1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kestävä kehitys

Parikymppinen toimitusjohtaja: Olisin elokapinallisten mukana telttailemassa, jos en uskoisi pystyväni vaikuttamaan ilmastonmuutokseen yritykseni kautta

1990-luvun lapset alkavat pikkuhiljaa nousta päättäviin asemiin liikemaailmassa, jonka lainalaisuuksia he itse muuttavat. Pari teekkaria ja purjehtiva hankenilainen kertovat, miten maailma ehkä pelastetaan.

Lumi Maunuvaara tekee meikkejä, jotka voi heittää käytön jälkeen kompostiin. Kuva: Matti Myller / Yle

Kesäkuussa Elokapinalliset tukkivat Mannerheimintien ja vaativat hallitusta julistamaan ilmastohätätilan. Ilmastokeskustelun ottaessa kierroksia jokainen milleniaali joutuu miettimään, miten suhtautua ilmastonmuutokseen.

Kysyimme kolmelta parikymppiseltä toimitusjohtalta ajatuksia jatkuvasta kasvusta ja kestävästä kehityksestä. He pyrkivät muuttamaan talouden rattaat sellaisiksi, etteivät ne runtelisi luontoa. Tässä jutussa he kertovat itse, miten tämä tapahtuu.

Alunperin rovaniemeläinen Lumi Maunuvaara perusti yrityksensä ystävänsä kanssa 19-vuotiaana. "Olisi aika bängeri brändi", ystävä totesi nähtyään Maunuvaaran kurssityönä tekemät huulipunat. Kuva: Matti Myller / Yle

Lumi Maunuvaara, 23 vuotta

Havu Cosmetics -luonnonkosmetiikkayrityksen toimitusjohtaja ja toinen perustaja

Onhan se aika hurjaa: olemme nuoria, juuri koettiin koronapandemia ja nyt edessä on ilmastonmuutos, joka tuntuu taas konkretisoituneen enemmän tänä kesänä, esimerkiksi uutisissa Kanadan metsäpaloista.

Kosmetiikassa luontoa voi vahingoittaa tuote: ainesosat ja tuotteiden tekemisessä käytetyt raaka-aineet. Pakkausjäte myös. Kaikki kylpyhuoneiden kaapit ovat täynnä muovia, eikä Suomessakaan niitä kierrätetä tarpeeksi.

Olen kemiantekniikan kandi Aallosta. Meillä Havulla kaikki pakkauksesta kosmetiikkamassaan on uusiutuvia luonnonmateriaaleja. Esimerkiksi huulipunissa käytetään polylaktidia. Se on tärkkelyspohjainen polymeeri, joka hajoaa 45 asteessa eli kompostissa.

Pari sukupolvea sitten nykyisenkaltaista tuhlaamista ei tunnettu. Meidän mummo käytti samoja lasipurkkeja aina.

Tapoja ongelman ratkaisuun on monia. Elämme markkinataloudessa, joten sitä voi käyttää työkaluna ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Voit käyttää myös kansalaistottelemattomuutta.

Olen miettinyt Elokapinaa tosi paljon. Elokapinalainen ei ole välttämättä käynyt kemian koulutusta eikä tiedä biopakkauksista. Jos minä en olisi kouluttautunut ja kokisi, että voin vaikuttaa ongelmaan työni kautta, niin olisin varmaan siellä teltoilla heidän kanssaan.

Koronapandemian takia kaikki kasasivat omat voimansa: "En mene baariin yhteisen hyvän nimissä". Ilmastokriisi on kummallinen, se ei herätä tällaista yhteistä kansakunnan henkeä maailman parantamiseksi.

Meidän sukupolvella on aika paljon harteilla. Näen monissa meissä tekemisen tarpeen.

Kaikki eivät myöskään halua työn olevan koko elämä. Siihen herätään nopeasti ja vaihtoehtoja on paljon. Olemme myös kasvaneet näihin tarinoihin ihmisistä, jotka hyppäävät pois oravanpyörästä.

Kun valintoja on paljon, siitä tulee paine siitä, tekikö oikean valinnan. Tämä tuo intohimoa omaa valintaa kohtaan.

Moni oppii rauhoittumisen vasta sitten, kun on kerran mennyt burnikseen. Moni milleniaaleista kasvaa täten johtajana vähän lempeämmäksi.

Tällaista lempeyttä en kaikissa vanhan sukupolven tyypeissä näe. He ovat eläneet rankempia vuosikymmeniä, varsinkin yrittäjät. Se heijastuu siihen miten jotkut neuvovat nuorempia vetämään 16-tuntisia päiviä koko ajan.

