Kansalaisaloite vaatii kissoille tunnistussirua niskaan, ja se tietäisi lähes kaikkiin kissakoteihin eläinlääkärireissua – lue, mikä muu muuttuisi

Kissojen sirutus- ja rekisteröintipakkoa vaativa kansalaisaloite on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen on allekirjoittanut 57 000 suomalaista. Koirille sirupakko on jo tulossa.

Eläinlääkäri skannaa sirua rauhoitetulta kissalta.
Mikkelin eläinsuojeluyhdistykseen tuotu löytökissa Alfons saa mikrosirun niskaansa. Se on vielä rauhoitusaineesta tokkurainen, sillä se on juuri steriloitu.

Suomalaisista kissoista vain murto-osa on tällä hetkellä tunnistusmerkitty. Tunnistussiru on kaulassa lähinnä rotukissoilla, joita rekisteröidään vuodessa viitisentuhatta. Kissoja on koko maassa kuitenkin noin 700 000.

Nyt kansalaisaloite vaatii, että kaikki kissat pitää tunnistusmerkitä ja rekisteröidä. Aloite on kerännyt 56 862 allekirjoitusta. Allekirjoitukset ovat parasta aikaa tarkistettavana, jonka jälkeen aloite voidaan toimittaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Asia ei ole uusi, vaan sitä on pohdittu ja valmisteltu maa-ja metsätalousministeriössä samalla, kun on päätetty koirien tunnistusmerkinnän pakollisuudesta. Koirat on pakko siruttaa vuodesta 2023 eteenpäin.

Jos kissojen sirumerkinnästä tulee pakollista, sillä on ainakin nämä seuraukset.

1. Satojen tuhansien kissanomistajien pitäisi viedä lemmikkinsä sirutettavaksi

Jos kissojen siruttamisesta tulisi pakollista, siru pitäisi laittaa automaattisesti uusille kissanpennuille.Todennäköisesti myös aikuiset kissat pitäisi tunnistusmerkitä. Esimerkiksi koirien tunnistusmerkintää koskevassa asetuksessa määrätään sirutettavaksi kaikki koirat vuoden sisällä asetuksen voimaanastumisesta.

Jotta kissalle saa tunnistussirun, lemmikki pitää viedä eläinlääkäriin tai sen voi siruttaa sirutusluvan saanut henkilö. Siru asetetaan paikoilleen isoa rokoteneulaa muistuttavalla asettimella.

Sirutuksen hinta vaihtelee. Eläinlääkärissä hintaa voi kertyä useita kymppejä. Eläinsuojeluyhdistykset järjestävät kuitenkin jo nykyään sirutuskampanjoita, joissa sirun ja rekisteröinnin voi saada ilmaiseksi. Itse siru maksaa 5-15 euroa.

Sirussa on numerosarja, joka on merkityksetön, jos sitä ei rekisteröidä minnekään. Kissan sirunumeron voi tällä hetkellä rekisteröidä Kissaliiton rekisteriin (siirryt toiseen palveluun), Turvasiru-rekisteriin (siirryt toiseen palveluun) tai Siruhakuun (siirryt toiseen palveluun). Monet eläinlääkäriasemat lähettävät tiedot suoraan omistajan haluamaan rekisteriin sirun laiton yhteydessä.

Kissalle laitettava mikrosiru pieni ja silikoninen. Sirussa itsessään ei ole energialähdettä, vaan se aktivoituu lukulaitteen lähettämästä signaalista. Kuva: Esa Huuhko / Yle

2. Kissanpentujen myynti muuttuisi

Suomen Kissaliiton varapuheenjohtaja Riikka Turpeinen uskoo, että sirumerkinnän pakollisuus muuttaisi kissanpentujen kauppaa vähitellen vastuullisemmaksi kuin nyt.

– Eihän koirienkaan kanssa ole kulttuuria, että jossain syntyy pentuja ja niitä vaan haetaan ilmaiseksi. Mutta kissojen kanssa sellainen kulttuuri on.

Kun tieto sirutusmerkinnästä leviäisi, alkaisivat uudet kissanostajat varmistaa pentujen olevan sirutettuja. Toiveissa olisi, että merkinnästä tulisi samanlainen rutiininomainen vaatimus kuin madotuksista.

Siru voisi lisätä pentuja myyvien tahojen vastuuta pennuista, sillä heidän tietonsa löytyisivät sirunumerolla rekisteristä.

– Kyllä se ehkä pikkusen hidastaa ihmisiä, jotka toimivat väärillä perusteilla. Mikrosiru on erinomainen ase pentutehtailua vastaan.

Rotukissat sirutetaan rutiininomaisesti jo nyt. Kissaliitto on vaatinut sitä kasvattajiltaan vuodesta 2016 saakka. Turpeinen huomauttaa, ettei sirun rekisteröiminen tarkoita, että kissa olisi puhdasrotuinen. Sen varmistaa vain sukutaulu.

Ja jos sirutuspakko tulee, ei pidä uskoa kasvattajaa, joka sanoo, että pennun saa halvemmalla jos sitä ei ole sirutettu.

– Sirun hinta on kärpäsen kakka kaikkien muiden pentujen kasvattamisen kustannusten joukossa, Turpeinen sanoo.

3. Löytöeläintalojen työ helpottuisi

Jos kaikilla kissoilla, tai edes suurimmalla osalla olisi siru, löytöeläintaloissa voisi olla nykyistä tyhjempää. Vaikka kissat karkailisivatkin edelleen, niiden omistaja löytyisi nykyistä merkittävästi helpommin.

Löytöeläintaloissa on sirulukija, jolla työntekijät näkevät kissan tunnistenumeron. Löytöeläintalo ei saa rekisteristä numeron perusteella kissanomistajan nimeä, mutta rekisteristä lähetetään kissanomistajalle tekstiviesti, jossa kerrotaan kissan olinpaikka.

Mikkelin löytöeläintalolle tulee jonkin verran kissoja, joilla on siru, mutta niitä ei ole rekisteröity mihinkään rekisteriin.

– Pelkällä sirulla ei tee mitään. On omituinen harhaluulo, että sirussa itsessään on omistajan nimi ja numero. Niin ei ole, Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen aktiivi Marja Mäenpää sanoo.

Ruokavirasto on kritisoinut koirien siru- ja rekisteriöintipakkoa, sillä virastossa ei uskota, että ihmiset päivittävät tietonsa rekisteriin. Sama ongelma koskee kissoja, mutta suuremmassa mittakaavassa johtuen rekisteröimättömien kissojen suuresta määrästä.

Mäenpää uskoo, että mahdollisista ongelmista huolimatta sirupakko olisi uusi askel kissojen arvostuksen kasvamisessa. Jo nyt kissojen määrä löytöeläintaloissa on vähentynyt, sillä kissanomistajat ovat nykyään kiinnostuneempia hakemaan kissansa kotiin kuin aiemmin.

– Sirupakko ei tarkoita, ettei navetta- tai tallikissoja voisi enää olla. Niille vain laitettaisiin siru, jonka perusteella nekin löytäisivät takaisin kotiin helpommin joutuessaan harhapoluille.

Juttuun on haastateltu myös maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Susanna Ahlströmiä.