1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. peltoviljely

Viljelijät hakevat petopenkoista puhtia pölyttämiseen – kukkiva keidas keskellä peltoa houkuttelee pörriäisiä ja hyödyllisiä petohyönteisiä

Iittiläiset luomuviljelijät Tarja ja Jyrki Mikkola perustivat petopenkkoja houkuttelemaan petohyönteisiä ja pölyttäjiä. Niittykukkavyökkeillä keskellä peltoa torjutaan ruokatuotantoa uhkaavaa pölyttäjäkatoa. Katso videolta, millainen petopenkka on.

Petopenkka
Pellolle perustetut petopenkat pelastavat pölyttäjähyönteisiä, mutta voivat samalla auttaa viljelijää saamaan parempaa satoa ilman myrkyllisiä torjunta-aineita. Elina Rantalainen tapasi iittiläiset luomuviljelijät Tarja ja Jyrki Mikkolan.

Iittiläisen härkäpapupellon keskellä on kukkivia kaistaleita, joissa niittykasvit kukoistavat. Kukkaloisto ei ole tarkoitettu ainoastaan viljelijän silmänruoaksi, vaan hyönteisten houkuttimeksi. Luomuviljelijät Tarja ja Jyrki Mikkola ovat perustaneet pelloilleen useita petopenkkoja houkuttelemaan petohyönteisiä ja pölyttäjiä.

– Tarkoituksena on, että pölyttäjähyönteiset pölyttäisivät pellolla. Silloin peltokasvit, kuten rypsi ja härkäpapu, kasvaisivat hyvin kukkakaistojen välissä, kertoo Tarja Mikkola.

Tarja ja Jyrki Mikkolan luomutilalla torjutaan kirvoja muun muassa leppäkertuilla, jotka syövät tuhohyönteisiä. Kuva: Elina Rantalainen / Yle

Mikkoloiden luomutilalla mietittiin, kuinka saataisiin lisättyä pölyttäjien ja petohyönteisten määrää pelloilla. Tutkiessaan asiaa Jyrki Mikkola törmäsi julkaisuun, jossa kerrottiin petopenkoista (englanniksi "beetle bank"). Petopenkka on keskellä peltoa oleva kukkapenkki.

– Mietin, että tämähän toimii kuten vanha sarkaoja keskellä peltoa. Kokeillaanpas tällaista ratkaisua, sanoo Jyrki Mikkola.

Mikkolat käyttivät perustamiseen monivuotista niittykukkaseosta. Petopenkat voidaan varustaa myös hyönteishotelleilla. Luomuviljelyyn siirtyneellä tilalla ei käytetä myrkyllisiä torjunta-aineita, joten kemiallisia keinoja tuhohyönteisten torjuntaan ei ole. Siksi yritetään löytää luonnonmukaisia konsteja.

– Maakiitäjät, leppäkertut ja muut petohyönteiset löytävät petopenkasta paikkoja pesimiseen. Silloin ne ovat valmiina pellolla, kun tuhohyönteiset tulevat, kertoo Jyrki Mikkola.

Leppäkertut vaanivat pellolle tulevia tuhohyönteisiä

Mikkolat perustivat petopenkat viime vuonna ja ensimmäiset niittykukat kukkivat tänä kesänä, joten tuloksia kokeilusta ei vielä ole. Tilan isäntä epäilee, että mitattavien tulosten saaminen voi viedä jopa vuosia. Omin silmin näkyviä tuloksia voi härkäpapupellolta bongata jo nyt.

– Petopenkoissa ja viljelykasveissa on valtavasti leppäkerttuja, joka on helpoiten tunnistettava petohyönteinen. Se torjuu kirvoja ja muita tuhohyönteisiä, sanoo Jyrki Mikkola.

Suuri osa leppäkerttulajeista käyttää ravinnokseen kirvoja. Kuva: Yle/Jonas Blomqvist

Leppäkertut ovat puutarhurin ja viljelijän ystäviä, koska ne syövät ahkerasti kirvoja. Mikkolan mukaan härkäpapupelto on säästynyt kirvojen tuhoilta nyt, kun siellä vilisee leppäkerttuja.

– Pellossa on varmasti ollut kirvoja muita tuhohyönteisiä, koska leppäkerttuja on niin paljon. Jokainen leppäkerttu syö valtavan määrän kirvoja.

