1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koira

Pariskunta adoptoi loukkaantuneen Pepin Romaniasta – tarjoaa nyt kotihoitoa rescue-koirille: "Terveitä koiria lopetetaan naurettavista syistä"

Parikymppinen pariskunta adoptoi loukkaantuneen katukoiran Romaniasta ja perusti kotiinsa rescue-koirille suunnatun koirahoitolan. Kotihoitajille on jatkuva tarve, sillä rescuet tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja kasvatusta.

Tamperelaisnuoret Linda Marin ja Akira Greus ovat toimineet sijaiskotina rescue-koirille, ja perustivat nyt niille suunnatun kotihoitola-yrityksen. Kuva: Noora Haapaniemi / Yle

Kolme murtunutta tassua.

Pepi oli alle vuoden ikäinen, kun se joutui onnettomuuteen Romaniassa.

Vaellettuaan loukkaantuneena kadulla, se päätyi koiratarhaan, jossa sen todettiin tarvitsevan leikkaushoitoa.

Romaniasta lähetettiin kuvia ja videoita ympäri Suomea. Pepille haluttiin väliaikainen hoitopaikka, minkä jälkeen sille etsittäisiin pysyvä koti.

Parikymppinen tamperelaispariskunta Akira Greus ja Linda Marin olivat toimineet parin vuoden ajan vapaaehtoisena sijaiskotina jo kahdelletoista rescue-koiralle, joita oli tullut Suomesta ja Romaniasta.

– Rakastuimme Pepiin heti. Sillä oli sellainen pilke silmäkulmassa, ja se vaikutti meidän tyyliseltä sekopäältä, kaksikko nauraa.

Niinpä leikkisä ja energinen Pepi matkusti lokakuussa 2020 Kaakkois-Euroopasta Suomeen.

Lääkärissä todettiin, että sen tassut olivat jo luutuneet, eikä leikkausta enää tarvittu. Aloitettiin fysioterapia ja hieronta, jotta lonkkavaivoilta säästyttäisiin jatkossakin.

Onnettomuudesta jäi kuitenkin muistoksi vaurioituneet äänihuulet, takajalan virheasento ja korkean paikan kammo. Epäillään, että kolmivuotias sekarotu mursi tassunsa tippuessaan jostain korkealta.

Muuten Pepin entisestä elämästä ei tiedetä paljoa. On vain viitteitä siitä, että se olisi elänyt eristyksissä, vailla ihmisen syliä ja koirien leikkiseuraa.

– Siinä on vähän sellaista, kuin se olisi kasvanut tynnyrissä. Se ei osaa puhua samanlaista koirakieltä, kuin muut koirat, Marin selittää.

Pepi on noin kolmivuotias sekarotu, joka joutui onnettomuuteen Romaniassa alle vuoden ikäisenä. Kuva: Noora Haapaniemi / Yle

Sosiaalinen kömpelyys näkyy muun muassa leikkitilanteissa.

Kun Pepi pyytää toista koiraa leikkimään, eikä tämä suostu, saattaa Pepi haukkua koiran naamaan tai napsia sen peppukarvoja. Jos koira taas suostuu, niin Pepi ei pysty pidättelemään innostustaan, vaan kuulostaa äänihuultensa takia siltä, kuin se "haluaisi tappaa".

– Nyt Pepillä on uusi tapa, että se hieroo peppuaan koiran naamaan, ja yrittää siten saada toisen väkisin leikkimään. Olemme joutuneet treenaamaan tosi paljon rauhoittumista ja sitä, että jos toinen koira ei halua leikkiä, niin se ei halua, Greus selittää huvittuneena.

Lopulta kaksikko kiintyi Pepin persoonaan niin syvästi, että he päättivät pitää siitä huolta pysyvästi.

Kodinomaista, kärsivällistä hoitoa

Nyt onnettomuudesta selviytynyt Pepi tarjoaakin kokemusasiantuntijan apua muille kaltaisilleen rescue-koirille. Greus ja Marin perustivat tänä kesänä kotiinsa yrityksen, Kotihoitola Kuikun (siirryt toiseen palveluun), jonne rescue-koirien omistajat voivat tuoda koiransa hoitoon.

– Rescue-koirille suunnattuja kotihoitoloita ei juurikaan ole, eivätkä omistajat uskalla usein jättää koiraansa tavalliseen koirahoitolaan, Marin selittää.

– Lisäksi rescue-koirilla voi olla pahoja traumoja esimerkiksi häkeistä, joten halusimme tarjota kodinomasta, rescue-kokenutta hoitoa, Greus täydentää.

Kotihoidon lisäksi Kuikku tarjoaa hierontaa, pesua, kynsien leikkausta ja koulutusta peruskäskyistä kuonokopan käyttöön. Pepi taas tukee uusiin paikkoihin, koiriin ja ihmisiin tutustumisessa. Kaikkea tehdään asteittain sen mukaan, mitä koira on valmis tekemään.

Rescue-koirat tarvitsevatkin usein traumaattisten taustojensa takia erityistarpeet huomioivaa, yksilöllistä huolenpitoa ja kasvatusta.

– Niille tarvitaan kotihoitajia jatkuvasti, Rescueyhdistys Kulkurit ry:n puheenjohtaja Essi Tenho sanoo.

