1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Hait

Tutkimus: Hollywood on osasyyllinen haiden sukupuuttojen uhkaan

Australialaistutkimus löysi viime vuosikymmenten fiktiivisten elokuvien joukosta yhden ainoan, joka ei lietso lainkaan haipelkoa. Hait ovat häviämässä maailman meristä. "Tappajahai" oli haiden lopun alku, sanoo tutkija.

Tappajahain kidassa. Tappajahai, Jaws, tuli elokuvateattereihin vuonna 1975 ja vääristi käsityksen siitä, kuinka vaarallisia hait ihmisille ovat. Yksityiskohta elokuvan julisteesta. Kuva: Universal / AOP

Myönnettäköön: hait eivät ole söpöjä pörröeläimiä. Totta tämäkin: hait ovat petokaloja; ne saalistavat ravintonsa. Mutta ovatko ne armottomia tappajia, joille mikään muu ei ole niin mieluisaa kuin mereen uskaltautuneiden ihmisten jahtaaminen ja raateleminen?

Ovat, jos elokuvateollisuutta on uskominen, vastaa Etelä-Australian yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tuore tutkimus. Sen mukaan hait ovat ennen muuta uhka ihmiselle 96 prosentissa fiktiivisistä haielokuvista. Ne vaikuttavat käsitykseen todellisista haista ja jopa haittaavat suojelupyrkimyksiä, tutkimuksessa todetaan.

– Suurin osa siitä, mitä ihmiset tietävät haista, on peräisin elokuvista tai uutisista. Niissä hait esitetään yleensä äärimmäisen pelottavina otuksina, joilla on kyltymätön himo ihmislihaan, kuvailee psykologian tutkijatohtori Briana Le Busque.

Tosiasiassa ihmiset ovat haille paljon suurempi uhka kuin toisin päin, hän sanoo. Maailman haikannat ovat ihmisten toiminnan vuoksi syöksylaskussa, ja monia hailajeja uhkaa sukupuutto.

– Haikauhun lietsominen todellisuutta suurempiin mittoihin saa monet tukemaan hankkeita, joista on vahinkoa suojelupyrkimyksille. Myytit on murrettava, vaatii Le Busque

Syytän Steven Spielbergiä. Olin pikkulapsena kauhuissani jo kylpyammeessa. Minusta tuntui ihan oikeasti, että kohta vesihanasta ilmestyy hai.

Näyttelijä Will Smithin selitys sille, ettei hän uskaltautunut veteen ennen kuin nelikymppisenä. Spielberg ohjasi Tappajahai-elokuvan.

Human Dimensions of Wildlife (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistua tutkimusta varten käytiin läpi IMDb-elokuvatietokannan 109 haielokuvan sisältö. Tutkijat totesivat niiden toistavan 44 vuotta sitten julkaistun suurhitin Tappajahain käsitystä merten suurpedoista.

Vain kolme prosenttia IMDb:ssä listatuista haielokuvista kuvaa haita tavoilla, joita tutkijat eivät pidä sensaatiomaisen uhkaavina. Vain yhdessä ainoassa elokuvassa hait eivät hyökkää lainkaan ihmisten kimppuun.

Todellisuudessa sellaista tiedetään tehneen vain kaksi prosenttia maailman 548 hailajista. Tappajahain kotimaassa Yhdysvalloissa ihmisen todennäköisyys kuolla hain hampaissa on yksi yli 3,7 miljoonasta, kertoo Floridan luonnonhistoriallisen museon ISAF-tietokanta. (siirryt toiseen palveluun)

Näyttelijä Will Smith päätti päihittää haifobiansa sukeltamalla haiden joukossa Off the Deep End -tv-ohjelmassa viime vuonna. Kuva: Stella Pictures / AOP

Tappajahaissa tuhoa kylvää valkohai, jopa kuusimetriseksi ja kaksitonniseksi kasvava maailman suurin petokala. Vielä viime vuosisadan alussa sitä tai muita haita ei Yhdysvalloissa pelätty vaan jopa kiisteltiin, voisiko hai ylipäätään tappaa ihmisen.

Newyorkilainen monimiljonääri Hermann Oelrichs oli tarjonnut 1890-luvulla muhkean palkkion todisteista, joiden mukaan hai oli hyökännyt ihmisen kimppuun. Nykyrahassa reilun kymppitonnin palkkio oli lunastamatta. Mutta sitten koitti kesä 1916.

