1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. viharikokset

Tappouhkaus, puruvammoja, väkivaltaa – sukupuolivähemmistöt kohtaavat nyt aiempaa enemmän vihaa, tutkijan mukaan pelottelu voi olla suunnitelmallista

Poliisin tietoon tulee entistä enemmän sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyviä viharikoksia. Sen sijaan seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvat rikokset ovat hieman vähentyneet viime aikoina.

Setan puheenjohtaja Sakris Kupila toteaa, että julkinen eri ihmisryhmiä syrjivä retoriikka on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Tutkimustenkin mukaan vihapuhe kärjistyy ajan mittaa teoiksi. Kuva: Nella Nuora / Yle

Hyökkääjä puri, potki ja hakkasi osallistujia Jyväskylän Setan rantajuhlissa. Nuoriso-ohjaaja joutui hyökkäyksen kohteeksi, kun hän maalasi sateenkaarisuojatietä Hankasalmella.

Jyväskylän Setan puheenjohtaja sai uhkailukirjeen kuntavaalikampanjansa aikana. Viime viikolla yhdistykselle tuli tappouhkaus nettisivujen kautta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kohdistunut useita uhkauksia ja väkivaltaisia tilanteita Keski-Suomessa lyhyen ajan sisällä.

– Tämä voi olla jopa suunniteltua. Voi olla pyrkimys oikeasti pelotella ihmisiä, kommentoi tutkija Tuija Saresma Jyväskylän yliopistosta.

Ensimmäisistä hyökkäyksistä kuullessaan hän ajatteli, että ne ovat sattumaa ja johtuvat ehkä pride-kuukauden tapahtumien herättämästä paheksunnasta. Sitten hän tuli toisenlaiseen päätelmään.

– Kaikki teot ovat hirveitä, mutta tappouhkaus nostaa asian vakavuuden uudelle tasolle. Tilanne on tulehtunut. Tästä täytyy olla huolissaan ja tähän täytyy kiinnittää huomiota.

Verkon vihapuhe kasvaa väkivallaksi

Uhkailuja ja hyökkäyksiä on ollut laajemminkin Suomessa. Setan puheenjohtaja Sakris Kupila tietää useita tapauksia muualtakin maasta viime ajoilta.

– Sateenkaarivihamielinen liikehdintä on lisääntynyt viime aikoina. Se on huolestuttavaa. Ihmisten kimppuun on käyty tai uhattu käydä. Tilanteet ovat olleet fyysisesti vaarallisia, ja niillä on ollut selvästi homo- tai transfobinen motiivi, Kupila kertoo.

"Vihapuhe ja viharikokset täytyy julkisesti ja yksiselitteisesti tuomita", sanoo Setan puheenjohtaja Sakris Kupila. Kuva: Eliisa Alatalo / Seta

Vihapuhe on hänen mukaansa lisääntynyt sosiaalisessa mediassa useamman vuoden ajan.

– Julkinen eri ihmisryhmiä syrjivä retoriikka on vahvistunut Suomessa. Politiikassakin on jopa normalisoitunut tietynlainen vihapuhe. Nyt se on yhä enenevässä määrin siirtynyt oikeaan elämään, mikä on hälyttävää.

Viha leviää lopulta puheesta tekoihin. Siitä kertovat useat tutkimukset, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta.

– Tämän takia vihaiseen puheeseen pitäisi puuttua jo silloin, kun se ei ole rangaistavaa, Rauta toteaa.

Uuskonservatiivinen liikehdintä taustalla

Tutkija Tuija Saresma liittää Keski-Suomen tapaukset osaksi maailmanlaajuista, uuskonservatiivistä liikehdintää, jossa vastustetaan homojen ja naisten oikeuksia.

Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa asenteet ja lait seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat kiristyneet pitkään.

– Arvojen liberalisoituessa ja hyväksynnän lisääntyessä vastaiskuksi tulee taantumuksellinen, suvaitsematon ja jopa väkivaltainen suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Se on todella huolestuttavaa, Saresma sanoo.

Liikehdintä liittyy hänen mukaansa vahvasti uskontoon ja etenkin katolilaisuuteen varsinkin Puolassa ja Unkarissa.

