1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tuhohyönteiset

Pitkä kuuma kesä hellii tuholaisia – Keski-Euroopassa kokonaisia metsiä tuhonneen kirjanpainajan odotetaan runsastuvan aiempaa pohjoisempana

Suomi on kuusettunut hyvää vauhtia viime vuosikymmeninä. Kuusta on suosittu istutuksissa muun muassa siksi, että se ei maistu hirvieläimille - toisin kuin mänty. Sen sijaan kirjanpainajille kuusi maistuu ja kaarnan suojissa kuoriaisen on hyvä lisääntyä.

Kirjanpainajakuoriainen kaatuneen kuusen rungolla
Kuuseen käytäviään kaiveleva kirjanpainaja voi tehdä kesän aikana toisen sukupolven, jos lämpöä ja vahingoittunutta puuta on tarpeeksi. Video: Jaana Polamo / Yle

Ilmassa tuoksuu pihka ja aurinko paahtaa hakkuaukon laidan kuusiseinämää. Tässä on ihanteellinen paikka pyydystää kaarnakuoriaisiin kuuluvia kirjanpainajia.

Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen harjoittelija, metsätalousinsinööriksi opiskeleva Karoliina Koivunen avaa feromoniansan ja tyhjentää sisällön purkkiin.

– Näitä näyttäisi olevan vähemmän kuin kuukausi sitten, toteaa Koivunen.

Karoliina Koivunen on vastannut kolmesta Keski-Suomen kirjanpainajaseurantapisteestä tänä kesänä. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Kuluneen kesän kirjanpainajaseurannan viimeisimmät laskennat ovat vielä kesken, mutta alkukesän perusteella (siirryt toiseen palveluun)15 000 hyönteisen riskiraja voi ylittyä useammalla alueella.

Pyydyksissä on nyt vähemmän kuoriaisia kuin kuukausi sitten, sillä kirjanpainajan pääparveilu on alkukesällä.

– Nyt alkaa uuden sukupolven parveilu. Sen runsaus selvinnee loppukesällä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja.

Luonnonvarakeskus on tehnyt säännöllistä kirjanpainajaseurantaa vuodesta 2012.

Kirjanpainajapyydyksissä on sisällä feromonia, joka houkuttaa kuoriaiset ansaan. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

– Aikasarjaksi kymmenkunta vuotta on tutkimuksessa lyhyt, mutta tässä ajassa on nähty kuoriaiskannan laskua mutta myös nousua. Nyt näyttää siltä, että kannat ovat asettuneet hieman noususuuntaiseksi, sanoo Ylioja.

Tänä kesänä seurantapisteitä on enemmän ja laajemmalla alueella kuin edellisvuosina, sillä kirjanpainajan odotetaan runsastuvan aiempaa pohjoisempana.

Myrskyn jälkeen on kirjanpainajan juhlat

Kirjanpainaja (siirryt toiseen palveluun)on kaarnakuoriainen, jota löytyy kaikkialta Suomen metsistä. Normaalisti kirjanpainajia on niin vähän, ettei niitä juuri näe, eikä niistä ole kasvavalle puustolle haittaa.

Ongelma otuksesta tulee siinä vaiheessa, kun metsässä kaatuu paljon järeää kuusta. Kirjanpainaja iskee tuoreeseen vahingoittuneeseen puuhun ja riehaantuu lisääntymään.

Kesän kirjanpainajaseurannan ansat tyhjennetään ja kuoriaisten määrä lasketaan kuukauden välein. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

– Se on varteenotettava tuholainen ja iso potentiaalinen riski Suomen metsille. Riski on todennäköisesti hallinnassa kunhan metsiin ei jää suurempia määriä lisääntymisalustaksi kelpaavaa puuta, sanoo metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen Suomen Metsäkeskuksesta.

Kun kuoriaisia sikiää tarpeeksi paljon, ovat vaarassa myös terveet kuuset.

Etenkin pitkä kuivuus saa pintajuuriset kuuset stressaantumaan ja niiden pihkapuolustus heikkenee.

– Sitten kun kirjanpainajat iskevät yhtä aikaa kuivuudesta kärsivän kuusen kuoreen, puu ei pysty huuhtomaan niitä pihkalla pois, kertoo Ylioja.

"Metsäkoneella muutaman kaatuneen puun poistaminen on kallista, mutta kuoriaisriskiä voi vähentää myös kuorimalla rungot", sanoo Koivunen. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Tänä kesänä kuoriaisten määrä on ollut korkea maan keskiosissa, missä juhannuksen tienoilla Aatu-myrsky kaatoi paikoin runsaasti puita.

Koivusen tarkastaman seurantapisteen vieressä on tuoreita tuulenkaatoja. Kuusten rungoilta löytyy pieniä purukasoja, jotka ovat selvä merkki kirjanpainajasta.

– Ennätyslämpöinen kesä ja lämpimäksi ennakoitu syksy enteilee kirjanpainajalle toista sukupolvea, joka ehtii myös aikuistumaan ennen talvea, kertoo Ylioja.

Pienet purukasat paljastavat runkoon pesiytyneen kirjanpainajan. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Syksyn tullen otukset pudottautuvat maahan talvehtimaan ja nousevat keväällä parveilemaan.

– Nämä rungot olisi hyvä saada täältä pois tai vaikka kuoria, jotta ensi kesän kirjanpainajariski pienenisi, sanoo Koivunen.

Metsänomistaja paljon vartijana

Ilmastonmuutos toimii kirjanpainajan eduksi. Se pitää lämpimästä ja yleistyvät sään ääri-ilmiöt tuovat metsiin myrsky- ja lumituhoja.

Metsänomistaja voi vähentää kirjanpainajariskiä metsissään useilla tavoilla.

– Ensisijainen keino on periteinen metsähygienia, eli tuulenkaadot ja lumituhot korjataan pois mahdollisimman pian, sanoo Kuitunen.

Pienetkin määrät vahingoittunutta kuusta olisi hyvä hakea pois metsästä, ettei kirjanpainajalle jäisi lisääntymisalustaa.

Monimuotoisuuden lisäämiseksi metsään olisi jätettävä riittävästi lahopuuta, mutta kuusen sijaan parempi vaihtoehto on jättää järeää lehtipuuta. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Metsänomistaja tasapainoilee päätöksissään rahan, metsän monimuotoisuuden ja hiilensidonnan kanssa. Jyhkeä vanha kuusimetsä on iso hiilivarasto, mutta se on myös otollinen kohde myrskytuhoille ja kirjanpainajalle.

– Tuotannollisista syistä yli-ikäistä kuusikkoa ei kannata seisottaa, vaan uudistaa ajoissa. Ikääntynyt kuusikko on huono pankki, sanoo Kuitunen.

Kirjanpainajaseurannan ansat on sjoitettu tuoreen hakkuaukon reunaan, sillä yleisimmin otus iskee reunakuusikon tuulenkaatoihin. Kuva: Riikka Pennanen / Yle

Tämän päivän metsänomistaja tekee myös päätöksen siitä, millaista metsää seuraavat sukupolvet käyttävät. Tulevaisuuden metsät istutetaan nyt.

Kuusi on monikäyttöinen ja haluttu puu metsäteollisuudessa, mutta sen kasvuolot muuttuvat vuosikymmenten kuluessa.

– Ilmaston muuttuessa kuusi on riskialttiimpi puulaji kuin mänty tai lehtipuut. Sitä taustaa vasten kannattaa punnita millä puulajilla metsänsä uudistaa, sanoo Kuitunen.