1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sanataide

"On surullista, jos juututaan Eino Leinoon", sanoo suomalainen runoilija – oikeasti runous on TikTokissa ja lavoilla

Runous kiinnostaa nuoria taas, mutta muutos ei näy kirjastojen lainaustilastoissa vaan sosiaalisessa mediassa. Nykyrunous esitetään yhä useammin puhuttuna lavarunoutena, jota voi tehdä kuka vain.

Kajaanissa Runoviikko polkaistiin käyntiin runokiven paljastamisella
Kajaanissa Runoviikko polkaistiin käyntiin runokiven paljastamisella

Omia runojaan ensimmäistä kertaa julkaissut Ulla Lintulampi kertoo, että taiteeseen liittyy aina vahva epävarmuus. Lintulammen runoja julkaistiin oululaisen Loska-runolehden kolmannessa numerossa toukokuussa 2021.

Aluksi kirjoittaminen lähti päiväkirjasta ja pöytälaatikkoon kirjoitetuista runoista. Tänä vuonna 19-vuotias Lintulampi kuitenkin rohkaistui jakamaan teoksiaan myös muille.

– Olen saanut tukea ihmisiltä, jotka ovat tehneet tätä kauemmin kuin minä, ja se on ollut hienoa. Olen myös päässyt Oulussa mukaan muihinkin kulttuurijuttuihin tämän kautta, Lintulampi kertoo.

Lintulampi ei ole ainoa nuori, joka on kiinnostunut runoista. Viime aikoina on puhuttu paljon somerunoudesta eli runoista, jotka leviävät pääasiallisesti sosiaalisen median kautta. Suomalainen esimerkki on Boys Reading Poems -Instagram-tili (siirryt toiseen palveluun), jossa miehet lukevat runoja ääneen.

Myös Lintulampi on postannut runojaan someen. Esimerkiksi Loska-zinen Instagram-videolla Lintulampi lausuu runonsa Kotimatka.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa. Tarkistamalla evästeasetuksesi voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Instagramissa

– Kaiken ei tarvitse olla printattua. On tosi kiva, että tulee eri formaatteja ja jokainen voi osallistua runouteen omalla tavallaan, Lintulampi sanoo.

  • Pääkuvan videosta pystyt katsomaan, miltä runous näyttää Kajaanin Runoviikolla. Toimittaja Sipe Myllyniemi seurasi Runoviikon tunnelmaa ja perinteisen runokiven paljastusta.
Tästä voit katsoa koko lähetyksen Kajaanin Runoviikolta.

Puhuttu runo on painokas

Somerunouden lisäksi juuri puhutut ja lausutut runot ovat nostaneet viime aikoina päätään myös mediassa. Erityisesti huomiota sai USA:n presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa runonsa lausunut Amanda Gorman.

Gorman edustaa spoken word -kulttuuria, suomalaisittain lavarunoutta, eli runouden ääneen puhuttua ja puhuttavaksi kirjoitettua muotoa.

Gormanin teoksen Kukkula jolle kiipeämme -teoksen yhdessä Laura Eklund Nhagan kanssa kääntänyt runoilija Aura Nurmi kertoo, että saamastaan huomiosta huolimatta lavarunous ei ole mikään uusi ilmiö. Esimerkiksi runoiltoja järjestävä Helsinki Poetry Connection aloitti toimintansa epävirallisesti jo vuonna 2008.

– On tosi vähän nuoria, jotka eivät tiedä, mitä on lavarunous. Aikoinaan lavarunous ja open mic -illat järjestettiin suurimmaksi osaksi baareissa, joihin nuoret eivät päässeet. Intohimoni on tuoda nuoret tekijät runojen ja kirjallisuuden äärelle ja alan töihin, Nurmi kertoo.

Runous kaikuu lavoilla

Tällä viikolla Nurmi vetää juuri nuorille suunnatun workshopin ja esiintyy Kajaanin Runoviikolla. Hänen mielestään runous on nykyään nuorille hyväksyttävämpää kuin aiemmin.