Totta kai työni puolesta asetun sinne, että muutos tapahtuu vaihtoehtojen kautta. Mutta eihän kukaan tarvitse huulipunaa, ei sen tarvitsisi syntyä.

Me Havulla emme ratkaise tarvetta. Silti design, muoti ja kosmetiikka ovat todella isoja markkinoita, ja monet hakevat iloa tällaisista tuotteista. Onko meidän sukupolven asia muuttaa kulutuskäyttäytymistä? Se on jo nähtävissä, että ekovaihtoehtoja on paljon.

Näenkö mahdollisena kaiken kuluttamisen lopettamisen ja vaihtoehtoisen talousjärjestelmän? En, mutta varmaan joku yrittää vakuuttaa minut siitäkin tämän haastattelun tultua ulos.

Mutta nyt 23-vuotiaana näen, että voin tehdä biotuotteita, jotka vie asiaa eteenpäin ja ehkä saa jonkun ajattelemaan. Raha ja valta ovat aika toissijaista, kunhan voin elää arvojeni mukaan ja välillä chillata.

Anna Abrahamsson on kotoisin Lempäälästä, josta hän lähti Hankeniin opiskelemaan kauppatieteitä. Kuva: Johannes Hakulinen

Anna Abrahamsson, 26 vuotta

Lovian hallituksen puheenjohtaja ja Abraca-konsultointiyrityksen perustaja

Haen työhöni inspiraatiota luonnosta ja harrastan myös vapaa-ajalla villiyrttejä. Pyrin ymmärtämään asioiden juurisyitä ja tutkin ennemmin vaikkapa kvanttifysiikkaa kuin selailen jatkuvasti uutisia.

Ilmastonmuutos jakaa ihmisiä erilaisiin porukoihin. En halua leimautua itse mihinkään näistä. Nyt aikaa menee paljon siihen, että haemme syyllisiä ja kaadamme omaa syyllisyydentuntoamme muiden päälle.

Olen itsekin meidän milleniaalien burnout-sukupolven edustaja ja olen laittanut itseni todella koville ja koittanut kantaa vastuun kaikesta. Tuntuu, että ekofirmoissa yritetään olla niin vastuullisia, että unohdetaan jokaisen tärkein vastuualue: oma hyvinvointi.

Mitä tuhoutuu, jos maailma tuhoutuu? Olen kääntynyt tässä fysiikan ja kemian puoleen todetakseni, että mitään ei katoa. Muodot vain muuttuvat. Jos tästä ei vedä hirveitä stressejä, voi vaan elää ja antaa muiden elää.

Meidän sukupolvestamme tulee vähemmän hierarkkisia johtajia perinteisiin sikarisuisiin herroihin verrattuna. Johtaja ei ole enää ylhäällä. Sehän meissä milleniaaleissa korostuu, että emme ole joutuneet tottelemaan ketään armeijan lailla.

Isossa kuvassa meidän sukupolvemme on ollut turvassa, emmekä ole kasvaneet hirveän vahvoiksi. Parikymmentä vuotta ilman radikaaleja kriisejä ja nyt meille annetaan hirveä uhkakuva, mihin meillä ei ole työkaluja.

Omassa lapsuudessani kaikkeen oli ulkoinen lääke, jokin ulkoinen joka hoiti: luotetaan lääkäriin, luotetaan stuerttiin, aina luotetaan johonkin muuhun.

Tämä näkyy ehkä juuri voimakkaassa terapia-aallossa. Toivon, että sukupolveni löytää nyt niitä työkaluja, joilla pitää itsensä pinnalla ja johtaa itseään, vaikka tulisikin vaikeammat ajat eteen.

Lineaarisella kasvulla on aina päätepiste. Yltäkylläisyyteen päästään siinä vaiheessa kun tajutaan, että jokaisen resurssin voi kierrättää, koska niin luonto toimii.

Purjehduksesta löydän hienoa symboliikkaa: Miksi keksiä moottoreita ja systeemejä, joilla taistella säätä vastaan? Purjehtiessa huomaat, että nyt täällä tuulee. Okei, hyödynnetään sitä ja mennään sen mukana.