Kohti pölyttäjäystävällistä maatilaa

Pölyttäjäystävällinen maatila -hankkeen vetäjä Traci Birge Helsingin yliopistosta kertoo, että viljelijöitä rohkaistaan ottamaan askelia kohti pölyttäjäystävällisempää viljelyä.

Erityisesti peltojen koon kasvaessa kukkivan petopenkan perustaminen auttaa tuomaan hyödylliset hyönteiset takaisin pelloille. Se on myös yksi keino torjua - tai ainakin hidastaa - ruokatuotantoa globaalisti uhkaavaa pölyttäjäkatoa. Samalla kukkivat penkat voivat auttaa viljelijää saamaan parempaa satoa ilman myrkyllisiä torjunta-aineita.

Helsingin yliopisto tekee hankkeessa yhteistyötä Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -alustan (siirryt toiseen palveluun)kanssa. Carbon Actionissa on mukana sata suomalaista maatilaa, joilla etsitään yhteistyössä tutkijoiden kanssa tehokkaimpia keinoja varastoida hiiltä peltomaahan. Myös Mikkolat kuuluvat Carbon Actionin hiiliviljelijöihin.

Pölyttäjähankkeessa viljelijöille esitellään tutkimustietoa ja neuvotaan parhaat toimenpiteet sekä ratkaisut luonnonvaraisten pölyttäjähyönteisten hyvinvoinnin parantamiseen omalla maatilalla.

Birgen mielestä suomalaiset maanviljelijät auttavat mielellään pölyttäjiä, kun he saavat tietää, mitä omalla tilalla voi tehdä. Tärkeintä on huomioida pölyttäjien hyvinvointi maatilan koko toiminnassa, muistuttaa Birge. Perusasioita on kolme.

– Pölyttäjät tarvitsevat kukkia, lisääntymismahdollisuuksia ja muita resursseja, eli talvehtimispaikkoja. Kukkakaista on kiva, mutta se ei yksin riitä. On mietittävä tarkasti myös, mitä kasvinsuojeluaineita käytetään ja milloin, sanoo Birge.

Kimalaisen lisäksi Suomessa merkittävimmät pölyttäjäryhmät ovat luonnonvaraiset mehiläiset, kukkakärpäset ja perhoset. Kuva: Antti Seppälä / Yle

Pölyttäjien kantojen heikentyminen on huomattu ympäri maailman. Lähes 90 prosenttia kukkivista kasveista on kokonaan tai osittain riippuvaisia pölyttäjistä. Maatalous on suuri syy pölyttäjien katoamiselle, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuksia tukea pölyttäjiä.

Hallittu hoitamattomuus lisää pölyttäjien hyvinvointia

Liian siisti maatila ei ole hyvä pölyttäjille. Esimerkiksi nokkosperhonen tarvitsee nokkospöheikköjä lisääntyäkseen, koska sen toukat syövät niitä. Ojanpohjilta on löydyttävä savea, että tietyt pistiäiset saavat pesänsä rakennettua.

– Osa pölyttäjistä pesii maakoloissa ja tarvitsee hiekkapitoisen maaperän kaivautumiseen. Jotkut viettävät talven vanhoissa kannoissa, toiset räystäissä. Ruoan lisäksi täytyy ajatella talvehtimispaikkoja, sanoo Traci Birge.

Viljelijän ei tarvitse tuntea kaikkia luonnonvaraisia pölyttäjiä, mutta on hyvä tietää, millaiset elinolosuhteet auttavat niitä voimaan paremmin. Kun pölyttäjät voivat hyvin, luonnon monimuotoisuus paranee.

Pölyttäjäystävällinen maatila -hanke julkaisee vuoden lopulla viljelijöille oppaan, josta löytyy monenlaisia keinoja luonnonvaraisten pölyttäjien hyvinvoinnin edistämiseen. Pienilläkin teoilla on merkitystä.

– Annetaan pientareiden kukkia, eikä ajeta niitä niittokoneella ihan matalaksi. Tiettyjen lajien pesimistä varten voi jättää kivi- ja puukasoja.

Hallittu hoitamattomuus ja kokonaisvaltainen ajattelu on kaiken ydin, kiteyttää Traci Birge.

Katso lisää:

Emilia Piipponen, 25, on ahertanut yli vuoden pölyttäjien vuoksi – katso videolta, miltä hänen perhospelloillaan näyttää nyt