1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. intersukupuolisuus

Ilkka Koskikara leikattiin lapsena tytöksi, koska sen ajateltiin olevan hyväksi hänelle: "Minun elämä pilattiin täysin"

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan intersukupuolisten lasten asemassa on Suomessa parantamisen varaa.

Ilkka Koskikara tykkää seurata jääkiekkoa: "Kun lapsena veljen kanssa pelasimme pihalla jääkiekkoa, kuvittelin aina olevani maalivahti Jorma Valtonen." Kuva: Juuso Stoor / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Pitääkö lapsen olla tyttö tai poika? Suomessa osa intersukupuolisista lapsista leikataan jompaankumpaan sukupuoleen ilman lääketieteellistä syytä. Kaikki eivät saa koskaan tietää, mitä heille on lapsena tehty. Toimittaja: Timo Metsäjoki. ISIO ry:n puheenjohtaja Kaisli Syrjäsen ja STM:n ylilääkäri Ritva Halilan haastatteli Onni Kalin.

Lapin Kolarissa asuva Ilkka Koskikara, 58, haluaisi, että Suomessa kiellettäisiin lailla intersukupuolisten lasten kiireettömät kirurgiset leikkaukset. Hän haluaisi, että leikkauksia lykättäisiin siihen asti, että ihminen voi itse päättää, mitä esimerkiksi omille sukuelimille tehdään.

Ilkka Koskikara on leikattu taaperoikäisenä tytöksi.

– Minun elämä pilattiin täysin, en pysty elämään terveesti.

Hän ei vieläkään tiedä, minkä ikäisenä leikkaus hänelle tehtiin ja millä perusteilla. Leikkauksesta tiesivät vain hänen vanhempansa.

– 17-vuotiaana kysyin asiasta vanhemmiltani, mistä äitini ahdistui syvästi. Sen jälkeen emme enää koskaan puhuneet asiasta.

Noin 7-vuotias Koskikara puettuna morsiusneidoksi lapsuudenkotinsa pihalla Kolarissa. Kuva: Ilkka Koskikaran kotialbumi

Koskikara toimi äitinsä omaishoitajana tämän viimeiset elinvuodet. Nyt vanhemmat ovat edesmenneitä, minkä vuoksi hän uskaltaa puhua asiasta julkisesti loukkaamatta heitä.

Intersukupuolisuus on kattotermi, joka käsittää joukon erilaisia luonnollisia variaatioita, joissa kehon synnynnäiset sukupuolitetut piirteet, kuten kromosomit, sukuelimet tai hormonitoiminta, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset.

Intersukupuolisella ihmisellä voi olla esimerkiksi miehen kromosomit ja naisen sukuelimet – tai toisinpäin.

Intersukupuolisia ihmisiä on maailmassa määrittelystä riippuen noin 0,2 promillesta reiluun puoleentoista prosenttiin. Arviosta riippuen Suomessa syntyy siis vuosittain joko kymmenen intersukupuolista lasta tai jopa lähes yhtä monta kuin punahiuksisia.

– Eri maissa on eri määritelmiä. Suomessa intersukupuolisuus määritellään aika tiukasti, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ylilääkäri Ritva Halila.

Lääketiede tuntee useita kymmeniä erilaisia intersukupuolisuuden muotoja. Intersukupuoliset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: niihin, joilla asia ilmenee heti syntymässä, ja heihin, joilla asia havaitaan vasta murrosiässä esimerkiksi silloin, kun lähdetään tutkimaan miksi tytölle ei tule kuukautisia.

– On myös ihmisiä, jotka saavat intersukupuolisuuden selville vasta aikuisina esimerkiksi lapsettomuustutkimusten myötä. Joillekin asia ei selviä koskaan. Tämänkin vuoksi on vaikea määritellä intersukupuolisten lukumääriä, sanoo Intersukupuolisten ihmisoikeudet -järjestön (ISIO ry) puheenjohtaja Kaisli Syrjänen.

ISIO ry ajaa samaa asiaa (siirryt toiseen palveluun) kuin Koskikara. Järjestö ajaa Suomeen lakia, jossa kiellettäisiin kaikki lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat lääketieteelliset toimepiteet, joita on mahdollista lykätä. Samaa asiaa ajavat myös YK (siirryt toiseen palveluun), Naisasialiitto Unioni (siirryt toiseen palveluun) ja Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) (siirryt toiseen palveluun).

Muutoksen tarve on kirjattu myös Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan (siirryt toiseen palveluun).

Sosiaali- ja terveysministeriön Ritva Halilan mukaan tulevana syksynä aloittaa STM:n työryhmä, joka translakiuudistusten lisäksi selvittää, miten Suomessa pystyttäisiin turvaamaan intersukupuolisten lasten kehollinen koskemattomuus ja oikeus olla mitä he ovat.