Heinäkuun alkupuoliskolla Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä neljä ihmistä kuoli ja yksi loukkaantui viidessä hain hyökkäyksessä. Mediahuomio on valtava, ja haipelko otti tulta.

Hyökkäykset tapahtuivat peräkkäisinä päivinä ja etenivät rannikkoa pitkin etelästä pohjoiseen. Liikkeellä näytti olevan yksi ainoa eläin. Sitä epältiin härkähaiksi, koska laji viihtyy rantojen läheisyydessä ja toisinaan jopa joissa ja järvissä, mutta puremien perusteella otus pääteltiin paljon isommaksi, valkohaiksi.

Useimmat mieltänevät hait suuriksi, mutta valtaosa lajeista on varsin pieniä. Tämä 15-senttinen kääpiöhai Euprotomicrus bispinatus, yksi pienimmistä lajeista, jäi pyydykseen Havaijin vesillä. Kuva: Doug Perrine / Alamy / AOP

Peter Benchleyn Tappajahai-kirja perustui osittain New Jerseyn tapahtumiin. Seuraavana vuonna tehty elokuva otti paljon enemmän vapauksia. Se tarkoitti valkohaille valtavaa mainehaittaa.

ISAF:n johtajan George Burgessin mukaan "testosteroni hulvahti pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa". Kalastajat halusivat osoittaa rohkeuttaan ryhtymällä haijahtiin, ja haiden pyydystämiseksi järjestettiin jopa kilpailuja, Burgess kertoo Floridan luonnonhistoriallisen museon verkkosivulla (siirryt toiseen palveluun).

Burgess panee Tappajahain avaamaan piikkiin jopa haiden evien kaupan räjähtämisen kansainväliseksi. Siitä myöhemmin lisää tässä jutussa.

Tappajahai oli lopun alku. Kaupallinen kalastus on lopun loppu, Burgess ennustaa synkästi haiden kohtaloa.

Kaksi pelkoa yhdessä: tänä vuonna julkaistussa yhdysvaltalaisessa Virus Shark -elokuvassa hain puremasta saa tappajaviruksen ja tutkijat yrittävät ratkaista ongelman. Yksi tähti, arvioivat kriitikot keskimäärin. Yksityiskohta elokuvan julisteesta. Kuva: SRS Cinema / Everett Collection / AOP

Australiassa "hain hyökkäys" on ollut yleistermi haiden ja ihmisten kohtaamisille, myös niille, joissa hai ei ole hyökännyt.

Tänä vuonna muun muassa Queenslandin osavaltion viranomaiset ovat alkaneet käyttää termiä "tapaus" tai "kohtaaminen" todettuaan, että kuvien lisäksi myös sanoilla on merkitystä sille, mitä ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat haista.

Puhetavan muutokselle on korkea aika, kommentoi Sydneyn yliopiston tutkija Chris Pepin-Neff The Washington Post (siirryt toiseen palveluun) -lehdelle tällä viikolla.

– Hait ovat hyvin uteliaita eläimiä. 40 prosentissa tapauksista ne vain näyttäytyvät. Ne eivät pyri ikinä ahmaisemaan ihmisiä mutta saattavat puraista kokeeksi. Valitettavasti, ja joskus traagisin seurauksin, sillä ihmiset ovat varsin pehmeitä, Pepin-Neff sanoo.

ISAF:n tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan hait purivat viime vuonna 39:ää ihmistä ilman provokaatiota ja 57:ää provosoituina, jolloin ihmiset olivat ensin yrittäneet koskea tai ruokkia niitä. Provosoimattomissa hyökkäyksissä kuoli Australiassa kuusi ihmistä, Yhdysvalloissa kolme ja Karibialla yksi.

ISAF on tilastoinut hyökkäyksiä vuodesta 1958 alkaen ja todennut, että valkohai jättää 85 prosentissa tapauksista ihmisen sikseen ensipuraisun jälkeen todettuaan erehtyneensä riistasta.

Great White on vastikään julkaistu australialaiselokuva, jossa kauhua aiheuttaa jälleen valkohai. Yksityiskohta elokuvan julisteesta. Kuva: Altitude Film / Everett Collection / AOP

Valtamerten haiden määrä on vähentynyt 50:n viime vuoden aikana 71 prosenttia, ja kolmea neljäsosaa lajeista uhkaa sukupuutto, kertoi Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus alkuvuonna.

Ainoana lajina ennallaan porskuttaa Sphyrna zygaena, yksi vasarahailajeista.

