1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. petoeläimet

Orpo Aina-karhu itkee hoitajansa perään ja haluaa jopa nukkua tämän vieressä – asiantuntijan mukaan läheinen suhde voi aiheuttaa ongelmia

Orpo karhunpentu on todella leimaantunut isäntäänsä, eikä halua olla hetkeäkään yksin. Miten petoeläin voi kiintyä ihmiseen? Pyysimme asiantuntijaa avaamaan villieläimen sielunmaisemaa.

Aina haluaisi jopa nukkua hoitajansa Sulo Karjalaisen kanssa. Välillä Karjalainen ottaakin tunnin torkut Ainan kanssa. Kuva: Ensio Karjalainen / Yle

Kuhmosta toukokuussa löydetty orpo Aina-karhu on kiintynyt hoitajaansa Sulo Karjalaiseen. Kun Karjalaisen selkä katoaa Ainan näkyvistä, alkaa lohduton itku. Karhunpentu tahtoisi jopa nukkua yhdessä hoitajansa kanssa.

  • Tapasimme Ainan sen uudessa kodissa Kuusamossa viime viikolla. Videolta voit katsoa, miten Ainan arki sujuu.
Aina-karhu viettää kesäpäiviään Kuusamon suurpetokeskuksessa.

Karjalainen kertoo, että myös aiemmat Kuusamon suurpetokeskuksessa asuneet orvot karhunpennut ovat käyttäytyneet samalla tavalla.

Onko ihmiseen leimaantuminen villieläimelle tyypillistä?

Ranua Zoon intendentti Heini Niinimäki pitää villieläimen leimaantumista tai ihmiseen tottumista yleisesti mahdollisena. Hän ei kuitenkaan pysty kommentoimaan yksittäistä eläintä, jota ei ole nähnyt.

– Karhut ovat älykkäitä eläimiä, joille kanssakäyminen on tärkeää.

Kuusamon suurpetokeskus ottaa vastaan villieläimiä, jotka ovat esimerkiksi menettäneet emonsa. Löydettäessä kolmekiloinen Aina ei ole pienin Karjalaiselle tullut karhu. Esimerkiksi Vyöti-karhu painoi noin 2,5 kiloa, kun se saapui suurpetokeskukseen.

Juuri Vyötiä Karjalainen kaavailee Ainan karhuystäväksi, kunhan Aina kasvaa ja nukkuu ensimmäisen talvensa yksin pesässä. Ainan aikuistuessa ja sopeutuessa seuraavat talviunet ovat jo jonkun toisen karhun kanssa.

Aina oli reilun kolmen kilon painoinen saapuessaan Kuhmosta Kuusamoon. Nyt painoa on tullut viisinkertainen määrä.

Ihminen ei korvaa eläintä

Intendentti Heini Niinimäki sanoo, että eläimelle paluu omien pariin ei ole aivan läpihuutojuttu. Ihminen ei pysty korvaamaan emon antamaa hoivaa.

Isoissa villieläimissä voi olla myös turvallisuusriskejä.

– Se ei ole täysin ongelmatonta, koska villieläimen ei kuulu olla leimautunut ihmiseen vaan omaan emoonsa. Aika usein ihmisten kasvattamat eläimet eivät osaa lajitaitoja ja voi olla, että ne eivät osaa myöhemmin kasvattaa omia pentujaan.

Sulo Karjalainen on kasvattanut useita karhuja pennusta ja sopeuttanut niitä lopulta toistensa seuraan. Hän ei näe ongelmaa sopeuttamisessa.

– Karhut ymmärtävät toistensa kielen. Niillä on heti valmiit sanat ja elekielet. Toissa päivänä käytiin ihan Vyöti-karhun lähellä, ei Aina siitä välittänyt mitään.

Niinimäen mukaan riski siihen, ettei lajityypillinen elämä onnistu, on ihmisen kasvattamalla villieläimellä kohtalaisen iso. Ranua Zoossa on kokemusta ruskeakarhusta, jonka emo alkoi kohtelemaan sitä rajusti.

Nykyään ihmisten hoitama karhu on hoitajien perään ja hermostuu, jos ei saa haluamansa huomiota.

– Päädyimme hoitamaan pentua ihmisten voimin. Ehkä vastaavassa tilanteessa voisi miettiä kaksi kertaa meidän kokemusten pohjalta. Viestintä toisten karhujen kanssa ei onnistu välttämättä hyvin, Niinimäki kuvailee.

Jokainen on oma yksilönsä

Aina-karhun äidin kohtalosta ei ole vieläkään tietoa. Päästyään toukokuussa Kuhmosta Kuusamoon Aina kiintyi hoitajaansa nopeasti. Kiintymyksen voittamisessa on Karjalaisen mukaan kaksi taikakeinoa: ruoka ja ystävällinen kohtelu.

– Äiti unohtuu heti, kun karhunpentu löytää turvapaikan itselleen. Pentu kaipaa emoaan, jos se joutuu yksikseen selviytymään. Pahimmassa tapauksessa, jos jää ilman emoa, kuolee lopulta, Karjalainen summaa.

Karjalaisella on ollut suurpetokeskuksessa kaikkiaan kymmenkunta karhua. Osa on syntynyt keskuksessa. Tällä hetkellä siellä on seitsemän karhua ja Aina on kasvaessaan ja sopeutuessaan kahdeksas.

Ovatko kesytetyt villieläimet vaarallisia hoitajilleen?

– Yhden karhun kanssa on ollut vaaratilanne. Se oli silloin kolmen vuoden ikäinen ja koukkasi tassulla minun selän takaa, Karjalainen myöntää.

Jokainen karhu on Karjalaisen mukaan kuitenkin yksilö, ja on tärkeää ymmärtää eläimen käyttäytymistä.

– Se karhu halusi aina tehdä ilkeyttä sisaruksilleen ja hoitajille. Jokaisella on omat tapansa, Sulo Karjalainen summaa.

Oletko sinä kohdannut karhua? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 17. heinäkuuta kello 23:een asti.