1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. päihderiippuvuus

Pahassa huumekoukussa ollut mies jätti jälkeensä tyhjän teltan kaupungin laitamille – "Pepsi" suostui hoitoon, joka on vain harvalle mahdollinen

Päihteistä irti päästäminen on suuri päätös, jonka toteuttamiseen tarvitaan rutkasti tukea ja omaa tahtoa. Suomessa kaikilla ei ole tasaveroista mahdollisuutta päästä sellaiseen päihdehoitoon, joka auttaisi parhaiten, kertoo asiaa selvittänyt Petri Uusikylä.

Kesäkuun alussa tämä oli kouvolalaisen miehen koti. Yle kävi teltalla miehen luvalla. Miehen isä raotti teltan ovea. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Teltta, jossa vielä kuukausi sitten asui pahoin huumeriippuvainen mies, seisoo nyt tyhjillään metsässä Kouvolan keskustan tuntumassa.

Henkilökohtaiset tavarat ovat poissa. Toukokuusta asti metsässä asunut 35-vuotias mies on päässyt hoitoon.

Yle uutisoi kesäkuun alussa miehestä, joka sai huhtikuussa häädön kodistaan häiriökäyttäytymisen vuoksi ja jäi kodittomaksi. Huumeongelmiensa vuoksi hänelle ei löytynyt paikkaa, minne mennä. Toukokuussa hän pystytti teltan metsään.

Lue lisää: Kukaan ei voinut auttaa 35-vuotiasta miestä, joka asuu nyt metsässä – äiti ja isä vievät ruokaa lähestymiskiellosta huolimatta: "Hän on kuitenkin ihminen”

Ongelmiinsa uponnut mies ei nähnyt parantumista vaihtoehtona, eikä Suomen päihdelainsäädäntö taivu nykyisellään hänen auttamiseensa väkisin. Hän jäi metsään ja jatkoi huumeiden käyttöään.

Yle on tavannut Pepsi-nimellä esiintyvän miehen vanhemmat ja keskustellut miehen kanssa puhelimessa ja tekstiviestein. Mies on antanut luvan juttujen kirjoittamiseen, mutta ei ole antanut Ylelle haastattelua.

Ylen uutisen jälkeen Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä Kymsotessa alkoi tapahtua. Pepsille järjestettiin jo seuraavalla viikolla tarkkailujakso psykiatrisessa sairaalassa. Kuten monta kertaa ennenkin, Pepsi lähti sairaalasta jo kahden päivän jälkeen.

Kesäkuun 16. päivänä Kymsoten sosiaalityöntekijä soitti Pepsin äidille, koska Pepsiä ei saatu puhelimitse kiinni. Sosiaalityöntekijä kertoi, että Pepsille on varattu aika sosiaalitoimistolle seuraavaksi päiväksi. Jos Pepsi ilmestyisi paikalle, hänelle etsittäisiin toimiva ratkaisu.

Äiti saattoi Pepsin tapaamiseen ja jäi itse odottamaan toimiston ulkopuolelle. Paikalla oli äidin mukaan sosiaalityöntekijöiden lisäksi kolme lääkäriä verkon välityksellä. Tunnin keskustelun päätteeksi sosiaalitoimistosta astui kadulle toiveikas mies, jolle oli myönnetty paikka Järvenpään päihdesairaalasta.

Seuraavana maanantaina äiti ja poika ajoivat kohti Järvenpäätä.

Päihdesairaalassa hoidetaan moniammatillisesti

A-klinikan Järvenpään Päihdesairaala on erikoistunut päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon.

Päihdesairaalan palvelupäällikkö Eija Ruokonen kertoo, että suurin ero muihin päihdehoitoyksiköihin kuten Kouvolan A-klinikan vieroitushoitoyksikköön on sairaalamainen rakenne ja toimintatapa.

Päihdesairaalassa ei keskitytä vain vieroitukseen vaan hoidetaan kaikkia potilaan ongelmia yhtä aikaa. Henkilöstöä on paikalla niin terveydellisiä, mielenterveydellisiä kuin sosiaalisia ongelmia varten.

