1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. pesäpallo

Pesäpallomiehen virka kaupungin lastensuojelussa kesti 15 sekuntia: "En pelkää epäonnistua"

Jani Valkeapää on Imatran Pallo-Veikkojen urheilutoimenjohtaja, jolla on jatkuvasti uusia ideoita. Taustalla vaikuttaa muun muassa pikkupaikkakunnalta periytynyt kylähulluus.

Jani Valkeapää ei anna titteleiden rajoittaa, vaan pistää rohkeasti luovuutensa peliin. Kuva: Vesa Winberg / Yle

Pesäpallossa viimeinen taival kolmospesältä kotipesään on kaikkein pisin. Matkaa taitetaan urku auki, jotkut puristavat silmätkin kiinni ja lopussa heittäydytään.

Vaikka Jani Valkeapäästä ei juniorivuosien jälkeen pesäpalloilijaa tullutkaan, hän tietää, miltä juoksijasta sillä hetkellä tuntuu. Varsinaisen pelin ulkopuolellakin Valkeapää on tottunut heittäytymään ja toteuttamaan villejä suunnitelmiaan lajin parissa epäilijöistä välittämättä.

Täksi kesäksi hän on kutsunut erään Superpesis-ottelun yhteyteen Imatralle koko Suomen yhdistetyn maajoukkueen sekä brittimäkihyppääjä Eddie Edwardsin. Kyseessä on Imatran Pallo-Veikkojen (IPV) neljättä kertaa järjestämä Lunta tupaan -tapahtuma, jossa hiihdetään tällä kertaa yhdistetyn hiihtokilpailu.

Edwards hyppää kilpailun avaushypyn.

Jani Valkeapää on tämän viikon Sunnuntaivieras. Häntä haastattelee Vesa Winberg.

Ensimmäiseen Lunta tupaan -tapahtumaan liittyi isoja riskejä, kun jännitettiin lumen sulamista ja sitä, kiinnostaisiko ketään.

Kyllä kiinnosti: paikalle tuli 4 000 ihmistä.

– Varmaan puolet tuli katsomaan, sulaako lumi kesken kilpailun, Valkeapää heittää.

Pesäpallokentän laidalla kohoava Ukonniemi-Areena on niin ikään pitkälti Valkeapään ja Sakari Myllyksen aikaansaannos. Samalla se on myös Kaakkois-Suomen suurin sisäharjoitteluhalli. Seuraavaksi tekeillä on Suomen ensimmäinen, katettu tekojäärata Lappeenrantaan.

Tunnustustakin on tullut: Viime vuonna Etelä-Karjalan yrittäjät palkitsi Valkeapään Vuoden uusinajattelija -kiertopalkinnolla.

Putous-hahmoja kylänraitilla

Jani Valkeapää on Imatran Pallo-Veikkojen urheilutoimenjohtaja. Hän ei kuitenkaan anna titteleiden rajoittaa, vaan pistää rohkeasti luovuutensa peliin.

Mistä kaikki tämä tarmo?

– En pelkää epäonnistua. Jos joku sanoo, että tuo ei ole mahdollista, se synnyttää vielä kovemman vastareaktion, että kyllähän se nyt on mahdollista.

Valkeapää on kotoisin pienestä itärajan kunnasta, Saarelta. Eteenpäin ajavana voimana hänen taustallaan vaikuttaakin kylähulluus, jota hän pitää erittäin positiivisena voimana.

– Olen monta kertaa sanonut, että meillä oli Putous, kun ulko-oven avasi ja lähti kylänraitille. Hahmoja pyöri jatkuvasti siinä edessä, Valkeapää muistelee.

Edelleen hän kertoo kulkevansa koko ajan aistit viritettyinä etsimässä uusia ideoita muun muassa urheilutapahtumiin.

Jani Valkeapää on monipuolisen liikunnan ja kulttuurin harrastamisen kannattaja, mutta pesäpallo on lajeista rakkain. Kuva: Vesa Winberg / Yle

Kylä hengitti pesäpalloa

Ukonniemen pesäpallostadionin toisesta päästä kaikuu peliin valmistautuvien lasten kiljahduksia. Sellainen Jani Valkeapääkin on aikoinaan ollut, ja edelleenkin hän on pesäpallomies henkeen ja vereen.

– Tietyssä iässä tuli paljon muuta, mihin ajatukset ja kiinnostus kääntyivät hetkeksi. Olin pari-kolme vuotta sivussa, ehkä ne ratkaisevat vuodet, että olisi joskus pelaajana voinut pärjätä.

Saarella "koko kylä hengitti pesäpalloa". Se oli myös ainoa joukkuelaji, jota paikkakunnalla 80-luvun alkupuolella saattoi harrastaa. Kesällä pesäpalloa joko pelattiin itse tai seurattiin tiiviisti katsomosta.

– Toki silloin harjoiteltiin aamusta iltaan aina jotakin, oli se sitten jääkiekkoa, tennistä tai hypättiin seivästä tai oltiin omenavarkaissa.

Valkeapää on edelleen vahva monipuolisen liikunnan ja kulttuurin harrastamisen kannattaja, mutta pesäpallo on rakkain.

15 sekunnin virka

Toisaallakin Jani Valkeapää voisi olla. Hän on koulutukseltaan sosionomi, ja teki lastensuojelutyötä yhteensä kymmenisen vuotta.

Vuosia sitten Valkeapään edessä työpöydällä lepäsi vierekkäin kaksi paperia: toinen oli työsopimus ja toinen virkavapaasopimus. Hän poimi kynän käteen, raapusti nimen ensimmäiseen paperiin ja otti vastaan kaupungin viran lastensuojelusta.

– Nautiskelin 15 sekuntia ja sitten jäin virkavapaalle. Vuoden päästä kuittasin lopullisesti itseni ulos, hän muistelee.

Vaikka kokemus vakituisesta virasta jäi ohueksi, lastensuojelualalla vierähti yrittäjänä vielä seitsemän vuotta. Työ maistui, mutta veri veti jonnekin aivan muualle.

– Yhdessä yövuorossa mietiskelin, että eiköhän Jani nyt tämä riitä. Pitää katsoa jotain muuta.

Viimeinen taival

Loikka lastensuojelusta takaisin urheilumaailmaan on ollut varsin onnistunut. Ennen nykyistä pestiään Valkeapää on toiminut muun muassa valmentajana ja pelinjohtajana junioreissa ja naisten Superpesiksessä.

Mutta mikä on Valkeapään omalla uralla se viimeinen taival, kun painetaan täyttä häkää kohti kotipesää?

– Kyllä se varmaan täällä toimiston puolella menee, mutta millainen se menestyksen valossa on, sitä ei tiedä.

Unelmat ja tavoitteet ovat kuitenkin seuran ja joukkueen menestyksessä. Sarjanousut ja jonain päivänä pudotuspelipaikan saavuttaminen olisivat IPV:lle isoja juttuja.

– Pala kerrallaan eteenpäin. Jos noilla junioreilla tuolla on hymy naamalla tuon pelin jälkeen ja tulevat huomenna uudestaan, se on se tärkein juttu.