– Kun puhutaan sateenkaari-ihmisistä, niin intersukupuoliset ovat kuun pimeällä puolella. Intersukupuolisilla lapsilla on pitkä matka sateenkaareen, sanoo Ilkka Koskikara.

Lapsuus täynnä vastoinkäymisiä

Koskikaran nuoruus oli yhtä koettelemusta. Häntä on kiusattu perheessä, kirkossa, kylillä ja koulussa.

Jo 3-vuotiaana Koskikara tiesi olevansa väärää sukupuolta. Murrosiässä hän kaivoi veljensä vanhoja vaatteita roskiksesta ja puki ne päälleen, jotta hän voisi näyttää pojalta.

Ilkka Koskikara keinussa vanhan koulunsa pihalla Kolarissa. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Koskikara kärsi nuorempana gynekomastiasta eli miesten rintojen kasvusta. Aikuisiällä hän on leikkauttanut gynekomastiansa pois. Koulussa pojat ahdistelivat Koskikaraa seksuaalisesti koskettelemalla häntä rinnoista. Lukioon hän ei pystynyt keskittymään.

– Kun miehellä on kuukautiset, niin se on sietämätöntä.

Elämä kuukautisten kanssa oli Koskikaralle syklistä masennusta. Aina viikko ennen kuukautisia Koskikara vaipui syvään masennustilaan. Kuukautisten ajan hän tahtoi tappaa itsensä. Viikon ajan hän toipui.

Koskikara kertoo yrittäneensä itsemurhaa kaksi kertaa elämänsä aikana.

– Ensimmäinen yritys oli varmaan jo 3-vuotiaana, kun hyppäsin laiturilta ja olin hukkua, mutta sisko pelasti sieltä joesta.

Australialaistutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) jopa lähes joka viides vastaaja kertoi yrittäneensä itsemurhaa intersukupuolisuutensa takia.

Ryhtyessään edistämään intersukupuolisten asiaa hän sanoo tulleensa kaapista kaikille.

– Tämä on lestadioilainen paikkakunta, niin se ei luo hyvää kasvuolosuhdetta poikkeavalle.

Koskikaran mukaan hänen oli vaikea saada töitä mistään Kolarissa.

Parikymppisenä Koskikara haki poliisikouluun. Hakiessaan Koskikaralla oli vielä naisen nimi ja henkilötunnus, eikä hän ollut vielä aloittanut hormonihoitoja tai leikkauksia. Hän kertoo, että ei päässyt poliisikouluun intersukupuolisuutensa vuoksi.

– Palautelapussa luki, että “väärä sukupuoli ja suuri hakijamäärä”.

Myös ensihoitajaksi pyrkiessä hänelle sanottiin, että “on parempi, että asiakas ja sinä ette kohtaa toisianne”.

Sukupuolikäsitys on muuttunut

Kun Koskikara leikattiin tytöksi 60-luvulla, oli käsitys sukupuolesta hyvin erilainen kuin nyt. Intersukupuolisista lapsista haluttiin tehdä selvästi joko tyttö tai poika.

Ilkka Koskikara kotinsa portailla Kolarissa. Hän ei omista tietokonetta, jonka vuoksi hän on ajanut intersukupuolisten asiaa perinteisin keinoin: kynällä ja paperilla. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Ylilääkäri Ritva Halilan mukaan poikien genitaalialueita on vaikeampi rakentaa, ja kirurgiset tekniikat olivat aiemmin vähemmän kehittyneitä. Oikeastaan ainut mahdollisuus joissain rakennepoikkeavuuksissa oli leikata lapselle tytön näköiset genitaalit.

– Jos ihminen kokee olevansa enemmän mies kuin nainen, niin se voi tuntua väärältä, että hänet on pienenä rakennettu naiseksi, sanoo Halila.

Halilan mukaan nykyään lasten rakennekorjausleikkauksia tehdään Suomessa lähinnä Helsingissä, koska ne vaativat erityisosaamista. Vuosittain leikkauksia tehdään 0–3. Halilan mukaan 2010-luvulla korjausleikkaukset lopetettiin hetkellisesti julkisen keskustelun vuoksi, mutta niihin on palattu.

– Ihmisillä voi olla eri käsityksiä siitä, mikä on lääketieteellinen ja mikä kosmeettinen syy.

Näkemyserot ulottuvat lääkäreihin asti. Kriittisin ääni löytyy Oulun sairaanhoitopiiristä lastenkirurgi Mika Venholalta, joka on itse lopettanut kyseisten leikkausten tekemisen.

– Meidän yhteiskuntamme ei pysty ottamaan vastaan intersukupuolista lasta vaan haluaa korjata hänet. Kun on mahdollista olla vain joko poika tai tyttö, näitä lapsia leikataan, jotta saadaan heidät kuosiin. Minusta tämä on eugeniikkaa, sanoi Venhola Helsingin Sanomien jutussa viisi vuotta sitten (siirryt toiseen palveluun).

