1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Metallinetsinharrastus toi ennätyksellisen paljon esineitä Museovirastolle – jono konservointiin on pitkä ja osa löydöistä uhkaa tuhoutua

Metallinetsinharrastus elää kukoistustaan. Museovirastoon on viime vuonna toimitettu löytöjä enemmän kuin koskaan. Osa esineistä tuhoutuu, koska konservointiin ei ole mahdollisuuksia. Etsijöitä kehotetaan jättämään esineet maan poveen odottamaan.

Janne Söderholmilla kädessään vanhoja rahoja.
Museovirasto sai viime vuonna ennätyksellisen paljon esinelöytöjä metallinetsijöiltä

Esinelöydöt ovat rikastuttaneet Suomen arkeologista kuvaa ja tuoneet uutta tietoa tutkijoiden ulottuville. Mutta asialla on kääntöpuolensa. Osa löydöistä uhkaa tuhoutua, sillä niiden konservoimiseen ei ole mahdollisuutta. Konservoinnissa on jo nykyisellään vuosien jonot.

Museovirastolle arkeologisiin kokoelmiin toimitettiin viime vuonna kansalaislöytönä peräti 3 436 esinettä ja 1 406 esinekokonaisuutta. Valtaosa näistä on löydetty metallietsimillä.

Todennäköisesti ilmoituksia tehtiin ennätyksellisen paljon osittain siksi, että löydöistä on nykyään helpompi ilmoittaa. Helmikuussa 2019 Museovirasto otti käyttöön Ilppari-palvelun, jonka ansiosta esineistä ilmoittaminen on paljon sujuvampaa.

Muinaismuistolain mukaan vähintään 100 vuotta vanha maasta löydetty esine, jonka omistajaa ei tiedetä, tulee ilmoittaa ja toimittaa Museovirastoon. Mukaan täytyy liittää löytöpaikkaa koskevat tiedot.

Löydöt ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti

Museoviraston arkeologi Ville Rohiola kertoo, että ongelma on maailmanlaajuinen. Museovirastossa etsitään koko ajan uusia konservointimenetelmiä, jotta korroosio ei tuhoaisi runsasta uutta esineistöä.

– Suomessa tilanne on äärimmäisen vakava. Vain pieni osa löydöistä pystytään konservoimaan. Tämä koskee suurinta osaa metallinetsinlöydöistä.

Katso tästä uutinen aiheesta:

Lahtelaiset Minna Voutilainen ja Janne Söderholma metallinetsinnässä.
Lahtelaiset Minna Voutilainen ja Janne Söderholm etsivät muinaisesineitä. Porukkaan kuuluu tavallisesti myös vääksyläinen Jani Siven. Arkeologian harrastajat ovat viime aikoina kartuttaneet ahkerasti Museoviraston kokoelmia. Toimittaja Markku Lähdetluoma.

Kaikki löydöt dokumentoidaan tarkasti, vaikka niiden konservointiin ei olisi mahdollisuutta. Löydöt kuvataan, luetteloidaan ja arkistoidaan. Metallinetsijöiden tekemiä arkeologisia löytöjä voi käydä katsomassa esimerkiksi Löytösampo-portaalin kautta (siirryt toiseen palveluun).

Löytösampo on Aalto-yliopiston kehittämä verkkopalvelu, joka kannustaa arkeologian harrastajia ja tutkijoita aineistojen tutkimiseen verkossa.

Tilanne on kiperä runsaiden löytöjen taltioinnissa, mutta Rohiola antaa tunnustusta metallinetsijöille.

– Metallinetsinnällä on keskeinen merkitys, kun katsotaan erilaisia alueita ja niiden paikallista kehitystä. Me tavallaan kirjoitamme jo uudelleen sitä historian käsitystä, mikä meillä on. Paljon aineistoa odottaa tutkimusta.

Tärkeintä on tuoda esille kadonnutta historiaa

Lahtelainen Janne Söderholm viihtyy harrastuksen parissa. Hän on harrastanut metallinetsintää yli 10 vuotta. Etsittävät kohteet suunnitellaan hyvin etukäteen ja niitä etsitään yhdessä pienellä porukalla.

– Harrastus on muuttanut muotoaan. Aluksi esineet olivat kaikki kaikessa, nykyään haluan enemmän liikkua luonnossa.

