1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tuomioistuimet

Nimi ja osoite kirjeessä tekivät turkulaismiehestä hetkeksi huumerikollisen – KKO pohtii yhä useammin, annetaanko tuomioita oikein perustein

Korkein oikeus on ottanut viime vuosina entistä useammin kantaa rikostapausten näyttöön. Oikeusoppineiden mielestä muutos on silmiinpistävä. Se voi viestiä siitä, ettei näyttöä arvioida käräjä- ja hovioikeuksissa riittävän laadukkaasti.

Tullin haaviin jää joka päivä lentoteitse Suomeen tuotuja laittomia aineita ja esineitä. Kuva Helsinki-Vantaan postitullista vuodelta 2019. Kuva: Marja Väänänen / Yle

Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteydessä toimivaan postitulliin saapuu helmikuussa 2016 kirjekuori Espanjasta. Kuoressa on suomalaisen miehen nimi ja kotiosoite.

Kirje ei koskaan päädy vastaanottajalle Turkuun, sillä se jää tullin haaviin. Kuoresta löytyy 10 grammaa lähes puhdasta amfetamiinia.

Poliisi aloittaa esitutkinnan. Kirjeen vastaanottajaksi merkitty mies kiistää tilanneensa huumausaineita. Hän ei kertomansa mukaan ylipäätään tiennyt postilähetyksestä mitään. Mies myöntää polttaneensa ystävältään saamaansa kannabista, ja lisäksi mainitsee, että joku hänen tuttavistaan saattaa käyttää amfetamiinia.

Epäillyn mukaan joku on tilannut huumeet hänen nimissään hänen tietämättään.

Lopulta syyttäjä nostaa miestä vastaan syytteen huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan mies oli tuonut laittomasti maahan huumausainetta, jonka määrä ja pitoisuus huomioon ottaen oli mahdollisesti tarkoitettu levitykseen.

Syyttäjän mukaan miestä vastaan puhuu se, että huumelähetyksessä on hänen nimensä ja osoitteensa.

Tuomioistuimissa on pohdittu, riittävätkö nimi ja osoite postilähetyksessä osoittamaan, että henkilö on tuonut maahan kiellettyjä aineita. Kuvituskuva. Kuva: Marja Väänänen / Yle

Tyypillinen tapaus

Edellä esitetty tapaus on varsin tyypillinen esimerkki rikoksesta, jonka näytön arvioiminen tuottaa tuomioistuimille yhä enemmän päänvaivaa.

Viime vuosina useita vastaavanlaisia huumausainerikoksia on ollut vireillä eri tuomioistuimissa.

– Kysymys niissä on siitä, kuka huumeet on tilannut. On myös ollut tapauksia, joissa on löydetty huumeita asunnosta, jossa asuu useita henkilöitä. Tuomiostuimen on täytynyt ratkaista, kuka on syyllistynyt rikokseen, kertoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan erityisesti huumausaine- ja seksuaalirikoksista löytyy kiistanalaisia tapauksia, joissa näytön arvioiminen on hankalaa. Tolvanen kuvattuna vuonna 2019. Kuva: Berislav Jurišić / Yle

Käräjäoikeus hylkää syytteen

Turkulaismiehen tapaus etenee Vantaan käräjäoikeuden käsittelyyn. Käräjäoikeus hylkää syytteen kesäkuussa 2016. Se katsoo, että miehen syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.

Käräjäoikeus pitää toki epäuskottavana, että postilähetys olisi tilattu miehen osoitteeseen hänen tietämättään. Toisaalta se näkee miehen kyenneen omalla uskottavaksi katsottavalla kertomuksellaan horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä.

Miehen kertomukset lisäsivät todennäköisyyttä sille, että joku tämän tuttavista olisi tehnyt tilauksen miehen tietämättä. Käräjäoikeus katsoo, että miehen kertomus on pysynyt päällisin puolin melko muuttumattomana.

Syyttäjä valittaa päätöksestä hovioikeuteen.

Todistelua halutaan keveämmäksi

Oikeudenkäyntien painopistettä on jo pitkään haluttu keskittää käräjäoikeuksiin.

– Toiveena on ollut, että mahdollisimmat monet asiat ratkaistaisiin lainvoimaisesti siellä, jotta muutoksenhakutuomioistuimissa voitaisiin keskittyä aidosti vaikeisiin kysymyksiin. Se ajatus ei ole toistaiseksi kovin hyvin toteutunut, sanoo rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.

Viime joulukuussa oikeusministeriön työryhmä ehdotti, että käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua käytettäisiin videotallenteena hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.

Työryhmän mukaan käytettävissä oleva näyttö olisi nykyiseen verrattuna tuoreempaa ja parempaa, mikäli ylemmät oikeusasteet ratkaisisivat asian käräjäoikeudessa esitetyn todistelun perusteella.