Halilan mukaan ei ole helppo määritellä sitä, mihin raja tarpeettoman ja tarpeellisen leikkauksen välillä vedetään. Osa intersukupuolisille tehdyistä leikkauksista ja muista hoidoista on lapsen terveyden kannalta välttämättömiä.

– Virtsateiden ja suolistokanavan rakennepoikkeavuudet ovat sellaisia, joissa lapsi voi joutua hengenvaaraan, jos niitä ei korjata, sanoo ylilääkäri Halila.

Taistelu tiedosta

13-vuotiaasta saakka Koskikara etsi selitystä tuntemuksilleen. Kirjastosta löytyi kirjoja transsukupuolisuudesta, mutta hän ei samaistunut siihen.

Lopulta hän pääsi Lapinlahden sairaalaan psykiatri Kivi Lydeckenin tutkimuspotilaaksi. Koskikaran mukaan Lydecken auttoi kaikkia tapauksia, joita katsottiin kieroon.

– Kivi antoi minulle lähetystehtäväksi viedä tämä asia maaliin.

Ilkka Koskikara nuoruuskotinsa pihalla Kolarissa. Kuva: Juuso Stoor / Yle

ISIO ry puheenjohtaja Kaisli Syrjäsen mukaan lapsena lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena olleiden intersukupuolisten voi olla vaikea selvittää, mitkä leikkauksista tai hoidoista ovat olleet terveydelle välttämättömiä.

– Toimenpiteitä ei ole raportoitu ajatellen oikeutta keholliseen koskemattomuuteen.

Etenkin aiemmin potilasasiakirjat ovat saattaneet olla puutteellisia. Nykyään lääkäreillä on velvoite perustella tarkkaan erityisesti leikkausten tarkoitus. Asiassa on kuitenkin Syrjäsen mukaan parantamisen varaa.

Esimerkiksi oikeusministeriön julkaisemassa Ei tietoa eikä vaihtoehtoja -selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) intersukupuolisen lapsen äiti kertoo, kuinka lääkärin leikkaukselle antamat perusteet eivät liittyneet lapsen terveyden edistämiseen.

– Lääkäri kertoi, että toimenpide voidaan hyvin tehdä ja että meidän lapsestamme saadaan tehtyä “ihan normaali sukupuolensa edustaja”. Lääkäri myös sanoi, että tämä leikkaus on hyvä tehdä, sillä saunakulttuuri on Suomessa niin tärkeä. Lisäksi hän sanoi, että näin pystytään ehkäisemään myös se, ettei lasta kiusata koulussa, kertoo äiti selvityksessä.

Monille vanhemmille on puhuttu intersukupuolisuudesta vain häiriönä ja harvinaisena tilana, jonka vuoksi leikattu intersukupuolinen saattaa kokea olevansa ainoa maailmassa.

– Lääkäreiltä on saatu joku diagnoosi ja syndrooma, mutta ei kerrota, että kysymys on intersukupuolisuudesta. Suurin osa on löytänyt googlaamalla intersukupuolisuuden ja sitä kautta vertaistuen.

90-luvulta asti Koskikaralle on tehty joukko erilaisia leikkauksia. Muun muassa kohtu ja munasarjat on poistettu, ja hänelle on tehty kivesproteesit.

Ilkka Koskikaran penisleikkaukseen vaadittu iho on otettu hänen kädestään. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Yksityisellä lääkärillä Koskikaralle on myös tehty penisleikkaus, jonka komplikaatioiden seurauksena hän lähes menetti kävelykykynsä.

– Alaraajat halvaantuivat hetkellisesti ja jouduin uudestaan opettelemaan kävelemään.

Koskikaran mukaan hän olisi kuitenkin mieluummin halvaantunut kuin ilman penistä. Sukupuoli on hänelle erittäin tärkeä asia.

– Normaali-ihmiset saavat sukupuolensa kultalusikalla, mutta inter- ja trans-ihmiset joutuvat ansaitsemaan sen.

Koskikara muistelee, kuinka sukupuolen mukaan jaotellut junien makuuvaunut aiheuttivat päänvaivaa hormonihoitojen alkuvaiheessa.

– Minulla kasvoi parta, mutta minulla oli kumminkin vielä gynekomastiat olemassa. Minulla oli lippu naisten puolelle, mutta naiset valittivat konduktöörille.

Ritva Halilan mukaan dikotomisesta eli kahtiajakoisesta sukupuolikäsityksestä ollaan jo yleisesti luopumassa lääketieteessä.