– Meillä on ylilääkäri, yksiköiden lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia. Psykiatri tekee konsultoinnin lisäksi myös vastaanottotyötä eli tapaa meidän potilaitamme, Ruokonen kertoo.

A-klinikka oy:n omat lääkärit päivystävät kellon ympäri.

Kunta tilaa palvelun A-klinikalta ja asettaa tietyn aikaikkunan, jonka aikana hoitojakso tapahtuu. Jos näyttää siltä, että potilas tarvitsee lisää aikaa, asiasta neuvotellaan kotikunnan kanssa.

Oma tahto on edelleen tärkein

Pepsin hoito toteutetaan nyt yhdessä laadittujen ehtojen mukaisesti. Pepsin isä sanoo, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Pepsi saa yksilöllistä hoitoa, joka ottaa hänen tarpeensa ja ominaisuutensa huomioon.

Aiempien hoitojen ehdot ovat olleet Pepsille liian raskaita. Pepsin olisi aiemmin tänä vuonna vanhempien mukaan täytynyt korvaushoitoa saadakseen jättää kaikki lääkkeet, jopa ne, jotka lääkäri on määrännyt.

Nyt lääkkeiden käyttöä ajetaan alas hiljalleen, mutta niitä ei tarvitse lopettaa kuin seinään.

Mikään ratkaisu ei kuitenkaan toimisi ilman omaa tahtoa parantua, sillä tahdosta riippumatonta päihdehoitoa ei Suomessa toteuteta käytännössä lainkaan. Pepsin äiti kertoo, että metsässä asuminen sai miehen ajatukset muuttumaan.

– Kyllä hän on nyt itsekin tunnustanut, että hänellä on päihdeongelma ja että hän haluaa pois metsästä ja saada asunnon, äiti kertoo.

Lue lisää: Pepsin tarina sai muutkin vanhemmat kertomaan aikuisista lapsistaan, jotka ovat vaikeassa huumekoukussa – selvitimme, milloin ihmistä voidaan auttaa väkisin

Hoidon saanti on epätasapainossa Suomessa

Kaikilla ei ole Suomessa tasa-arvoisia mahdollisuuksia päästä sellaiseen päihdehoitoon, jollaista potilas tarvitsisi ja josta hän hyötyisi eniten. Tämä käy ilmi talvella julkaistusta Myllyhoitoyhdistyksen tilaamasta selvityksestä (poistut Ylen palvelusta) (siirryt toiseen palveluun), jonka tekivät politiikan tutkija Petri Uusikylä ja muutosasiantuntija Jyrki Laine.

Selvityksessä tutkittiin suomalaisen päihdehuollon nykytilaa muun muassa kymmenien päihdehuollon asiantuntijoiden haastattelujen avulla.

Selvityksen mukaan päihdepalveluita on tarjolla alimitoitetusti tarpeeseen nähden. Myöskään eri hoitomuotojen soveltuvuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Petri Uusikylän mukaan suomalainen päihdehuoltojärjestelmä ja -politiikka ovat kehittyneet sattumanvaraisesti erilaisten osittaisten uudistusten kautta, eikä yhtenäistä hoitopolkua ole syntynyt. Yksilöllistä hoitoa on vaikea toteuttaa, jos sellaiseen ei ole selvää ohjeistusta.

– Meillä on vähän sellainen "yksi koko sopii kaikille" -ajattelu. On ne tietyt palvelukanavat, joihin ohjataan. Se on vielä vähän tarjontalähtöistä, eli mikä sattuu olemaan kunnan tai jopa yksittäisen päihde- tai sosiaalityöntekijän oma näkemys asian tilasta, Uusikylä kertoo.

Päihdehuoltolain uudistus on Uusikylän mukaan keskeinen asia, joka olisi saatava hoidettua. Keväällä julkaistiin uusi päihde- ja riippuvuusstrategia, joka on hyvä askel parempaan suuntaan. Silti esimerkiksi päihdehuoltolain uudistuksesta on keskusteltu niin kauan kuin Uusikylä muistaa.