Suomessa mukaan ovat lähteneet todennäköisesti muut uskonnolliset ääriliikkeet, tutkija arvioi. Tekijät vastustavat muun muassa tasa-arvoista avioliittolakia, naispappeutta ja aborttia.

– Jotkut tahot eivät sulata näitä asioita. Siitä seuraa vastaiskuja ja jopa väkivaltaa, Saresma sanoo.

Sukupuolen ilmaisu kiivastuttaa

Sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta johtuvia viharikoksia on tullut poliisin tietoon aiempaa enemmän viime vuosina.

Viharikoksen (siirryt toiseen palveluun) motiivi on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan. Vaikuttimia voivat olla esimerkiksi rotu, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus. Rangaistusta voidaan koventaa tällaisen motiivin perusteella.

Jenita Rauta arvelee, että aiempaa useampi on uskaltanut tehdä tapauksista rikosilmoituksia.

– Ihmiset uskaltavat myös ilmaista sukupuoltaan ulkoisesti aiempaa enemmän. Se saattaa nostaa muissa ihmisissä tunteita.

Samaan aikaan seksuaalisesta suuntautumisesta johtuvia viharikoksia on tullut poliisin tietoon entistä vähemmän. Yhteensä sateenkaarivähemmistöihin kohdistuvista viharikoksista onkin ilmoitettu tasaiseen tahtiin vuodesta 2015 saakka.

Sukupuoli-identiteetti (siirryt toiseen palveluun) viittaa siihen, kokeeko henkilö syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen vai onko hän esimerkiksi transihminen tai sukupuoleton. Sukupuolen ilmaisu tarkoittaa esimerkiksi käyttäytymistä ja vaatetusta, joilla ihminen kertoo olevansa nainen, mies tai jotain muuta.

Seksuaalinen suuntautuminen (siirryt toiseen palveluun) puolestaan kuvaa sitä, keneen ihminen ihastuu ja tuntee vetovoimaa.

Moni ei tee rikosilmoitusta

Poliisin tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Monet vähemmistöihin kuuluvat eivät ole kovin halukkaita ilmoittamaan viharikoksista. Setan Sakris Kupilan mukaan osa sateenkaarivähemmistöistä kokee, että poliisi ei auta tai suhtautuu jopa vihamielisesti.

– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva uhri ei ehkä halua ilmoittaa asiasta, koska ei ole kertonut kenellekään kuuluvansa tähän vähemmistöön, Rauta pohtii.

Viharikokset ovat Raudan mukaan usein raaempia kuin muut pahoinpitelyt. Ne on monesti myös suunniteltu etukäteen.

– Asia selkeästi ottaa tekijöiden tunteisiin enemmän, Rauta sanoo.

Pandemia lisäsi viharikoksia

Vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset ovat lisääntyneet koronapandemian aikana, selviää Euroopan unionin perusoikeusviraston tämänvuotisesta raportista.

– Pandemia on rajoittanut ihmisten olemista esimerkiksi baareissa. Ollaan ehkä turhauduttu siihen, että ei saa tehdä mitään. Se eskaloituu väkivaltaisuutena, Rauta pohtii.

Tutkija Jenita Rauta pohtii, että viharikosten taustalla on erilaisuuden pelko. Kuva: Jani Aarnio / Yle

Eri vähemmistöihin kohdistuvat viharikokset lisääntyvät yleensä samaa tahtia. Pandemia on raportin mukaan lisännyt erityisesti rasismia, mutta samalla myös muihin kuin etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa.

Sama näkyi esimerkiksi vuonna 2015, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita. Silloinkin lisääntyivät kaikkiin vähemmistöihin kohdistuvat rikokset.

– Taustalla on todennäköisesti erilaisuuden pelko. Se ei välttämättä ole vihaa. Tekijät eivät ehkä osaa suhtautua erilaisuuteen, pohtii Rauta.

Hän huomauttaa, että viharikokset eivät kohdistu pelkästään yksittäiseen uhriin vaan laajemmin kaikkiin kyseisen vähemmistön edustajiin.