– On miehekkäitä miehiä, naisellisia naisia, miehekkäitä naisia, naisellisia miehiä ja kaikkia näiden väliltä. Kirjo on laaja.

Yleisin intersukupuolisuutta aiheuttava kehityshäiriö on elimistölle välttämättömän stressihormoni kortisolin puutos. Puutos voi aiheuttaa sikiövaiheessa maskulinisoitumista. Tällöin tyttö voi olla genitaaleiltaan enemmän pojan näköinen.

– Sitten, kun tutkimuksissa tämä todetaan, niin lapsille annetaan kortisolia, jolloin he kasvavat ja kehittyvät normaalisti.

Joskus kortisolin aiheuttama maskulinoistuminen vaikuttaa myös aivojen kehitykseen. Ihminen saattaa kokea olevansa mies, vaikka hän on kromosomistoltaan nainen.

Halilan mukaan pelkästään kromosomien, sukuelinten ja hormonien perusteella ei sukupuolta pystytä päättelemään.

– Sitä ei voi tietää, mitä lapsi tulee identiteetiltään olemaan.

Ylilääkäri Halilan mukaan lapsen sukupuolen määrittäminen vastasyntyneenä auttaa vanhempia suhtautumaan asiaan. Suomen väestörekisteri myös vaatii, että ihminen on joko mies tai nainen.

– Vanhempien kanssa käymme keskustelua siitä, mikä tämä biologinen määritelmä on. Heitä kehotetaan antamaan lapsen kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa. Lapsi saa itse määrittää, kumpaa sukupuolta hän kokee olevansa.

Ilkka Koskikaran mukaan rumpujen soittaminen on pitänyt hänet hengissä. "Nuotteja lukemalla olen saanut muuta ajateltavaa", hän sanoo. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Ihmisoikeuksien kivinen tie

Taistelu omasta sukupuolesta on pakottanut Koskikaran jäämään Kolarin seudulle. Aiemmin hoitoja oli käytännössä mahdotonta siirtää kaupungista toiseen. Myös leikkausjonot ovat olleet pitkiä ja vaikeuttaneet elämän suunnittelemista.

Koskikara on sairauseläkkeellä vastoin omaa tahtoaan.

– 25 vuotta sitten psykiatri sanoi, että ei minusta ole töihin. Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: psykiatrinen pakkohoito tai sairauseläke.

Vaikka Koskikara itse on aina kokenut olevansa mies, hän haluaisi, että Suomessa olisi mahdollisuus myös laillisesti olla kolmatta sukupuolta.

Esimerkiksi Saksassa voi valita virallisissa dokumenteissa kolmannen sukupuolen.

Tärkeintä Koskikaralle olisi kuitenkin, että Suomen laissa kiellettäisiin intersukupuolisille lapsille tehtävät kirurgiset leikkaukset.

– Olen erittäin pahoillani siitä, etten ole toiminnallani kyennyt estämään niiden pienokaisten traumaattisia kokemuksia. Väärin leikattujen lasten elämä tulee olemaan todella karua.

Maailmassa on toistaiseksi neljä maata, jossa lailla suojellaan intersukupuolisia lapsia: Malta, Portugali, Saksa ja Islanti. Edistynein laki on Maltalla, jonka laissa ei erikseen puhuta intersukupuolisista, vaan laki suojaa ylipäänsä lasten koskemattomuutta. Maltan laki siis kieltää myös uskonnollisista syistä tehdyt ympärileikkaukset.

– Olisi mahtavaa, jos Suomi olisi viidentenä tässä porukassa, sanoo Intersukupuolisten ihmisoikeudet -järjestön puheenjohtaja Syrjänen.

Syrjäsen mielestä intersukupuolisten lasten oikeuksien pitäisi kiinnostaa kaikkia, koska kyse on ihmisoikeuksista ja lapsen oikeuksista. Jokaisella on oikeus kehon koskemattomuuteen.

– Jos kehon moninaisuus hyväksyttäisiin ja sitä puolustettaisiin, niin siitä hyötyisi ihan jokainen. Lähes kaikki ihmiset kamppailevat kehonkuvansa kanssa. Ne ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä, mitä normit ovat ja minkälainen ihmisen pitää olla, jotta olisi riittävän “hyvä” ihminen, sanoo Syrjänen.

Kuva: Juuso Stoor / Yle

Pitäisikö Suomessa saada olla laillisesti kolmatta sukupuolta? Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23:een asti.

Lisää aiheesta:

Olen sukupuoleton: Viima Lampinen ajetaan pois sekä naisten että miesten vessasta

Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapainen: “Intersukupuolisiin lapsiin kajoaminen on valtava ihmisoikeusloukkaus”

"Aamulla meillä oli vielä tyttö, mutta yöllä hoitaja kurkkasi vaippaan” – 6-vuotiaalla lapsella on sekä tytön että pojan kromosomeja