– Meillä on erittäin hyvä tilastointi ja hyvä yleiskuva valtakunnallisesti ja alueellisesti, että siihen se ei kaadu. Taustatietoa on. Ongelmat alkavat, kun tullaan palveluprosessiin. On myös kyse valmiudesta kohdata päihdeongelmaan apua hakeva ihminen. Heillä on muitakin ongelmia, ja ne on otettava huomioon kokonaisuutena, Uusikylä toteaa.

Päihdehuolto tarvitsee kipeästi lisähuomiota

Kaikissa kunnissa ei selvityksen mukaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia järjestää sellaista yksilöllistä päihdehoitoa, johon Pepsi pääsi. Syitä voivat olla eri vaihtoehtojen tuntemuksen puute ja se, ettei kunnilla ole yksinkertaisesti varaa hoitaa asukkaitaan. Erot kuntien välillä voivat olla suuria.

Uusikylä ja Laine toteavat, että kunnat eivät kykene järjestämään laadukasta päihdehuoltoa ilman merkittävää lisäpanostusta nykytilanteeseen nähden.

– Tiedän, että on paljon asiaansa omistautuneita päihdetyöntekijöitä, jotka olisivat valmiita panostamaan ja tekemään työtään kunnolla. Ei voi vain osoitella ja sanoa, että osaaminen on heikkoa, vaan kyllä se voimavarojen järjestäminen pitäisi saattaa sellaiselle tasolle, että se vastaisi hyvinvointivaltion toiminnan periaatteita, Petri Uusikylä kertoo.

Uusikylä kertoo, että haastattelujen perusteella sellaiset alueet, joiden läheisyydessä on päihdehoitoon erikoistuneita palveluyksiköitä, ohjaavat asiakkaitaan helpommin kokeilemaan eri vaihtoehtoja kuin kunnissa, joissa hoidon vaikutukset eivät näy.

Kunnilla on suuria eroja esimerkiksi siinä, miten asiakkaille annetaan maksusitoutumuksia esimerkiksi myllyhoito- tai minnesotatyyppiseen hoitoon.

– Osa kunnista näkee sen hyvin varteenotettavana hoitona, osa taas ei juuri lainkaan. Tämä on yhdenvertaisuuden näkökulmasta mielenkiintoinen kysymys. Asiakkaat ja potilaat ovat hyvin erilaisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea sattuvat asumaan.

Kuin kakkostyypin diabetes

Uusikylä arvioi, että esimerkiksi Järvenpään Päihdesairaalan kaltaisia kokonaisvaltaisia hoitopaikkoja tarvitaan enemmän kuin niitä on tarjolla. Erityisen tärkeää on myös asenneilmapiiri. Hän vertaa päihderiippuvuutta kakkostyypin diabetekseen.

– Sekin on osittain elämäntapojen vaikutuksena syntynyt sairaus. Näistä kahdesta asiasta keskustellaan hyvin eri tavoin. Diabeteksesta keskustellaan avoimesti, ja se on esimerkiksi työterveydessä ihan normaali asia. Sitten, kun puhutaan päihderiippuvuussairaudesta, se onkin yhtäkkiä tabu. Sitä on hankala työpaikoilla nostaa puheenaiheeksi, Uusikylä kertoo.

Valtaosa päihdeongelmaisista käy kuitenkin töissä. Esimerkiksi rankasti alkoholia käyttäviä suomalaisia on satojatuhansia. Pepsin kaltaiset ihmiset ovat näkyvä vähemmistö, mutta hiljaa hiipivä ongelma voi näkyä vaikka toistuvina työpoissaoloina työelämässä.

– Meidän on päästävä eroon tästä leimaamisesta. Riippuvuus on nähtävä sairautena, Uusikylä sanoo.

Ihana sauna ja kadonneet shortsit

Pepsi on ollut nyt Järvenpään Päihdesairaalassa vähän yli kaksi viikkoa. Äidin mukaan paikka vaikutti hyvältä. Sisäänkirjautumista oli odotettava 1,5 tuntia, mutta odotellessaan äiti ja poika pelasivat aulassa shakkia.

