1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tiede
Mielipide
tiede

Heikki Hiilamon kolumni: Maailmanparannuksen ja samalla tutkitun tiedon riemuvoitto on nyt nähty

Koronapandemia on viimeistään osoittanut, kuinka tärkeää tieteellinen tutkimus maailmalle on. Olisi syytä tunnustaa kaiken tutkimustyön arvo. Tiede tuottaa uutta tietoa ja parantaa myös lopulta maailmaa, kirjoittaa Hiilamo.

On vaikeaa katsoa liikuttumatta lyhyttä videota Wimbledonin tennisturnauksen avauspäivän ottelusta. Kuuluttaja pyytää täyttä katsomoa kiittämään (siirryt toiseen palveluun) niitä, jotka ovat tehneet turnauksen mahdolliseksi, ja kertoo että kuninkaallisten aitoon on kutsuttu peliä seuraamaan koronarokotteen kehittäjiä.

Kamera zoomaa professori Sarah Gilbertin kasvoihin. Aplodit kestävät yli minuutin päättyen siihen, että koko yleisö seisoo.

Heti ilmestymisensä jälkeen koronavirus on tuottanut – ja yhä tuottaa – ikäviä, masentavia ja järkyttäviä uutisia. Pettymyksiä pettymyksien perään. Pandemia tuntuu päättymättömältä painajaiselta. Vain koronarokotteet tekevät poikkeuksen. Ne ovat tarjonneet lähes yksinomaan myönteisiä yllätyksiä.

Tutkijat onnistuivat kehittämään tehokkaita rokotteita nopeammin kuin juuri kukaan uskalsi toivoa. Rokotteiden haittavaikutukset ovat osoittautuneet suuressa mittakaavassa vähäisiksi ja niiden tehokkuus erittäin hyväksi.

Rokotteet näyttävät estävän suurimman osan myös uusien virusmuunnosten aiheuttamista vakavista tautimuodoista. Rokotteiden saatavuus oli aluksi suuri huolen aihe. Rokotekattavuus on kuitenkin edennyt (siirryt toiseen palveluun) Suomessa erinomaisesti.

Missä tilanteessa nyt olisimme ilman koronarokotteita? Pahinta olisi se, ettei meillä olisi toivoa.

Tautitapausten valossa Suomen koronatilanne on tänä kesänä heikompi kuin viime kesänä. On kuitenkin hyödyllistä pohtia sitä, missä tilanteessa nyt olisimme ilman koronarokotteita. Pahinta olisi se, ettei meillä olisi toivoa.

Hukkuva ei kysy ensimmäisenä mistä pelastusrengas on ilmestynyt tai kuka sen ojentaa. Tulevaisuutta ajatellen kysymykset ovat kuitenkin olennaisia. Koronarokotteet eivät ilmestyneet tyhjästä.

Rokotteiden kuten muidenkin suurten innovaatioiden toteuttajina on Sarah Gilbertin kaltaisia poikkeusyksilöitä. Gilbert on paitsi huippututkija myös kolmosten äiti (siirryt toiseen palveluun) ja innoittava esimerkki työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.

Gilbertin ja muiden tutkimusmaailman tähtien työ rakentuu heitä edeltäneiden tuhansien ja tuhansien tuntemattomampien tutkijoiden uurastuksen pohjalle. Tieto kumuloituu eli tieteelliset totuudet kasautuvat niin, että tiedon määrä lisääntyy.

Tämän prosessin ylläpitäminen ja tukeminen on ratkaisevan tärkeää paitsi pandemioiden myös muiden globaalien kriisien – erityisesti ilmastonmuutoksen ja lajikadon – voittamiseksi.

Koronapandemian kaikkia tuhoja – työttömyyttä, köyhyyttä, yksinäisyyttä, ahdistusta – ei voida kuitenkaan voittaa rokotuksilla.

Rokotteet ovat esimerkki luonnontieteiden jättiharppauksista, jotka kaikkien on helppo huomata ja hyväksyä. Koronapandemian kaikkia tuhoja – työttömyyttä, köyhyyttä, yksinäisyyttä, ahdistusta – ei voida kuitenkaan voittaa rokotuksilla. Avuksi tarvitaan myös yhteiskuntatieteitä.

Kriitikot ovat syyttäneet yhteiskuntatieteitähämäriksi ja tarkoitushakuisiksi verrattuna eksakteihin ja objektiivisiin luonnontieteisiin. Yhteiskuntatieteilijät ja humanistit eivät voi kokea samanlaisia heureka-hetkiä kuin esimerkiksi koronarokotteiden keksijät.

Yhteiskuntatieteet käsittelevät usein ilmiöitä, joista meillä jokaisella on kokemusta. Tutkimustulokset voi helposti sivuuttaa itsestään selvinä tai merkityksettöminä.

Yhteiskuntatieteet ovat kuitenkin sekä metodologisesti että älyllisesti haastavia juuri siksi, että niiden tutkimat ilmiöt ovat erittäin monimutkaisia (siirryt toiseen palveluun), alati muuttuvia ja sääntöihin alistumattomia.

Miten sote-uudistuksen toimeenpano onnistuu niin, että pandemian loppuvaiheessa ja sen jälkeen palvelut paranevat ja tasa-arvo lisääntyy samaan aikaan, kun kustannuksia yritetään säästää?

Miten pandemian rasittamaa julkista taloutta tulisi hoitaa, jotta hyvinvointi lisääntyisi ilman tulevia sukupolvia kohtuuttomasti rasittavaa velkataakkaa?

Miten pitkäaikaistyöttömyyden kasvu voitaisiin taittaa uudistamalla työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa?

Wimbledonin tennisturnauksen spontaanin juhla tutkitun tiedon riemuvoitolle on tunnustus kaikelle tutkimustyölle – vaatimattomimmista kanditöistä huippujulkaisuihin – jolla pyritään parantamaan maailmaa. Aplodit kuuluvat kaikille, jotka pyrkivät luomaan uutta tietoa.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa toimittajana Yleisradiossa.

Kolumnista voi keskustella 14.7. klo 23:00 saakka.

Lue myös:

Kari Enqvistin kolumni: Poliitikot eivät ymmärrä, mitä tieteen tekeminen tarkoittaa