1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tontit

Kadonnut rajapyykki maksaa maanomistajalle satoja euroja – moni luottaa rekisterikarttaan, vaikka rajojen sijainti voi heittää metreillä

Suomi on rajapyykkien maa, mutta joka neljännen sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Rajapyykit ovat tärkeitä, sillä ne kertovat sen, missä kiinteistön raja kulkee. Maanmittauslaitos kokeilee, voisiko tietoja tarkentaa pelin avulla.

Vanha toimituskartta, johon on piirretty kiinteistöjen rajoja.
Vanhat toimituskartat ovat tarkkaa käsityötä. Pitkään mittausvälineinä toimivat mittanauha ja linjaseiväs.

Laineen perhe on vuosia nauttinut rantatontilla sijaitsevasta mökistään. Eräänä päivänä he näkevät tontistaan karttakuvan ja hieraisevat silmiään: kartan mukaan tontin raja ei noudatakaan rantaviivaa.

Maanmittauslaitoksen arkistossa olevan toimituskartan mukaan tontti on kuitenkin rantatontti. Digitaalisessa kiinteistörekisterikartassa rajalinjasta kertovien rajapyykkien paikkatieto heittää niiden todellisesta paikasta niin paljon, että raja näyttää kulkevan muutaman metrin väärässä kohdassa.

Laineen perheen esimerkki ei ole harvinaisuus. Suomessa rajoista kertovia rajapyykkejä on maastossa yli yhdeksän miljoonaa, ja niistä lähes joka neljännen sijainti on kartalla epävarma. Rekisterikartalla raja voi heittää joskus jopa metrejä.

Digitaalisia rekisterikarttoja käytetään epätarkoista sijainneista huolimatta niin metsätöissä kuin kiinteistöjen myynti-ilmoituksissakin, vaikka Maanmittauslaitoksen rekisterikartan ei luvata olla kaikkialla tarkkoja. Jotta metsätyöt tai rakennukset eivät livahda naapuritontin puolelle, rajat täytyisi aina tarkistaa paikan päällä olevista rajapyykeistä.

Insinöörien maassa näin suuri epätarkkuus kartoissa kummastuttaa, sillä rajaepäselvyyksissä voi kyteä jopa naapuririitojen syy.

Vanhimmat käytössä olevat rajapyykit ovat yli kaksisataa vuotta vanhoja

Nykykartoissa olevat virheet ovat perintöä menneisyydestämme, ajalta jolloin sijaintitiedon ei tarvinnut eikä se myöskään voinut olla yhtä tarkkaa kuin nykypäivänä, kertoo Maanmittauslaitoksen maanmittausinsinööri Jyrki Puupponen.

Nykyään rajapyykin sijainti mitataan senttien tarkkuudella, mutta osa rekisterikartan tiedoista on jopa kahdensadan vuoden takaa.

Kiinteistöjen rajan määrittelevät ensisijaisesti yhä maastossa olevat rajamerkit.

– Rekisterikartassa on paikoin epätarkkuuksia. Laillinen raja kulkee siitä, missä fyysinen rajapyykki on maastossa, vaikka ei tiedettäisi, missä se tarkalleen sijaitsee. Rajan selvittämiseksi pyykit on yksinkertaisesti etsittävä maastosta.

Maanmittausinsinööri Jyrki Puupponen hakkaa paikalleen kartionmuotoisen putkipyykin. Kuva: Dani Branthin / Yle

Nykyisten rajapyykkien historia alkaa 1700-luvun lopulta, jolloin maat jaettiin isossajaiossa tilojen kesken. Näitä isoja tiloja on sen jälkeen pilkottu pienemmiksi vuosien varrella. Kun maat jaettiin, rajat merkittiin rajamerkeillä, jotka ovat vieläkin käytössä.

Rajamerkkien lisäksi rajojen kulku piirrettiin myös toimituskartalle. Pitkään kartat piirrettiin käsin sen ajan välineiden mukaisesti.

– Meillä on siis yli kahden sadan vuoden historiallinen jana, josta vasta kolmekymmentä vuotta on rajamerkin sijainti on pystytty mittaamaan tarkasti. Siihen nähden tilanne on erittäin hyvä, Puupponen summaa.

Noin seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomessa haluttiin koota toimituskarttojen kiinteistörajatieto yhteen. Alettiin kasaamaan rekisterikarttaa sovittamalla vanhojen toimituskarttojen tietoja samaan karttaan. Maanmittarin homma oli palapelin kokoamista – palapelin, jossa palat eivät aina sopineet saumattomasti yhteen.

Nelikulmaisen pyykin keskuskivi näkyy selvästi, vaikka pohjalla olevat kivet ovat sammaloituneet. Kuva: Dani Branthin / Yle

Koko maan kattava rekisterikartta saatiin valmiiksi vuonna 1998, mutta se ei suinkaan päättänyt karttojenpäivitystyötä.

Rajatietoja päivitetään nykyään satelliittimittaustekniikan avulla, useimmin tontin lohkomisen tai muun maanmittaustoimituksen yhteydessä. Rajapyykkejä on kuitenkin niin paljon, ettei virkamiesten aika riitä mittaamaan miljoonien rajapyykkien sijainteja systemaattisesti.