– Viharikoksilla halutaan antaa signaali, että te ette kuulu tähän yhteiskuntaan tai teidänlaisia ei saa olla.

Rikosilmoitus tuo teot poliisin tietoon

Molemmat tutkijat ja Setan Kupila kannustavat viharikoksen uhreja rikosilmoituksen tekoon.

– Pelkästään sillä tavalla tapaukset tulevat tietoon rikoksina ja tekijä voidaan saada rikosoikeudelliseen vastuuseen, Kupila perustelee.

Tukea tilanteeseen ja apua rikosilmoituksen tekoon saa esimerkiksi rikosuhripäivystyksissä.

Lievemmissä tapauksissa, jotka eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä, auttavat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetut.

– Uhkailu- ja häirikköviesteistä kannattaa ottaa ruutukaappauksia tai tulostaa niitä paperille. Sillä tavoin voi seurata niiden määrää ja samalla kerätä todisteita, jos haluaa myöhemmin viedä asian eteenpäin, Kupila vinkkaa.

Oikeaa tietoa ja moderointia

Vihapuheen ja viharikosten torjunta lähtee Setan Kupilan mielestä rakenteista ja perustasolta. Lainsäädännön pitäisi olla kunnossa ja poliisilla resursseja ja tietämystä nähdä vihamotiivi rikoksen taustalla.

– Vihapuhe ja viharikokset täytyy julkisesti ja yksiselitteisesti tuomita. Kynnys niiden tekoon voi madaltua, jos niistä ei joudu vastuuseen, Kupila toteaa.

Asennekasvatus ja koulutukset esimerkiksi kouluissa auttaisivat tutkija Tuija Saresman mielestä viharikosten karsinnassa. Kuva: Nella Nuora / Yle

Hän painottaa myös oikeanlaisen informaation tarjoamista ja esimerkiksi verkkoalustojen moderointia.

– Viharikosten taustalla voi monesti olla ennakkoluuloja ja huolia. Silloin tarvitaan oikeaa tietoa, rauhoittelua ja tukea. Keskitytään ihmisten hyvinvointiin ja tukitoimiin ennen kuin rikoksia tapahtuu.

Poliisikin voisi tuomita teot jyrkemmin

Jenita Rauta listaa useita keinoja, joilla poliisi voi ehkäistä viharikoksia.

– Poliisista voitaisiin sanoa nykyistä jyrkemmin, että nämä ovat rikoksia, eivätkä ne ole hyväksyttäviä.

Poliisin pitäisi myös Raudan mielestä huomata viharikos motiivina entistä herkemmin ja esimerkiksi tiedustella uhrilta asiaa.

Silloin viharikokset tulisivat aiempaa useammin poliisin tietoon. Lisäksi virkavalta huomaisi tietyllä alueella kytevät isot vihamielisyydet.

Parhaillaan poliisi koettaa rekrytoida riveihinsä vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä.

– Olisi tosi tärkeää, että saisimme poliisiin kaikenlaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, jotta poliisi näyttäytyisi samanlaisena kuin ympäröivä yhteiskunta, Rauta sanoo.

Koulutus lisää suvaitsevaisuutta

Sateenkaarivähemmistöistä ja heihin kohdistuvista viharikoksista on tutkija Tuija Saresman mielestä tärkeä puhua esimerkiksi tiedotusvälineissä.

Hän kaipaa myös asennekasvatusta ja koulutusta kouluihin ja työntekijöille aloilla, joilla he kohtaavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

– Suvaitsevaisuus kasvaa sitä kautta. Ei enää suljeta silmiä, vaan hyväksytään, että meitä on monenlaisia ihmisiä ja meillä kaikilla on oikeus elää ja rakastaa keitä haluamme.

Saresma on kaikesta huolimatta toiveikas.

Nuoret suhtautuvat asiaan ongelmitta. Tutkijan teini-ikäisille lapsille on täysin normaalia, että koulussa voi olla transsukupuolisia ihmisiä tai että kaikki kaverit eivät ole heteroita.

– Ihmiset saavat olla, mitä ovat. Tästä meillä olisi paljon opittavaa nuoremmilta ihmisiltä.