1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. matematiikka
Mielipide
matematiikka

Kari Enqvistin kolumni: Yleissivistykseen tarvitaan myös matematiikkaa

On ihan perusteltua painottaa korkeakouluvalinnoissa matematiikkaa. Yhtälöitä ei kenenkään tarvitse muistaa, mutta jokaisen tulisi ymmärtää luonnolakien merkitys historian virrassa, kirjoittaa Enqvist.

Miksi historian harrastajan pitäisi osata matematiikkaa?

Tätä on kyselty puhuttaessa lukion pitkän matematiikan suuresta painoarvosta korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Puheen sävy on ollut valittava.

Historia on tietysti tärkeä oppiaine. Tieto historiasta auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja paikkaamme siinä. Se ei kuitenkaan ole vaihtoehto matematiikalle.

Matematiikka ei nimittäin ole oppiaine samassa mielessä kuin historia. Se on pikemmin taito, kuten kyky puhua englantia on taito. Ja tässä on tärkeä ero: tiedon voi omaksua nopeasti, mutta taidot kehittyvät hitaasti.

Juuri sen tähden englantia aletaan opiskella jo lapsena.

Sen sijaan esimerkiksi lukiossa opetettavan historian voi sisäistää koulun jälkeen puolessa vuodessa. Riittää avata kirja ja lukea. Tietty kypsyys nimittäin auttaa tiedon omaksumisessa.

Jälkiviisaana voin todeta, että koulusta käteeni tarttuivatkin vain taitoaineet englanti ja matematiikka.

Vaikka minusta tuli teoreettinen fyysiikko, edes fysiikasta ei minulle ollut suurta hyötyä. Psykologiaa pyrin opiskelemaan vain siksi, etten ollut lukenut sitä koulussa ollenkaan. Historiankin opin myöhemmin.

Matematiikan tajussa on kyse suhteiden ja säännönmukaisuuksien, yhtäläisyyksien ja epäyhtäläisyyksien vaistonvaraisesta ymmärryksestä.

Kouluenglannin kielioppi, sen säännöt, filologia ja sanojen etymylogia, ne ovat haihtuneet päästäni. Mutta jäljelle jäi kielen taju, eräänlainen kasvualusta, kuin vastakaskettu hedelmällinen peltoaukea.

Vastaavasti koulumatematiikan tehtävä on jättää mieleen matematiikan taju.

Integroinnit ja derivoinnit ovat vain tikkaat, jotka voi heittää pois, kun varsinainen päämäärä on saavutettu.

Matematiikan tajussa on kyse suhteiden ja säännönmukaisuuksien, yhtäläisyyksien ja epäyhtäläisyyksien vaistonvaraisesta ymmärryksestä. Musiikista, jonka nuotisto koostuu luvuista.

Se on samanlajinen taito, jollainen kehittyy muurarille. Hän miettii verkkaisesti reikätiiliä ja holvitiiliä ja arinalaattoja ja näkee niissä valmiin rakennelman, kuten Antti Hyryn kirjassa Uuni.

Joskus on sanottu, että matematiikka on logiikalla lisätty kieli. Ja myös historioitsijalla tulee olla tuon kielen taju, sillä maailma, josta hän on kiinnostunut, on perusteissaan kirjoitettu suhteista ja säännönmukaisuuksista.

Otan esimerkin palasesta Suomen historiaa: naapuristossani ollaan purkamassa punatiilistä rakennusta. Siinä toimineen yrityksen varhainen nimi oli Valtion Sähköpaja, joka perustettiin heti sodan jälkeen huhtikuussa 1945 osin Puolustusministeriön tarpeita silmälläpitäen.

Sitten nimi vaihtui Televaksi. Se saavutti menestystä valmistamalla digitaalisia puhelinkeskuksia. Televa muutettiin osakeyhtiöksi, ja lopulta valtio möi osuutensa eräälle kumisaapas- ja kuparikaapelifirmalle.

Tämä lienee ensimmäinen valtionyrityksen yksityistäminen Suomessa. Ostaja risti Televan ensin Telenokiaksi ja myöhemmin, kun Suomen lisäksi piti valloittaa myös ulkomaat, Nokia Telecommunicationiksi.

Mutta tässäkään tapauksessa pelkkä tapahtumajonojen ja vuosilukujen luettelo ei riitä historian ymmärtämiseen. Meidän tulisi oivaltaa, että sekä Valtion Sähköpajan että Nokian teki mahdolliseksi sama ilmiö, joka teki mahdolliseksi myös DNAn löytämisen. Se on ilmiö, joka pitää atomit kasassa ja tekee niistä molekyylejä ja jonka historia alkaa kreikkalaisesta meripihkasta.

Täten nyt betonimurskan peitossa olevalta tontilta ulottuu juonne kauas menneisyyteen. Siihen ei ole kirjattu pelkästään satunnaisia löydöksiä, koulutuspolitiikkaa ja yhteiskunnallisia olosuhteita vaan myös monia matematiikan muotoon puettuja oivalluksia, säännönmukaisuuksia, joita kutsumme fysiikaksi.

Ilman matematiikan tajua historioitsija jää kuin värisokeaksi, jolle maailma on osin maaginen.

Ne mahdollistivat esimerkiksi internetin esi-isän, lennättimen, jonka historia on sekin Nokian historiaa ja jonka kaiku kuuluu vielä tuossa sepelikasassa.

Kaiken tämän näkeminen on historian tajua. Mutta ilman matematiikan tajua historioitsija jää kuin värisokeaksi, jolle maailma on osin maaginen: erilaisia kapineita ilmestyy kuin tyhjästä muuttamaan ihmisten elämää.

Matematiikka on yksi kulmakivistä, joiden päälle yleissivistys rakentuu. Siksi sen painottaminen korkeakouluvalinnoissa on perusteltua. Yhtälöitä ei kenenkään tarvitse muistaa. Mutta jokaisen tulisi kyetä kuulemaan erilaisten suhteiden ja lukumäärien sävelmät historian virrassa, tunnistaa sen taustalla soivien luonnonlakien ankara komppi.

Tätä voidaan pitää myös eräänlaisena älykkyystestinä.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Kolumnista voi keskustella 15.7. klo 23.00 saakka.