Vanhojen rajapyykkien etsintä on salapoliisityötä

Kiinteistönomistajat ovat lopulta itse vastuussa kiinteistöjen rajoista. Maanomistaja voi hakea Maanmittauslaitokselta rajankäyntitoimitusta, jos rajamerkki on tuhoutunut tai kadonnut.

Yleensä halvimmillaan rajankäyntitoimitus maksaa joitakin satoja euroja, mutta hinta voi kadonneiden rajakivien ja tontin laajuuden vuoksi kohota yli tuhannen euron.

– Maksun voi ajatella maanomistajan vastuuna omistamastaan kiinteistöstä. Tässä kiinteistölle tehdään ikään kuin huoltotoimenpide, Puupponen perustelee maksua.

Jos rajoissa on epäselvyyksiä, rajapyykki määrittelee sen, mistä raja kulkee. Siksi rajapyykin väärentäminen tai siirtäminen on Suomessa lain mukaan rangaistava teko.

Rajapyykkien tyyppi vaihtelee rakennusajankohdan ja maaston mukaan. Tässä on yksikivinen pyykki, joka on lohkottu isommasta kivestä tai kalliosta. Kuvassa näkyy lohkomisesta tulleet jäljet, merkin numero on toisella puolella. Kuva: Maanmittauslaitos

Rajankäynti aloitetaan niin, että mittaaja etsii maastosta löytyvät rajakivet vanhojen toimituskarttojen avulla.

Nykyään rajapyykeiksi laitetaan usein metallisia neliöitä tai kartioita eli putkipyykkejä. Entisaikaan rajapyykkejä merkittiin hakkaamalla numero kallioon tai rajalle tuotuun isoon kiveen. Suomaalle raja merkittiin puisten paalujen avulla.

Sadoissa vuosissa kallio on usein sammaloitunut, paalut maatuneet ja kivetkin ovat saattaneet lentää paikaltaan metsätöissä.

– Jos numero on hakattu vain maakiveen tai kallioon, se on jo vaikea löytää. Rannalla voi olla paljon kiviä, ja jossain niistä kymmenistä kivistä on hakattu merkki, joka on hyvin usein sammaleen alla. Se ei nopealla silmäyksellä erotu mitenkään.

Ei siis ole ihmekään, ettei rajapyykkejä läheskään aina löydy.

Tällöin maanmittaajan täytyy rakentaa uusi rajamerkki. Rajojen selvittäminen voi joskus olla melkoista salapoliisityötä: maanmittaaja kuuntelee naapurien mielipiteitä, etsii mahdollisia merkkejä rajasta, kuten vanhoja karjaa varten vedettyjä piikkilanka-aitoja sekä vertailee karttoja ja maan muotoja. Olisiko vanha oja voitu kaivaa rajalle?

Lopulta maanmittari tekee päätöksensä uudesta rajapyykistä ulkopuolisena asiantuntijana. Jos tulokseen ei olla tyytyväisiä, asiasta voi valittaa maaoikeuteen.

Pelissä etsitään pokemonien sijaan rajapyykkejä

Puupponen kertoo että Suomen kiinteistörekisterikartta on tarkempi kuin esimerkiksi Ruotsin. Merkittävin syy tälle on 1990-luvun suuret talkoot, jolloin tietoja päivitettiin urakalla.

Silloin maanomistajat rakensivat valkoisia muoviristejä rajapyykkien kohdalle. Nämä signaalit mitattiin tarkasti ilmakuvilta, jolloin kiinteistörekisterikarttaa saatiin tarkennettua huomattavasti.

Nyt Maanmittauslaitos kokeilee, olisiko ihmisten joukkovoimasta jälleen apua. Laitos on julkaissut Pyykkijahti-pelin (siirryt toiseen palveluun), jossa osallistujat voivat etsiä ja kuvata pokemonien sijaan epäselviksi merkittyjä rajapyykkejä.

Hyvin yleinen malli on luonnonkivi, johon on hakattu numero. Usein numero peittyy ajan saatossa sammaleen alle, joten pyykin etsiminen voi vaatia tarkkaa silmää ja kivien puhdistusta. Kuva: Maanmittauslaitos

Pilotti on käynnissä elokuun loppuun, ja joka viikko eniten pisteitä kerännyt palkitaan. Syksyllä Maanmittauslaitoksen on tarkoitus vertailla tietoja toimituskarttoihin, ja pohtia riittääkö kännyköiden GPS:n tarkkuus auttamaan rajapyykkien sijaintitietojen päivittämiseen.

Lopulta tehdään päätös, halutaanko peli jättää pysyväksi keinoksi ottaa ihmiset mukaan rajapyykkien etsintään.

– Tämä on yksi tapa lisätä myös ihmisten tietoisuutta rajoista ja rajamerkeistä. Samalla pelaaminen kuvastaa maanmittaajan työtä. Toiveena on, että joku nuori innostuisi tätäkin kautta opiskelemaan alaa, Puupponen kertoo.

Voit keskustella aiheesta 20.7. kello 23.00 saakka.