Vanhemmat kertovat, että hoito on lähtenyt käyntiin hyvin. Poika soittaa äidilleen välillä kuulumisia, ja ainoana negatiivisena asiana esiin nousivat vain kadonneet shortsit, jotka lopulta löytyivät. Vaikka suuria ajatuksia poika ei jaakaan, pienet hyvät asiat nousevat esiin.

– Hän kehui esimerkiksi puhelimessa, että oli käynyt kolme kertaa viikon sisällä saunassa, äiti kertoo.

Toipuminen on raskas tie

Järvenpään Päihdesairaalassa on kolme eri yksikköä, jotka keskittyvät vieroitushoitoon, päihdehoitoon ja perhehoitoon.

Vieroitushoitoyksikössä hoidetaan akuutteja vieroitusoireita. Silloin keskitytään perustarpeisiin ja siihen, että vieroitusoireet saadaan kuriin.

– Vieroitushoidossa levätään, saadaan lääkehoitoa vieroitusoireisiin ja saadaan ravintoa. Tukikeskusteluilla on paljon merkitystä, koska vieroitushoidon aikana monet asiat voivat tulla mieleen, sanoo Päihdesairaalan palvelujohtaja Eija Ruokonen.

Kun potilas pääsee päihdehoitoyksikköön, hän aloittaa tien kohti varsinaista toipumista.

– Silloin aletaan tehdä suunnitelmia siitä, että mitä elämässä tahtookaan. Tässä korostuu ehdottomasti se moniammatillisen työryhmän merkitys.

Osapotilaista tahtoo jakaa päihteiden käytön aiheuttamaa häpeän ja syyllisyyden taakkaa, ja esimerkiksi pastori on yksi ihminen, jolle voi puhua. Tukea on tarjolla monipuolisesti.

Hoidon aikana tavataan omahoitajaa kahden kesken ja keskustellaan muiden kanssa. Lääkäriä tavataan joka viikko. Potilaalle tarjotaan mahdollisuus osallistua anonyymien alkoholistien ja nimettömien narkomaanien ryhmiin ja toiminnallisiin ryhmätapaamisiin.

Sairaalassa muodostetaan 7-8 hengen yhteisöjä, joissa arkea harjoitellaan. Yhteisöillä on kokouksia päivittäin.

– Ryhmässä skannataan yhdessä läpi, miten raittiina oleminen sujuu ja jos on tapahtunut retkahduksia, pohditaan sen syitä.

Ruokosen mukaan sairaalan koko toiminta perustuu ajatukseen siitä, että koska päihteiden käyttöön on opittu, siitä voi myös opetella pois.

Päihteisiin liittyviä ajatuksia ja tunteita pyritään muuttamaan niin, että ne tukevat ja kannustavat sitä toimintaa, joka vie kohti parempaa elämää ja vointia. Potilaat oppivat tunnistamaan haitalliset ajatukset ja halun toimia ajatusten mukaan. Näin huonoa lopputulostakin voi oppia väistämään.

Irti huumeista ja haitallisista ihmisistä

Yksi tärkeimmistä asioista on miettiä, mitä tapahtuu, kun palaa laitoshoidosta takaisin arkeen. Silloin on alettava luoda uudenlaista verkostoa, joka tukee päihteettömyyttä. Voi olla raskasta päästää irti ystävistä, jotka ovat omalle terveydelle vaaraksi.

Tilalle voi löytää kuitenkin itselleen parempaa seuraa. Päihdesairaalassa potilaat saavat tavata vertaisiaan. Yhteisön jäsenten lisäksi paikalla käy kokemusasiantuntijoita kolmena tai neljänä päivänä viikossa. He ovat eläviä esimerkkejä siitä, että tilanteesta voi selvitä.

Myös yksinäisyyttä ja omien ajatusten kanssa selviämistä harjoitellaan. Päiviä ei järjestetä täyteen ohjelmaa, koska sellaista elämä ei ole laitoksen ulkopuolellakaan.

– Arkihan on myös sitä, että ei ole mitään tekemistä. Päihderiippuvaisille on usein isointa oppia se, että elämä ei voi olla pelkkiä kohokohtia. Kohokohdat ovat pieni osa elämää, ja niiden välissä olevaa arkista elämistä on hyvä treenata, Ruokonen sanoo.