Söderholm kertoo, että yksi merkittävä löytö vuodessa on parempi kuin sata vähemmän merkityksellistä. Viime vuonna merkityksellisiä löytöjä tuli kaksi: kahdesta Asikkalan kylästä löytyi rautakautinen miekka.

Linturiipus, naisen korulaitteen osa, materiaali pronssi. Kuva: Janne Söderholm

Janne Söderholm on arkeologian harrastaja. Hän on perehtynyt muinaishistoriaan ja tekee yhteistyötä paikallisten arkeologien kanssa.

– On pyritty löytämään joka vuosi jotain historiallisesti merkittävää, ja se on aika hyvin toteutunut tähän asti.

Kadonneen historian esille tuominen on hänelle tärkeää. Söderholmin porukka on tehnyt suurimmat rautakautiset löytönsä Päijät-Hämeessä Hollolasta ja Asikkalasta.

– Löytäminen on äärimmäisen palkitsevaa ja tuo tutkijoille uudenlaista näkemystä. Rautakautiset asuinpaikat ovat hyvin kauniita. Jollain tavalla rauhoittavia ja mielenkiintoisia.

Metallinetsintää harrastaa Suomessa on arviolta 3 000-5 000 ihmistä, heistä aktiivisia on noin 600.

Myöhäisrautakautinen kirveen terä, materiaali rauta. Kuva: Janne Söderholm

Ota valokuva ja jätä löytö maahan

Lahden museoiden arkeologi Esko Tikkala saa ilmoituksen Museovirastolta, kun Päijät-Hämeessä tehdään esinelöytö. Löydöistä 95 prosenttia on rautakauden esineistöä. Yleensä ne ovat koruja, solkia, miekkoja, kilven kupuroita sekä kalmisto- ja asuinpaikka löytöjä.

– Rautakautinen vauraus on laajempaa kuin tähän asti on uskottu. Näin on ollut lähes koko Päijät-Hämeen alueella.

Tikkala kertoo, että tarkastettavana on monta sataa ilmoitusta. Vuonna 2011 löytöpaikkailmoituksia tuli alle 10, mutta viime vuonna jo yli 300. Nämä sisältävät noin 1 000 esinettä.

– Metallinetsintää harrastavien määrä on lisääntynyt ja taito kasvanut. Osataan hakea esineitä oikealta alueelta ja käytetään karttoja apuna, kun etsitään rautakautisia kohteita.

Museoviraston pulmat konservoinnissa tiedetään Lahdessakin, ja toiveena on saada rautakautiselle esineistölle oma konservointilaitteisto Lahteen.

– Jo pienen soljen konservointi voi kestää kuukausia. Esimerkiksi hopearahat ja hopea ovat helpoimpia konservoida.

Myöhäisrautakautinen naisen olkasolki, kupurasolki, materiaali pronssi. Kuva: Janne Söderholm

Tällä hetkellä kaikki konservoitavat rautakautiset esineet toimitetaan Museovirastolle. Säilyäkseen rauta vaatii tietyin väliajoin uudelleen konservoinnin.

– Yritämme ohjeistaa, että jos harrastaja löytää esineen, hän ei nostaisi sitä maasta vaan ottaisi kuvan ja peittelisi takaisin. Maassa se säilyy paremmin kuin ylös nostettaessa. Jono konservointiin on niin pitkä.

Maahan jättämisellä on varjopuolensa, mikäli löytöpaikka on merkitty karttatietoihin. Metallinetsintää ja arkeologiaa harrastava Janne Söderholm on törmännyt tapauksiin, joissa joku muu kaivaa esineet maan kätköistä.

– Tiedän tapauksia joissa toinen porukka on mennyt paikalle ja kaivanut esineet ylös. Pääsääntö on, että kun ensimmäinen esine on löydetty, annetaan arkeologien sen jälkeen hoitaa esineiden oikeaoppinen kaivaminen.

Lue myös:

Rakennustyömailla törmätään aiempaa useammin muinaisjäännöksiin – ja sillä voi olla vaikutusta siihen, kuinka syvälle asukas saa pihallaan kaivella

Jalkojemme alla lepää valtavasti roskaa, mutta myös satumaisia aarteita – metallinilmaisimella kuka tahansa voi löytää palan historiaa