävellen, vaikka olisivat saapuneet keskustaan autolla.

– Jos kävelystä pitäisi saada tasapuolisesti liikennettä muiden kulkumuotojen kanssa, silloin lähipalveluiden on oltava kävelymatkan päässä ja reittien niihin kävelijän kannalta mukavimpia, Päivänen sanoo.

Viihtyisä ympäristö innostaa kävelemään

Mikä vaikuttaa siihen, innostaako kävely, jos vain matka on suunnilleen sopiva?

– Jos ajatellaan tarkempaa suunnittelua, niin kävelijälle ympäristön monipuolisuus ja viihtyisyys on tosi tärkeitä, sanoo Sitowisen Lehtonen.

– Kävelijä liikkuu sen verran hitaasti, että siinä ehtii havainnoida ympäristöä. Silloin on hyvä, että on virikkeitä, kivoja maisemia, mukavaa katseltavaa, eikä ole esimerkiksi liikaa liikenteen melua.

Lehtonen muistuttaa myös kävelijälle luontaisesta piirteestä mennä sieltä, missä on lyhin reitti.

– Kaupungissa näkee usein, kuinka nurmialueille on muodostunut tallattuja polkuja. Suunnittelijalle on haaste tunnistaa ihmisten luontaiset kulkureitit ja osata tehdä turvallisia kulkuyhteyksiä kävelijöiden käyttämille reiteille, Lehtonen sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan kävelemään lähdetään mieluiten viihtyisään ympäristöön. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

– Kävelijän herkkyys on suunnittelijalle hyväkin asia: pienillä asioilla kuten penkeillä ja istutuksilla voi tarjota kävelijälle positiivisen kokemuksen. Kaupunki, joka ymmärtää parantaa kävely-ympäristöjään, saa nykyisin ihan uudella tavalla myös myönteistä näkyvyyttä sosiaalisen median kautta, Päivänen arvioi.

Vievätkö kävelyn ja pyöräilyn kaistat tilan autoilulta?

Kun kävelylle tai pyöräväylille tehdään tilaa, se voi kaupungeissa olla toisinaan pois autoilijoiden käyttämiltä kaistoilta. Autolla liikkuvat kokevat helposti omien kulkumahdollisuuksiensa huononevan, ja antavat palautetta asiasta. Miten vastakkainasettelua voisi välttää?

– Tämä on välillä haaste, kun etenkin kaupungeissa tilaa on rajallisesti ja pitää priorisoida, mille kulkumuodoille annetaan eniten tilaa. Tällöin on hyvä miettiä kävelyn ja pyöräilyn pääreitit, joilla erityisesti panostetaan niiden laadukkaaseen toteutukseen. Muualla voidaan puolestaan antaa autoilulle enemmän tilaa, Lehtonen sanoo.

Kävelyn ja pyöräilyn vaatimat väylät ovat halvempia kuin autoliikenteelle toteutettavat tiet ja liittymät.

– Sikälikin kävely- ja pyöräilyinfraan panostaminen kannattaa, jos samalla autoliikenteen infraan tarvitaan vähemmän investointeja, Lehtonen katsoo.

Finnish Consulting Group on työstänyt hallituksen tilaamaa raporttia, jossa haetaan keinoja lisätä kävelyä ja pyöräilyä.

Päivänen sanoo, että välillä on puututtava autoilijoiden saavuttamiin etuihin ja myönnettävä, että kaikkia ei voida samaan aikaan palvella.

Päivänen kertoo, että ristiriitoihin on haettu eri osapuolia yhdistäviä ratkaisuja esimerkiksi kävelykierrosten avulla, joissa myös suunnittelijat ovat olleet mukana tekemässä havaintoja.

Minne katosi kevyen liikenteen suunnittelu?

Takavuosina rakennettiin kevyen liikenteen väyliä, mutta sittemmin suunnittelijat ovat siirtyneet puhumaan kävelystä ja pyöräilystä erikseen.

Helsinki linjasi muutama vuosi sitten, että kaupunki pyrkii luopumaan kokonaan (siirryt toiseen palveluun) kävelyn ja pyöräilyn yhdistävien väylien suunnittelusta. Sen sijaan niille tehdään yhä useammin omat, erilliset kaistansa. Miksi näin?

– Terminmuutos kevyestä liikenteestä jalankulkuun ja pyöräilyyn saattaa tuntua hiusten halkomiselta, mutta sille on hyvät perusteet. Kevyt liikenne terminä pitää sisällään jalankulun, pyöräilyn ja mopoilun, ja nämä liikennemuodot ovat hyvin erilaisia keskenään, Lehtonen sanoo.

Hän muistuttaa esimerkiksi jopa 50 km/h kulkevan mopoilijan, 30 km/h ajavan polkupyöräilijän ja paljon hitaammin liikkuvan kävelijän kaikkien vaativan aivan erilaiset olosuhteet.

Pyöräilylle ja kävelylle toteutetaan yhä useammin omat, erilliset kaistansa. Kuva: Juha Kivioja / Yle

– Pyöräilyssä pitää panostaa sujuvuuteen ja mahdollistaa nopea paikasta toiseen liikkuminen, kävelijälle tärkeitä ovat virikkeet ja että ympäristö on miellyttävä, Lehtonen toteaa.

Muutoksella pyritään ottamaan kävelyn ja pyöräilyn erilaiset tarpeet paremmin huomioon.

Lue myös:

Sähköpotkulautojen nopeutta aletaan rajoittaa Helsingissä – Liikenneministeri Timo Harakka: Tulemme näkemään merkittävän parannuksen saman tien

Moni autoilija ohittaa, kun pitäisi hiljentää ja odottaa – pyöräilijät vaativat 1,5 metrin turvavälin lisäämistä lakiin

Liikenneturvan tutkimuspäällikkö kertoo pyöräilijät vaarantavasta tavasta, jota yhä useampi autoilija noudattaa – "Ei malteta hidastaa omaa vauhtia"