1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Linnanmäki

Tältä näytti Linnanmäen vuoristoradan ensimmäinen kyyti 70 vuotta sitten – Anna Pietilä on vasta toinen naispuolinen jarrumestari klassikkolaitteen historiassa

Linnanmäen puuvuoristorata täyttää tänään tiistaina 70 vuotta. Naiset ovat päässeet jarrumestareiksi vuodesta 1999 lähtien.

Anna Pietilä.
Linnanmäen tunnetuimpiin laitteisiin kuuluva puinen Vuoristorata avattiin 13. heinäkuuta 1951. Vuoristoradan rakentamisvaiheessa laitteen elinkaareksi arvioitiin 15 vuotta, mutta kyytiin pääsee vielä 70 vuoden jälkeenkin.

Linnanmäen puisella vuoristoradalla on kiidetty jo seitsemän vuosikymmentä. Merkkipäivää tiistaina viettävällä vuoristoradalla työskentelee tänä kesänä 16 jarrumestaria (siirryt toiseen palveluun), joista yksi on nainen.

Nyt kolmatta kesää puuvuoristoradan jarrukahvassa kiinni olevalle Anna Pietilälle kesätyö jarrumestarina oli lapsuuden unelma.

– 11-vuotiaana kävimme porukoiden kanssa lintsillä ja sanoin, että vitsi, tuo olisi siisti homma jossain vaiheessa.

Huvipuiston tunnetuimpiin laitteisiin kuuluva puinen Vuoristorata avattiin 13. heinäkuuta 1951. Mallia siihen otettiin Kööpenhaminan Tivolin vuoristoradasta. Alusta tähän päivään saakka radan jarruja on hallinnut ihminen. Monissa muissa huvipuistoissa tehtävä on korvattu jo automaattisilla jarruilla.

Alkukesästä Linnanmäki kertoi vaihtavansa jarrumiesten työnimikkeet jarrumestareiksi. Pietilälle henkilökohtaisesti tittelin muutoksella ei ole suurta merkitystä. Hän kertoo tottuneensa muun muassa varusmiespalveluksessa sukupuolittuneisiin titteleihin.

– Onhan se kiva, että nyt ihmiset uskaltavat kutsua minua jarrumestariksi. Tähän asti olen ollut vuoristotäti ja muuta vastaavaa, koska he ovat ajatelleet, että jarrumies loukkaisi minua, vaikka ei sillä ole ollut minulle väliä, sanoo Pietilä.

Vaikka naiset ovat päässeet Linnanmäellä puuvuoristoradan jarrumestareiksi jo vuodesta 1999, on Pietilä vasta historian toinen naispuolinen jarrumestari.

Linnanmäen vuoristorata vuonna 2019. Vuoristorata rakennettiin Kööpenhaminan Tivolin vuoristoradan mallin mukaan. Rakentaminen maksoi 48 miljoonaa markkaa, mikä on nykyrahassa noin 1,5 miljoonaa euroa. Kuva: Peter Sjöholm / Yle

Työ, joka ei sovi jokaisen mahalle

Yhdysvaltalainen vuoristoratajärjestö ACE eli American Coaster Enthusiasts on julistanut Linnanmäen vuoristoradan klassikkoradaksi. Vain muutama kymmenen laitetta maailmassa täyttää arvonimen tiukat kriteerit.

Jarrumestarin työ on fyysisesti vaativaa hommaa. Vuoristoradan alkuvuosina työhön palkattiin vain ilmavoimien lentäjiä.

Pietilän mukaan 11-tuntiset työpäivät ovat toisinaan raskaita – varsinkin kuumina hellepäivinä. Jarrukahvassa Pietilä ei kuitenkaan ole koko työpäivää, vaan vuoroihin sisältyy myös muita tehtäviä.

Pietilän mukaan etenkin kausien alussa sormiin muodostuu rakkoja sekä niska- ja hartiaseutu saa kyytiä.

– Myös vähän oudot paikat menevät jumiin. Säären etuosan lihakset kipeytyvät, kun junassa joutuu tasapainoilemaan. Lisäksi peukalossa on yllättävän kivulias lihas silloin, kun se menee jumiin.

Linnanmäen Vuoristoradassa jarrumies tunnetusti määrää tahdin, ja jokainen reissu on erilainen. Pietilä kertoo sovittavansa vauhdin aina kyytiläisiinsä. Jos vaunut täyttyvät lapsista, hän ajaa maltillisemmin.

– Siitä en tykkää, jos asiakkaat pyytävät lisää vauhtia. Jos junassa on paljon aikuisia valmiiksi kädet ilmassa tai hyvä meininki, niin sitten ajan vähän kovempaa.

Asenteet näkyvät yhä

"Nainen ratissa" -tyylistä kommentointia Pietilä joutuu kaikesta huolimatta kuuntelemaan edelleen viikoittain. Etenkin uran alkuvaiheessa hänen sukupuolensa huomioitiin useammin.

– Ne ovat sellaisia toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Mutta nykyään suhtaudun myös niin, että jos ei uskalla tulla kyytiin, niin tuolta portista pääsee kyllä vielä pois.

Pietilän mukaan työkaverit pitävät häntä tasavertaisena, mikä on hänen mielestään hyvä asia. Hän ei halua erityisasemaa. Lähinnä Pietilä ihmettelee joidenkin asiakkaiden mielipiteitä, koska sukupuoli ei vaikuta jarrumiehen taitotasoon.

– Usein se myös otetaan positiivisesti, että on nainen. Moni kyselee, miten olen päätynyt tähän hommaan.

Parasta jarrumestarin työssä Pietilälle on se, että jokainen ajo on erilainen. Aina on eri asiakkaat kyydissä ja usein saa nähdä ihmisten nauttivan tehdystä työstä.

Parasta jarrumestarin työssä Anni Pietilälle on se, että jokainen ajo on erilainen. Kuva: Matti Myller / Yle

Mieleenpainuvimpia hetkiä Pietilän mukaan ovat ne, kun vanhemmat suostuttelevat ensin lapsensa vuoristorataan, mutta lopulta vanhemmat tulevat itse vaunusta ulos kalpeina ja lapsi haluaa uudelle kierrokselle.

– Vanhemmat ehkä vähän aliarvioi lapsensa ja myös tuon meidän laitteemme.

Pietilän tavoitteena on olla vielä monta kesää jarrumestarina töissä. Talvisin hän valmentaa jääkiekkoa, mikä sopii hyvin huvipuiston sesongin kanssa yhteen. Vauhdinsietokyky on hänellä tosin kasvanut töiden puolesta hurjasti.

– Benjin olen käynyt hyppäämässä, ja sekään ei tuntunut enää missään.

Lue seuraavaksi:

Elävä arkisto: Linnanmäen vuoristoradan avajaiset