1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronapandemia

Koronapandemia ei ota loppuakseen, ja se väsyttää ja kiukuttaa – ihmisten motivaatio rajoituksiin alkaa olla koetuksella, uskovat asiantuntijat

Ihmismieli ei kestä koronapandemian kaltaista kriisiä kovin kauaa. Psykologian ja käyttäytymisen asiantuntijat arvioivat, että on alkamassa tottumisen aika, jolloin rajoituksia ei välttämättä enää jakseta tunnollisesti noudattaa.

Walk in -koronarokotteelle jonotetaan Tampereella. Kuva: Antti Eintola / Yle

Koronapandemia ei ole ohi vielä hetkeen, mutta ihmisten henkinen kestävyys alkaa olla jo koetuksella, sanovat asiantuntijat.

Pandemian pitkittyminen kuormittaa mieltä, ja motivaatio ohjeiden ja rajoitusten noudattamiseen hiipuu.

Ihmismieltä ei ole suunniteltu kestämään pandemian kaltaista hyvin pitkää kriisin aikaa, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Marko Elovainio.

– Ei voi koko ajan keskittyä tällaiseen kuormittavaan asiaan, joka ei ole ihan jatkuva vaara, vaan ihminen tottuu. Se tapahtuu varmasti enemmän tai vähemmän luonnostaan.

Elovainio uskoo, että koronapandemian alku oli ihmismielen kannalta helpompaa.

– Se alkuvaihe oli sellainen shokki ja niin pelottava tilanne, että kaikenlainen rajoitusten noudattaminen oli suhteellisen helppoa.

Jaksamisen horjuminen näkyi myös THL:n tuoreessa tutkimuksessa, jonka mukaan aikuisten psyykkinen kuormittuneisuus lisääntyi koronaepidemian toisen aallon aikana. Mielenterveysongelmiin haettiin apua aikaisempaa enemmän.

THL:n tutkimuksen mukaan kuormittuneisuus ja itsemurha-ajatukset ovat lisääntyneet etenkin korkeakoulutetuilla naisilla. Myös matalasti koulutetut miehet ovat hakeneet mielenterveysapua aiempaa enemmän.

Liikenne pysähtyi, kun Uudenmaan maakunnan raja suljettiin maaliskuun lopussa 2020. Rajasulku oli tähänastisista rajoitustoimista rajuin. Kuva: Silja Viitala / Yle

Pettymykset aiheuttavat kiukkua

Kestävyyttä vaikeuttaa se, että toivon hetkiä ovat seuranneet toistuvat pettymykset: hyvän kesän jälkeen alkoi taas vaikea syksy ja talvi, nyt deltavariantin leviäminen Suomeen on ampunut tartuntaluvut nousuun.

Kriisipsykologisten tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä sopeutuu suhteellisen helposti, mutta on yleistä, että olo vaihtelee kausittain. Se voi johtaa tunteenpurkauksiinkin.

Terveystalon kriisipsykologian parissa työskentelevä psykologi Tuija Turunen puhuu frustraatioaggressiohypoteesista. Se tarkoittaa sitä, että huonot uutiset aiheuttavat turhautumista, jota seuraa kiukku.

Frustraatioaggressio on yleinen tapa reagoida huonoihin koronauutisiin.

– Se pitäisi saada purettua: hyväksytään, että tämä on tosi ärsyttävää, ja sitten taas sopeudutaan.

Ihmiselle olisi psykologisesti helpompi kestää sellaista kriisiä, jolla olisi selkeä alku ja loppu, uskoo Helsingin yliopiston professori Marko Elovainio.

Nyt pandemian loppua ei näy eikä tilanteen paranemisesta ole varmuutta.

– Aluksi oltiin huomattavasti optimistisempia. Sitten ollaan koko ajan jouduttu vetämään hyviä ennusteita takaisin. Ihan kauhean montaa pettymystä ihminen ei kestä.

Viime vuoden maaliskuussa mietittiin paljon ihmisten hyvinvointia lyhyellä tähtäimellä – mutta sitä, miten maailmanhistorian laajimmalle levinnyt pandemia vaikuttaa ihmismieleen pitkällä aikavälillä, ei osattu ajatella, sanoo Itä-Suomen yliopiston dosentti, antropologi Miia Halme-Tuomisaari.

– Tämä epävarmuus on asia, johon meidän on täytynyt mukautua. Mutta kukaan ei oikein osannut alussa kertoa, että tähän sisältyy myös tällainen kokemuksellinen puoli. Kukaan ei oikein vieläkään osaa valmentaa meitä siihen, Halme-Tuomisaari toteaa.

– Olen pohtinut paljon sitä, miten tässä pandemiassa on ollut niin keskeistä sellaisen varmuuden aikakauden päättyminen. Kuluneina vuosikymmeninä Suomessa on saatu nauttia hyvin vapaasta ajasta ja yhteiskunnallisesta varmuudesta. Nyt pandemia on ravisuttanut tätä kokemusta räjähdysmäisesti.

Helsingin Wilhelmiinan palvelukodissa tapaamiset järjestettiin lasin läpi viime maaliskuussa. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

"On syytä varautua siihen, että ihmiset eivät jaksa enää varoa"

Alkaako ihmisten sietokyky olla nyt täynnä?