Onnistunut hoito edellyttää jatkuvan yhteyden

Järvenpään Päihdesairaala on Pepsille tuttu paikka. Hän on ollut siellä noin kymmenen vuotta sitten hoidossa, ja silloin hän viihtyi sairaalassa vaaditun hoitojakson verran.

Hän käyttäytyi isän mukaan niin hyvin, että hänelle kirjoitettiin käyttäytymistodistus kympin arvosanalla. Pepsi toi sen ylpeänä kotiin näytille äidilleen. Silloin hoito tuntui onnistuneen, mutta hoidon tulokset eivät kantaneet kauas, ja seuraavassa laitoksessa Kotkassa ollut hoitojakso keskeytyi.

Mitä nyt voisi tehdä, että Pepsin tarina saisi onnellisen lopun?

Ruokonen kertoo, että parhaat edellytykset laitoshoitojaksolle ovat silloin, kun asiaa on valmisteltu avohoidossa. Tavoitteet on oltava. Avohoitojaksoa ei Pepsille järjestetty, mutta tavoitteet on nyt määritelty yhdessä.

Vähintään yhtä tärkeää on se, miten hoito jatkuu laitoshoidon jälkeen. Tässä on Pepsin kohdalla menty aiemmin jopa niin pieleen, että aluehallintovirasto antoi asiasta moitteet Kouvolan kaupungille ja Pepsiä hoitaneelle lääkärille.

– Laitoshoito ei ole mikään erillinen saareke. Hoito on kuin kaari. Ensin on avohoitoa, sitten intensiivinen laitosjakso ja sitten taas avohoito. Päihdehoito on pitkäjänteinen jatkumo, ja saumakohdat on hoidettava hyvin. On pidettävä huolta siitä, että kun potilas siirtyy kotiin, hänellä on silti tukea, Ruokonen kertoo.

Kuten muissakin päihdehoitolaitoksissa, Päihdesairaalassa on nollatoleranssi väkivallan suhteen. Joskus sairaala joutuu ilmoittamaan potilaalle, että yhteistyölle ei ole enää edellytyksiä. Silloin on tervetullut uudestaan myöhemmin.

Asunnottomat huolettavat edelleen

Asunnottomien hätämajoitus on edelleen huolen aihe Kymenlaaksossa. Kymsoten hallitukselle on tehty valtuustoaloite hätämajoituksen järjestämisestä, mutta asia ei ole toistaiseksi edennyt. Päihdeongelmaiset, jotka eivät kykene lopettamaan päihteiden käyttöä, jäävät edelleen vaille yösijaa, jos he menettävät asuntonsa syystä tai toisesta.

Pepsin vanhemmat ottavat nyt päivän kerrallaan. Aiemmat epäonnistumiset ovat opettaneet koko perheen siihen, että mitä vain voi tapahtua, vaikka tilanne näyttäisikin lupaavalta.

– Vastaan hänen puheluihinsa aina vähän pelonsekaisin tuntein, mutta nyt näyttää taas hyvältä. Eletään päivä kerrallaan. Ei voi muutakaan.

Lisää aiheesta

Kukaan ei voinut auttaa 35-vuotiasta miestä, joka asuu nyt metsässä – äiti ja isä vievät ruokaa lähestymiskiellosta huolimatta: "Hän on kuitenkin ihminen”

Teltassa asuvan Pepsin tarina kertoo todellisuudesta, jolta voi helposti sulkea silmänsä – vaikeasti autettavat jäävät omilleen kaupungeissa ympäri maata

Pepsin tarina sai muutkin vanhemmat kertomaan aikuisista lapsistaan, jotka ovat vaikeassa huumekoukussa – selvitimme, milloin ihmistä voidaan auttaa väkisin

Viisi Kymsoten päättäjää tahtoo kiireellisiä toimia hätämajoitustilanteeseen – nyt kaikkia ei voida auttaa, vaikka perustuslaki vaatii niin

Voit keskustella aiheesta 8.7. kello 23 saakka.