Tatu Hyttinen toimii rikosoikeuden apulaisprofessorina Turun yliopistossa. Hyttinen kuvattuna kesäkuussa 2021. Kuva: Markku Pitkänen / Yle

Professori Matti Tolvasen mukaan ideaalitilanteessa näyttökysymyksiä arvioitaisiin vain kerran ja se tapahtuisi käräjäoikeudessa.

– Yleensä näytön arvioimisesta tulee entistä vaikeampaa mitä useammin sen tekee.

Hovioikeus tuomitsee syylliseksi

Marraskuussa 2016 Helsingin hovioikeus antaa tuomionsa turkulaisen miehen epäillystä huumausainerikoksesta. Hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden vapauttavan tuomion ja langettaa miehelle neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Hovioikeus katsoo, ettei miehen kertomus ollut uskottava. Hovioikeus ei usko, että kukaan tilaisi huumausainetta toisen henkilön nimellä ja osoitteella tämän tietämättä.

Päätöksen mukaan vielä epätodennäköisemmäksi asian tekee huumausaineen merkittävä taloudellinen arvo. Hovioikeus lausuu, ettei miehen syyllisyydestä jää järkevää epäilyä. Ratkaisun tekee kolmen tuomarin kokoonpano. Yksi heistä on eri mieltä.

Tuomittu hakee korkeimmasta oikeudesta valituslupaa. Se hänelle myönnetään.

KKO arvioi yhä enemmän näyttöä

Korkeimman oikeuden (KKO) keskeisin tehtävä on antaa ennakkopäätöksiä sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta tai joista ei ole aikaisempaa korkeimman oikeuden linjausta.

Korkeimpaan oikeuteen saapuvien valituslupahakemusten määrä on ollut tasaisessa laskussa 10 viime vuoden ajan. Määrä on tätä nykyä vajaan parin tuhannen luokkaa. Valituslupia myönnetään vuositasolla noin sata. Suurin osa liittyy rikosasioihin.

Kun käy läpi KKO:n ratkaisuja viime vuosilta, on niissä havaittavissa selkeä linjanmuutos aiempaan.

– Se on oikeasti hieman silmiinpistävää, miten hämmästyttävän paljon korkein oikeus on viime vuosina antanut näytön arviointiin liittyviä ratkaisuja. Perinteinen ajatushan on, ettei korkein oikeus arvioi näyttökysymyksiä, apulaisprofessori Tatu Hyttinen sanoo.

Kahden viime vuoden aikana KKO on antanut ainakin 12 sellaista päätöstä, joissa on selkeästi otettu kantaa rikosten näytön arviointiin. Viideltä viime vuodelta tapauksia on parikymmentä.

Tatu Hyttinen huomauttaa, että aiemmin KKO ei juuri koskaan arvioinut rikosasioiden näyttöä, vaan ratkaisi puhtaasti oikeudellisia kysymyksiä.

Hyttinen on huomannut KKO:n arvioineen ratkaisuissaan erityisesti sitä, milloin näyttöä voi rikostapauksissa katsoa olevan riittävästi – eli millä edellytyksillä teko voidaan toteen. Erityisen vaikeaksi näytön arvioiminen on osoittautunut monissa seksuaalirikoksissa.

Apulaisprofessori kertoo tyyppiesimerkin.

– Asunnossa on paikalla kaksi ihmistä, jotka kertovat tapahtumista erisuuntaisesti. Muuta näyttöä ei ole kovinkaan paljon tai sitten sitä on sen verran vähän, ettei voida sanoa täsmällisesti, mitä on tapahtunut. Silloin oikeuden pitää miettiä, miten todistelua arvioidaan.

Suurin osa ratkaisuista, joissa KKO on ottanut kantaa näytön arviointiin, liittyvät nimenomaan seksuaalirikoksiin. Niissä todistelu voi olla hyvinkin ristiriitaista.

– KKO on toistuvasti sanonut, että on ongelmallista, jos epäillyn rikoksen uhrin kertomusta pidetään lähtökohtaisesti vastaajan kertomusta uskottavampana. Totta kai sama pätee kaikkiin rikoksiin, Hyttinen huomauttaa.

Nykyinen rikosasioiden tuomitsemiskynnys kirjattiin lakiin vuonna 2016. Sen mukaan vastaaja on vapautettava syytteistä, mikäli syyllisyydestä jää varteenotettava epäily. Jos mahdollisuus vaihtoehtoiselle tapahtumainkululle on riittävän uskottava, toimii se vastaajan eduksi.

– Sen jälkeen korkein oikeus on antanut entistä enemmän ratkaisuja, joissa on mietitty, millä kriteereillä varteenotettavaa epäilyä arvioidaan, rikosoikeuden professori Matti Tolvanen vahvistaa.

Tätä pohdintaa KKO kävi myös huumausainerikoksesta syytetyn turkulaismiehen tapauksessa.

Korkein oikeus vapauttaa

Tammikuussa 2018 turkulaismiehen tapaus saa korkeimmassa oikeudessa jälleen uuden käänteen. KKO päätyy eri kannalle kuin hovioikeus.