Tuhannet suomalaiset lähtivät katsomaan jalkapallon EM-kisoja Pietariin, vaikka Venäjälle matkustamista kehotettiin vielä välttämään. Tarkoittaako se sitä, että rajoituksia ei enää jakseta noudattaa?

Vaikka yksilöllisiä eroja on paljon, professori Marko Elovainio uskoo, että väsymyksen merkit ovat ilmassa.

– Koko väestön tasolla motivaatio rajoitustoimiin alkaa varmasti hiljalleen hiipua.

Motivaatio heikkenee etenkin sellaisissa asioissa, jotka rajoittavat meille tärkeimpiä asioita, kuten sosiaalista elämää. Käsiä jaksettaneen pestä vielä pitkään ja maskitkin voivat jäädä osaksi katukuvaa, mutta ihminen on sosiaalinen eläin eikä ihmistä ole tarkoitettu eristyksiin.

– Me olemme uhranneet paljon tärkeitä asioita tämän vuoksi, joten rajoituksista on pakkokin jossain vaiheessa luopua.

Tilanteessa on Miia Halme-Tuomisaaren mukaan paljon samaa kuin uskonnollisissa paastoissa. Usein paaston loppuun liittyy jonkinlainen juhla, jossa iloitaan paaston päättymisestä.

Kesän yleisötapahtumat voivat olla joillekin ikään kuin se juhla, joka merkitsee pandemian selättämistä, Halme arvelee.

Toisaalta liian aikainen iloitseminen voi heikentää motivaatiota entisestään: uudet tartunnat tuovat mukanaan uuden pettymyksen aallonpohjan. Päättäjienkin kannattaisi huomioida se, sanoo psykologi Tuija Turunen.

– Varmasti on syytä varautua siihen, että ihmiset eivät jaksa enää varoa niin paljon kuin pitäisi.

Maskien käyttöön voi tottua, mutta eristäytymistä ei voi jatkaa loputtomiin, sillä ihminen kaipaa sosiaalisuutta. VR:n työntekijä jakoi kasvomaskeja elokuussa 2020. Kuva: Arttu Timonen / Yle

Jokaisen kokemus on erilainen

Halme-Tuomisaari korostaa, että pandemia on kohdellut eri ihmisiä hyvin eri tavoin. Osalla elämä on mullistunut täysin, osalla arki ei ole juurikaan muuttunut.

Se voi herättää ihmisryhmien välillä kitkaa ja katkeruutta. Kotona yksin viihtyvän voi olla vaikea tuntea sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joiden arki koostui ennen pandemiaa isosta sosiaalisesta piiristä ja jokaviikkoisista kulttuuritapahtumista.

Toisaalta ihmiset, joiden lähipiirissä sattuu olemaan vain lievän taudin saaneita jos heitäkään, voivat kypsyä rajoituksiin herkemmin kuin ne, jotka ovat nähneet taudin pahimmat puolet läheltä.

Selviämiseen vaikuttaa jokaisen yksilöllinen resilienssi eli se, kuinka hyvin kestää vaikeuksia. Resilienssitutkimusten perusteella noin kaksi kolmasosaa ihmisistä sopeutuu kriisitilanteisiin hyvin, mutta noin kolmasosalle se on paljon vaikeampaa, sanoo Tuija Turunen.

– Me emme voi vaikuttaa tekijöihin, jotka määrittävät meidän yksilöllisen resilienssimme, mutta voimme tunnistaa sen, Turunen sanoo.

Lumon lukiossa Vantaalla pidettiin ilmaisutaidon tuntia etänä viime maaliskuussa. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Ennakointi auttaa selviämään

Tiedemaailma tiesi jo ennen koronapandemiaa, että keskimääräinen pandemia kestää jopa puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Siitä eivät viranomaiset juurikaan puhuneet viime maaliskuussa.

Mutta olisiko pitänyt?

Professori Marko Elovainio uskoo, että valtion tasolta koronasta on viestitty ehkä liiankin toiveikkaasti.

– Jos näitä pettymyksiä tulee kovin monta, niin ihmiset alkavat kyllästyä. Ihminen ei kestä tällaisia lupauksia ja ikään kuin niiden lupausten pettämistä kovin monta kertaa, vaikka tilanne ei olekaan poliitikkojen omaa syytä, Elovainio toteaa.

Tuija Turusen mukaan ylipäätään kaikissa kriisitilanteissa parasta on ennakoida mahdollisimman hyvin, niin yksilötasolla kuin laajemminkin: koulujen ja työpaikkojen kannattaisi tehdä ennakkosuunnitelmia syksylle, samoin jokaisen kannattaisi suunnitella jokapäiväistä elämäänsä.

– Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, niin me voimme varautua erilaisiin skenaarioihin. Kun antaa itselleen vaihtoehtoja, pettymykset eivät tunnu niin pahalta.

Miia Halme-Tuomisaari on kuitenkin hiukan eri linjalla: hän uskoo, että monen ihmisen olisi ollut vaikea suhtautua kovin synkkiin arvioihin.

– Miltä olisi tuntunut, että olisimme puolitoista vuotta sitten kuulleet, että hei, tässä mennään aikaisempien kokemuksien valossa kaksi vuotta tätä? Oma ajatukseni on, että kyllä siihen oltaisiin suhtauduttu aika suurella epäuskolla.

Lue aiheesta lisää:

Tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Psyykkinen kuormittuneisuus kasvoi koronan toisen aallon mukana koko Suomessa – ongelmiin on myös haettu ammattiapua