Espoolainen Juhani Järvensivu opiskelee tuotantotaloutta Aalto-yliopistossa. Hän aloitti Fiksuruoan toimitusjohtajana 2017. Kuva: Matti Myller / Yle

Juhani Järvensivu, 26 vuotta

Hävikkiruokaa myyvän Fiksuruoan toimitusjohtaja ja toinen perustaja

Olen suhteellisen kaukana elokapinallisesta, vaikka ymmärrän heidän arvojaan. Olen aika rationaalinen, tykkään ajatella mittakaavan ja numeroiden kautta.

Paras tapa luoda merkittävää vaikutusta, tai yksi tosi hyvä tapa ainakin, on tehdä se liiketoiminnan kautta. Toimivalla bisneksellä sen voi skaalata todella isoon mittakaavaan.

Me haluamme ratkoa hävikkiruokaongelmaa koko Euroopassa.

Hävikkiä syntyy logistiikan takia. Tehtaan on pakko valmistaa tuotetta riittävästi, jotta se ei joudu myymään "eioota". Maahantuojan varastoissa on pakko olla tavaraa ja kun jokaisessa toimitusketjun vaiheessa on tällainen pufferi, syntyy tätä ylijäämää.

Päiväyksiin voi olla useita kuukausia, mutta ruoka on menossa hävikkiin. Pakkaus on saattanut vaihtua, jolloin se menee hävikkiin. Tai yksinkertaisesti kysyntä on arvioitu väärin, jolloin tuotetta on liikaa.

Me ostamme nämä ylimääräiset ja myymme suoraan kuluttajille. Suosituimpia tuotteita ovat keitot, säilykkeet, proteiini- ja terveystuotteet, sekä herkut kuten sipsit ja karkit.

Aloimme skaalata toimintaa ylöspäin yhdestä toimittajasta, nyt niitä on jo 300. Rekrysimme juuri 12 työntekijää lisää, syksyllä meitä on 33.

Nyt aiomme kansainvälistyä, mikä on iso haaste. Nostimme ison rahoituskierroksen, jossa keräsimme 19 miljoonaa euroa. Sillä rahalla valloitetaan Eurooppa.

Olemme äärimmäisen dataohjautuneita, seuraamme kaikkea reaaliaikaisesti. Koko logistiikka on ulkoistettu. Me Fiksuruoalla lähinnä ostamme ja myymme ja rakennamme analytiikkaa. Investoimme kasvamiseen edelleen niin paljon, että teemme tappiota.

Tämä työ tuli puskista ja innostuin bisneksestä ja missiosta. Päätös oli helppo. En ollut kauheasti ajatellut kestävää kehitystä, eikä minulla ollut mitään kutsumusta siihen vaan tilaisuus teki varkaan.

Vastuullisuus näkyy toiminnassamme kaikessa. Meillä on nollahävikki, jota on softan avulla rakennettu. Mieluummin myydään tappiolla kuin annetaan syntyä hävikkiä. Kaikki pakkausmateriaalit ovat niin kierrätettäviä kuin mahdollista. Omat ilmastovaikutukset kompensoidaan suojelemalla metsää Suomessa.

Johtajan ei missään nimessä pidä olla mikään messias, muita parempi, suuri tietäjä. Päinvastoin. Tehdään mieluummin oikeaan dataan perustuen oikeita, relevantteja päätöksiä ja johtaja voi keskittyä työntekijöiden inspiroimiseen.

Kyllä se, että yhtiö tekee liiketoiminnan kyljessä jotain hyvää, tuo merkitystä tekemiseen ja helpottaa tähän satsaamisen perustelemista itselleni. Vaikea nähdä, että voisin lähteä mukaan kestävän kehityksen vastaiseen tai epävastuulliseen bisnekseen.

Uskon, että liiketoimintaa pitää ohjata siihen suuntaan, että syntyy kestäviä toimijoita. Regulaatio on mielettömän tärkeää, sitä kautta isoja suuntia käännetään.

Mutta ei tule hirveästi näitä isoja asetelmia mietittyä. Keskityn tekemään parhaan mahdollisen firman parhaani mukaan. Murehtiminen jää muille, minun on pakko keskittyä tähän, kun kaikkea ei voi tehdä.

Voit keskustella aiheesta torstaihin kello 23:een asti.

Lue lisää:

Helle koettelee niin viljelijää kuin vanhustakin – jos kasvihuonekaasupäästöt pysyvät samoina seuraavat 50 vuotta, Suomessakin voidaan kokea 40 asteen helteitä

Näin energiayhtiöt aikovat korvata ilmastonmuutosta kiihdyttävät polttoaineet – tarkoittaako muutos kaupunkilaisille isompaa lämmityslaskua?