– Muistan, että minua pidettiin nolona, kun aloitin lavarunouden. Aikuisten puolesta etenkin puhuttiin tosi rumasti, kun se ei ollut "oikeanlaista runoutta". Nykyään ihmiset tekevät runotiktokkeja ja katsovat runonlausuntaa. Se, että olet runoilija lisää statusta.

Myös Loskan päätoimittaja Katariina Sarja on samaa mieltä.

– Kun katsoo monien musiikkifestareiden esiintyjiä, sielläkin on usein lavarunoilijoita. Popularisoituminen on tapahtumassa. Onko montaa inhimillisempää asiaa kuin se, että ihminen tuntee jotain ja kirjoittaa sen ylös. Sitten toinen lukee sen ja ajattelee, että näin minäkin joskus koin ja tunsin? Sarja sanoo.

Sarja on oululainen kirjallisuuden opiskelija, joka on julkaissut omia runojaan vuodesta 2020 perustamansa Loska-zinen sivuilla. Oululainen runolehti syntyi Sarjan ja tämän ystävän Joonatan Rajalan perustamana, halusta julkaista omia tekstejä rikastuttamaan pohjoisen runokulttuuria ilman, että joutuu odottamaan vastauksia kustantamoilta.

Vaikka lehteä on tehty jo yli vuosi, julkaiseminen jännittää yhä.

– Joka kerta, kun lehti menee painoon, mietin, että mitä ihmettä olen tekemässä. Mutta jos kirjoitan runon, joka minussa itsessäni resonoi, siitä voisi joku muukin saada jotain irti, Sarja kertoo.

Oman runoutensa julkaisemiseen Sarjaa motivoi kulttuurikentän rikastuttaminen.

Sarjan mukaan runous on ollut kulttuurikentällä pitkään marginaalissa, mutta muutosta on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.

– On hetkiä, kun joku on tullut sanomaan, että ei ole ikinä ymmärtänyt runoutta tai pitänyt siitä, mutta Loska on muuttanut sitä kokemusta. Se on jotain aivan erilaista kuin koulussa on totuttu lukemaan.

Sanataide salakavalasti elämään

Uusista tuulista huolimatta runous käsitetään Suomessa usein kansallisromanttiseksi klassikoiden lukemiseksi.

– On surullista, jos juututaan Eino Leinoon ja Aleksis Kiveen ja että se on meidän mielikuva runoudesta. Ei me saada ketään kiinnostumaan, jos runous on vain riimejä ja luontoidyllejä – runoutta, joka ei kosketa yhden ainoankaan ihmisen nykyajan ongelmia, sanoo runoilija Aura Nurmi.

Nuorten runojen kulutus ei näy kirjastojen tilastoissa, mutta esimerkiksi musiikin lyriikat ovat asiantuntijoiden mielestä yhä lähempänä runoutta. Runous on siis osa jokaisen elämää, vaikkei sitä aktiivisesti hakisikaan.

– Ei ole ihmistä, joka sanoo, että ei tykkää musiikista. Olen joskus sanonut, että haluaisin, että runous on seuraava musiikki, eli se on joka paikassa, Sarja kertoo.

Kenties kaupan kassalla voi tulevaisuudessa kuunnella poppibiisin sijaan polkevaa spoken wordia.

Tapasimme myös Kajaanin Runoviikon taiteellisen johtajan Kati Outisen. Alla olevalla videolla hän avaa, miksi Runoviikko on tärkeä vuosittainen tapahtuma.

Juttua varten on haastateltu myös kirjastonhoitaja Anne Alartoa, lasten- ja nuortenkirjallisuuden yliopisto-opettajaa Mia Österlundia ja lasten ja nuorten kirjastopedagogia Anna Pöyhöstä.

Mikä on sinun lempirunosi? Voit keskustella aiheesta torstaihin 8. heinäkuuta kello 23:een asti.