Akira Greusta ja Linda Marinia yhdistää palo ja halu auttaa kodittomia, hylättyjä ja apua tarvitsevia koiria. Kuva: Noora Haapaniemi

Osa rescue-koirista on syntynyt kadulla, tullut hylätyksi tai kasvanut koko ikänsä tarhalla. Niillä on tuntematon historia, joka saattaa heijastua nykypäivään yllättävinä pelkoina tai käytösongelmina.

– Koirien muistot ja pelot välittyvät kolmen sukupolven välillä. Jos koiran isoäidillä on esimerkiksi ollut paukkuarkuutta, voi se ilmetä nykypäivän jälkipolvessa pikkuhiljaa. Rescuet pelkäävät usein myös käsiä, Greus kertoo.

Jo ihmisen asunto, juomakuppi, kulkuneuvot tai monet hajut voivat olla vieraita ja pelottavia asioita rescue-koirille (siirryt toiseen palveluun). Niillä ei välttämättä ole pienintäkään hajua sisäsiisteydestä tai hihnassa kulkemisesta, minkä takia rescueita saatetaan joutua opettamaan nollapisteestä kuten koiranpentua.

Siksi rescue-koirista ajatellaan usein, että ne ovat moniongelmaisia, vaikeasti kasvatettavia ja jopa vaarallisen ennalta-arvaamattomia.

Greus ja Marin toivovatkin, että rescue-koiriin suhtauduttaisiin kärsivällisemmin, ymmärtäväisemmin ja inhimillisemmin: vanhakin koira voi oppia uusia temppuja ja sopeutua uuteen ympäristöön.

Heitä yhdistää palo ja halu auttaa kodittomia, hylättyjä ja apua tarvitsevia koiria.

– Täysin terveitä koiria viedään lopetettavaksi ihan naurettavista syistä. Suomen laissakin koira on esine. Rescue-koirien kasvatus vaatii vain enemmän kärsivällisyyttä, Greus sanoo.

Kolme murtunutta tassua. Parikymppiset Akira Greus ja Linda Marin adoptoivat loukkaantuneen katukoiran Romaniasta ja perustivat kotiinsa rescue-koirille suunnatun hoitolan. Toimittaja Noora Haapaniemi kävi tapaamassa kolmikkoa: millainen on rescue-koira Pepin ja Kotihoitola Kuikun tarina?

Koira kodille ja koti koiralle

Käytösongelmien lisäksi rescue-koirien väliaikaisessa tai pysyvässä hoitamisessa on riskinä kulkutaudit, jotka voivat tarttua jopa ihmisiin.

Turvallisin tapa adoptoida tuontikoira onkin tehdä se vastuullisen rescue-yhdistyksen kautta. Mikäli eläimet lääkitään sääntöjen mukaan, eivät ne ole uhka tautien leviämiselle.

Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta adoptoidut rescue-koirat on rokotettu, tautitestattu, verimitattu ja tutkittu näkyviltä vammoilta. Siellä koiran adoptioprosessi kestää noin kuukaudesta kahteen (siirryt toiseen palveluun).

Ensin kodintarjoaja täyttää esiselvityslomakkeen ja käy haastattelussa, joiden avulla punnitaan, onko koti sopiva koiralle ja koira kodille. Kaikki rescuet eivät sovellu esimerkiksi kerrostaloon haukkuherkkyytensä tai lapsiperheeseen arkuutensa vuoksi.

Lisäksi täytyy punnita, riittääkö kärsivällisyys, motivaatio ja taloudellinen tilanne rescue-koirasta huolehtimiseen. Koiran pelastaminen ei koskaan ole yksinään tarpeeksi painava syy adoptoida.

– Adoptio ei saa olla hetken mielijohde eikä päätöksen tule perustua puhtaasti tunteeseen, kuten sääliin, Kulkurit ry:n puheenjohtaja Tenho korostaa.

Vasta sitten alkaa koiran odottaminen kotiin.

Marin ja Greus toivovat ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä rescue-koiria kohtaan. Kuva: Noora Haapaniemi / Yle

Greus ja Marin toivovat, että ihmiset harkitsisivat rescue-koiran adoptoimista kasvatetun kotikoiran sijaan.

– Rescue-koirat eivät sovi kaikille, mutta jos asenne on kohdillaan, niin ne kyllä sopii, Greus tiivistää.

Rescue-koirien hoitaminen ja kasvattaminen on heidän mielestään palkitsevaa, sillä se opettaa syvällisesti koirista ja niiden kielestä. Lisäksi rescuet opettavat ihmisistä, sillä kadulla selviytyäkseen niiden on täytynyt oppia aistimaan ilmapiiriä ja ympäristöä.

– Kun rescue-koirien luoton saa, niin se tunne on todella hyvä, Greus ja Marin summaavat.

Lue lisää:

Suomalaiskoirat eivät löydä uutta kotia – samaan aikaan ulkomaisten rescue-koirien tuonti kasvaa

Sääli on huono syy ottaa koditon koira – ulkomailta adoptoitujen koirien määrä on moninkertaistunut

Koirabisnes on kovaa peliä – pentutehtailua, huijausta ja kalliita lääkärilaskuja, mutta myös iloa omistajille