Päätöksen mukaan syyte on perustunut postilähetyksen vastaanottajatietoihin. Muuta näyttöä on ollut hyvin vähän. KKO myös huomioi aiemman lausunnon, jonka mukaan miehen oma kertomus on ollut varsin uskottava.

KKO pitää vaihtoehtoisista tapahtumainkuluista varteenotettavimpana sitä, että joku muu on tilannut huumausaineen miehen osoitteella ja pyrkinyt saamaan sen tavalla tai toisella haltuunsa.

KKO:n mukaan vaihtoehdon todennäköisyyttä lisää Tor-verkossa julkaistu ohje, jossa huumausaineen tilaajia kehotetaan käyttämään toisten henkilöiden osoitteita kiinnijäämisen välttämiseksi. KKO ei pidä täysin poissuljettuna myöskään kiusanteko- tai vahingoittamistarkoituksessa tehtyä tilausta.

Poliisi on tutkinut miehen pankkitilin käyttöä. Hänen asuntoonsa on tehty kotietsintä. Syytettä tukevaa näyttöä ei näillä tutkintakeinoilla ole saatu. Myöskään huumausaineiden postitilauksissa yleisesti hyödynnettyjen virtuaalivaluuttojen käytöstä ei ole näyttöä.

KKO katsoo, että miehen syyllisyydestä jää näin ollen varteenotettava epäily.

Hänet vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta.

Korkeimpaan oikeuteen saapuvien valituslupahakemusten määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuva: Pekka Tynell / YLE

Muutoksen taustalla monia syitä

Oikeusoppineiden keskuudessa on herännyt kysymys, miksi linja on muuttunut muutaman vuoden aikana niin, että KKO on puuttunut yhä enemmän näyttökysymyksiin.

– Todennäköinen vastaus on se, ettei näytön arviointia suoriteta alemmissa oikeusasteissa tyydyttävästi. Ei KKO siihen muuten niin paljon puuttuisi, sanoo Hyttinen.

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan yhtenä syynä muutokseen voi olla sekin, että vaatimukset tuomioiden parempaan perustelemiseen ovat nousseet.

– Siihen kiinnitetään kaikilla tasoilla enemmän huomiota. Sekä syyttäjät että asianajajat vaativat entistä useammin parempia perusteluita. Silloin tietysti tuomioistuin joutuu ottamaan enemmän kantaa siihen, onko varteenotettavan epäillyn jääminen riittävän hyvin perusteltu.

Tolvanen lisää, että ratkaisukäytännöissä on havaittavissa tuomioistuinkohtaista hajontaa. Karrikoiden todettuna samaa näyttöä saatetaan tulkita eri puolilla Suomea eri tavalla.

– Oikeuskäytännön epäyhtenäisyys on yksi peruste, millä valitusluvan korkeimpaan oikeuteen voi saada, Tolvanen alleviivaa.

Oikeusoppineiden mukaan KKO:n linjauksissa on usein pinnalla tietyt suuntaukset tietyn aikaa. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Matti Tolvanen pitää hyvänä kehityksenä sitä, että näyttökysymyksiin kiinnitetään entistä tarkempaa huomiota. Näytön arvioiminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, onko henkilö vankilassa useita vuosia vai ei.

Tätä pohdintaa pitäisi Tolvasen mukaan käydä käräjä- ja hovioikeuksissa.

– En pidä missään nimessä hyvänä kehityksenä sitä, että puhtaita näyttökysymyksiä jää korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Jos näyttökysymyksillä aletaan entistä enemmän pyrkiä korkeimpaan oikeuteen, niin silloin järjestelmä ei toimi kuten sen pitäisi toimia.

Kokenut rikos- ja prosessioikeuden professori tosin muistuttaa, että KKO:n linjaratkaisuissa tietyt "trendit" ovat pinnalla jonkin aikaa.

– Voi olla, että jossain vaiheessa tulee kyllästymispiste, että näytön arviointia koskevia ratkaisuja on annettu riittävästi.

Yle ei saanut haastattelua käräjä- ja hovioikeuksien tuomareilta. Tuomariliitto puolestaan vastasi, ettei aihe liity liiton toimintaan ja tavoitteisiin.

KKO:n kansliapäällikkö Wilhelm Norrman kommentoi, että yleisempien johtopäätösten tekeminen KKO:n ratkaisukäytännöstä kuuluu oikeustieteelliselle tiedeyhteisölle.

Aiheesta voi keskustella ma 12.7. klo 23.00 saakka.

Lue myös:

KKO hylkäsi syytteen huumausaineiden tilaamisesta postitse

Raiskauksesta on harvoin suoraa näyttöä – tutkija: "Jos on tuomittu tai jätetty tuomitsematta, se ei tarkoita, että tiedettäisiin totuus"

Vanhemmat sitoivat alle kouluikäisen lapsensa käsiä, veivät häntä viileään suihkuun ja pakottivat syömään lattialla – KKO lievensi ehdollisia tuomioita