1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lehmät

Lehmäleirillä kohtaavat eläinrakkaat aikuiset, jotka haluavat lypsää – nyt myös miehet ovat löytäneet erilaisen kesäloman, katso video

Ilomantsin lehmäleiri on ollut aikuisten juttu jo vuosia, nyt se on myös miesten juttu. Lähes kaikki lypsyhinkuiset aikuiset tulevat leirille eteläisestä Suomesta. 

Lehmäleirillä Ilomantsissa opeteltiin lypsämään
Lehmäleirillä Ilomantsissa opeteltiin lypsämään

– Laittelen tässä jo hakemusta maatalouslomittajaksi vetämään, nauraa helsinkiläinen Jarkko Järvitalo lypsettyään lehmän ensimmäistä kertaa elämässään.

Hyvin ensimmäinen lypsy siis sujui, mutta miksei sujuisi, koska motivaatio oppia on kova. Aikuisten lehmäleiriläiset eivät odottele tumput suorina, että joku käskisi tekemään, vaan tarttuvat heti navettaan päästyään harjoihin, rätteihin ja pienen rohkaisun jälkeen myös lehmän vetimiin ja lypsykoneeseen.

Maatilan oikeiden töiden tekeminen on Ilomantsissa järjestettävän lehmäleirin idea. Itäisimmän Suomen vaaramaisemaan kuuluva Piipposen tila on maatila, jonka päätuotantosuunta on perinnebiotooppien vaaliminen. Siksi täällä tehdään työt talikolla ja kottikärryillä ja osa kyytöistä lypsetään käsin.

Vaikka hoidettavia on kanoista vuohiin ja lampaisiin karitsoineen, kaikesta huomaa, että itäsuomenkarjan vuoksi tänne on tultu. Kyyttövasikat herättävät ihastuneita huokauksia.

Aikuiseen makuun

Jarkko Järvitalo kertoo tulleensa lehmäleirille, koska maaseudun elämäntapa ja maaseutuelinkeinot kiinnostavat. Järvitalo lypsi sekä käsin, että koneella ensimmäisenä leiriläisistä.

– Kaikki tässä on uutta, mutta hyvin menee. Senkin opin, että täällä on neljä erillistä osiota eli että kaikki vetimet pitää tyhjentää. Ihan nämä tyhjenevät silmissä, hän hämmästelee lypsykoneen toimintaa Bambin utareissa.

Emäntä Riitta-Miina Piipponen kertoo miehille käsinlypsämisen olevan astetta vaikeampaa kuin naisille.

– Miehillä on isommat kädet kuin naisilla, joten otetta vetimiin ei saa niin herkästi.

Olisi väärin väittää, että Jarkko Järvitalo on tyypillinen lehmäleiriläinen, koska hän on mies. Mutta ei hän enää mikään harvinaisuus ole. Nyt heinäkuussa on Piipposen tilalla menossa tämän kesän kolmas lehmäleiri ja miehiä on mukana tälläkin kertaa, seuraavallekin heitä on tulossa.

Eläinrakkaus yhdistää leiriläiset

Alunperin lapsille ja perheille tarkoitetut leirit kiinnostavat jatkuvasti enemmän yksin tai kaksin lomailevia aikuisia. Heitä yhdistää eläinrakkaus. Moni kertoo hoitaneensa ja omistavansa koiria, kissoja ja hevosia, mutta lehmät ovat olleet vain haave, joka nyt toteutuu.

Piipposen navetan itäsuomenkarjan lehmät eli kyytöt ovat tottuneet käsittelyyn ja nauttivat myös ensikertalaisten otteista.

– Ne tykkäävät rapsutuksista ja harjaamisesta. Jos ne potkaisevat, ne potkaisevat kärpäsiä ja sivulle. Jos ne taas tallaavat teidän varpaille, ne eivät nouse pois. Sellaisia ne ovat, Piipponen selvittää karjansa käytöstä.

Piipponen on emännöinyt lehmäleirejä jo kahtenatoista kesänä. Viime kesänä leirejä ei järjestetty koronan vuoksi. Tälle kesälle tulijoita oli paljon enemmän, kuin Maukkulan ja Seppälänvaaran maisemiin voitiin ottaa.

– Paljon on peruutuspaikkojen jonottajia, kertoo Piipponen.

Muutama vuosi sitten täällä kävi kiinalaisia matkailjoita yksi leirillinen, kun ajatus oli laajentaa lehmäleirin kohderyhmää kansainvälisiin turisteihin. Nyt vaikuttaa siltä, että suomalaisetkin täyttävät leirit joka vuosi. Joka kesä on leiriläisiä, jotka tulevat jo toista tai kolmatta kertaa. Laajentaminen ei kuitenkaan ole mahdollista.

– Ei tämä meille lomaa ole, omat työt pitää tehdä sitten leiriajan ulkopuolella, Riitta-Miina Piipponen hymyilee.

Ensikosketus kyyttöön

Yvonne Sahlström Kirkkonummelta on aiemmin katsellut lehmiä auton ikkunasta pellolla ja koskettaa nyt kyyttöä ensimmäistä kertaa. Hertta on nuori lehmä, joka on lypsäjälle myötämielinen, kunhan herkkuämpäri pysyy sen ulottuvilla.

– Tämä on mahtava, ainutlaatuinen kokemus, jota ei korvaa mikään.

Sahlström on ollut navetassa vasta puoli tuntia, kun tietää jo lehmien hoitamisen olevan miellyttävä kokemus.

– Olen täällä ensimmäistä, mutta en välttämättä viimeistä kertaa!

Aiheesta voi keskustella 10.7.2021 kello 23:een saakka.

Lue myös:

Olli Kinnunen asui yksiössä Helsingissä – sitten kolme miestä löi hynttyyt yhteen ja muutti maalle: "Me elämme tällaista ällöttävää maalaisromantiikkaa"

Lomailevat helsinkiläiset hoitavat kyyttöjä Ilomantsissa: "Tämä voittaa kaikki ulkomaanmatkat"