Pääsyy jyrkkään alamäkeen on ylikalastus. 1970-luvulta alkaen kalojen pyyntimäärät suhteessa jäljellä oleviin kantoihin ovat 18-kertaistuneet, tutkimus kertoo.

Erityisen suurta haiden määrän väheneminen on trooppisilla vesillä. Intian valtameressä miinusta on tullut vuoteen 1970 verrattuna jo 84,7 prosenttia.

Aika on käymässä vähiin, mutta toivoa paremmasta kuitenkin on, vakuuttaa merten selkärankaisia tutkiva Richard Sherley brittiläisestä Exeterin yliopistosta. (siirryt toiseen palveluun)

– Datassa on valopilkkuja, jotka osoittavat, että tutkimuksiin perustuvat kalastusrajoitukset ja niiden valvonta tuottavat tulosta, Sherley sanoo.

Valkovalaskantojen toipumisesta sitten vuosituhannen vaihteen on toiveikkaita merkkejä useilta merialueilta.

Isovasarahai, Sphyrna mokarran, on yksi lajeista, joita uhkaa katoaminen jo lähitulevaisuudessa. Suuret evät ovat tehneet isovasarahaista evänpyytäjien suosikkisaalista. Kuva: Seatops / AOP

Haiden matka päättyy usein sivusaaliina, mutta niitä pyydystetään myös tarkoituksella, ennen muuta eviensä vuoksi. Joka vuosi meristä nostetaan arviolta sata miljoonaa haita.

Haineväkeitto oli Kiinan muinaisten keisarien eritysherkku, statussymboli, johon yhä useammalla on nykyisin varaa. Sitä tarjoillaan hienoissa häissä ja liiketuttaville. Kalastajalle kilo haineviä tietää parhaimmallaan yli 900 euron tuloja.

Usein kalastajat leikkaavat hailta vain evät ja heittävät elävän eläimen takaisin mereen viemästä tilaa kalastusveneessä. Evänsä menettäneet hait eivät kykene uimaan, vaan painuvat pohjaan ja tukehtuvat, elleivät sitä ennen kuole verenhukkaan.

Kiinan hallitus kielsi haineväkeiton tarjoilun julkisilla päivällisillä vuonna 2012. Se oli signaali, jonka jälkeen keiton kulutus Kiinassa romahti muutamassa vuodessa 80 prosenttia, kertovat hallituksen tilastot ja myös kyselytutkimukset.

Sitä kiitettiin isoksi edistysaskeleeksi, mutta keitto ei ole kadonnut ruokalistoilta Aasiassa eikä myöskään Yhdysvaltain aasialaisyhteisöissä. Esimerkiksi Thaimaassa kysyntä on kasvanut entisestään, kertoo yhdysvaltalainen WildAid (siirryt toiseen palveluun)-luontojärjestö.

Evien myyynti on kiellettyä 12:ssa Yhdysvaltain osavaltioista mutta koko liittovaltiota koskeva laki on pysähtynyt viime vuosina toistuvasti kongressiin. Esimerkiksi Kaliforniassa, jossa kauppa on kiellettyä, sitä käydään pimeästi. Kiinni jääneiden rangaistukset ovat olleet lieviä.

Vuonna 2014 julkaistu yhdysvaltalainen dokumenttifilmi Extinction Soup kertoi, miten joka vuosi pyydystetään kymmeniä miljoonia haita pelkästään evien vuoksi. Yksityiskohta elokuvajulisteesta. Kuva: Everett Collection / AOP

Suuret hailajit ovat pitkäikäisiä ja sen vuoksi hitaita lisääntymään, mikä tekee populaatioiden toipumisesta vaikeaa, vaikka olot paranisivatkin. Haiden väheneminen puolestaan aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia muuhun ekosysteemiin.

Esimerkiksi alueella, josta vasarahait kalastetaan pois, kasvaa niiden saaliseläinten rauskujen kanta, joten rauskujen suuhun päätyy aiempaa enemmän simpukoita. Ekosysteemin vääristyminen koituu myös ihmisten vahingoksi. Suoria seurauksia on etenkin turismille.

Kanadalainen Brittiläisen Kolumbian yliopisto (siirryt toiseen palveluun) laski tutkimuksessaan viime vuosikymmenellä, että haiden katseluun perustuva ekoturismi oli jo ohittamassa hainpyynnin tuottoisana bisneksenä.