1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. silakka

"Jotain on tapahtunut silakalle", kalastajat ihmettelevät Ruotsissa – tutkija varoittaa liikakalastuksen vaikutuksista koko Itämeren ekosysteemille

Kymmenen vuotta sitten Rune Wikström nosti Tukholman saaristosta helposti sata kiloa silakkaa. Nyt verkkoon tarttuu vain murto-osa siitä. Yhä lähemmäs rantaa tullut troolaus on perannut Ruotsin kalastusvesiä.

Kalastaja Rune Wikström on huolissaan Itämeren tilasta
Kalastaja Rune Wikström on huolissaan Itämeren tilasta

MÖJA Rune Wikström nostaa verkkoa ylös kotisaarensa Möjan edustalla Tukholman saaristossa.

Hänen kalastusveneensä Kajsa keinuu puolelta toiselle kovassa tuulessa.

Verkkoon on tarttunut parikymmentä ahventa ja yksi siika. Illalla syödään siis savustettua ahventa saaressa perheen kalaravintolassa.

Wikström on kalastanut näillä vesillä 1940-luvulta lähtien.

Wikströmin pitkälle uralle mahtuu hyviä ja huonoja kalavuosia, mutta hän ei ole koskaan kokenut näin dramaattista pudotusta silakkasaaliissa.

– Kun laitoin kymmenen vuotta sitten verkot vesille juhannuksen aikaan, sain vuorenvarmasti vähintään sata kiloa silakkaa, Wikström sanoo.

– Nyt saan enintään kymmenen kiloa. Jotain on tapahtunut silakalle.

Samanlaisia hälyttäviä tietoja silakkasaaliin romahtamisesta tulee Ruotsissa Ahvenanmeren ja Bornholmin väliseltä rannikolta.

Pohjanlahdella on silakkaa, mutta sen koko on pienentynyt.

Siellä on perinteisesti kalastettu suurikokoisempaa silakkaa, jota käytetään hapansilakan valmistuksessa. Kalastajat kertovat, että sitäkin on saatu kokoon vain murto-osa aiemmasta.

Heidän elinkeinonsa (siirryt toiseen palveluun) kannalta tilanne on kriittinen.

"On selvää, että huonosti käy"

Useat tutkijat ja kalastajat pitävät yhtenä merkittävänä tekijänä tilanteeseen liikakalastusta ja troolareita, jotka imuroivat valtavat määrät silakkaa.

– Troolarit pyydystävät systemaattisesti kutemaan matkaavia silakkaparvia. Ne tietävät täsmälleen, missä ja milloin parvet kulkevat, sanoo Wikström.

Rune Wikström kalastaa yhä joka päivä. Paikallisia rannikkokalastajia on jäljellä enää kourallinen, toisin kuin hänen aloittaessa. Kuva: Daniel Ivarsson

Wikström ohjaa Kajsaa kotilaiturilleen ja alkaa perata ahvensaalistaan.

– On päivänselvää, että jos pyytää kalaa ennen kuin se on kutenut, huonosti käy, sanoo Wikström päätään pudistaen.

– Troolarin kyydissä on saaliin pyytämisen jälkeen 1 500 tonnia silakkaa. Se on enemmän kuin mitä me pienet kalastajat saamme yhdessä kokoon useiden vuosien aikana.

Tukholman yliopiston Itämerikeskuksen tutkijat kävivät läpi lokitietoja ja näkivät, että ulappa-ja selkävesien kalojen, kuten silakan troolaus on siirtynyt (siirryt toiseen palveluun)lähemmäksi Ruotsin rannikkoa.

Sitä tapahtuu pääasiassa talvella, jolloin silakka kerääntyy ennen vaellusta kohti rannikkoa kutemaan.

Ravintolassa piipahtava Conrad Bengtson pyytää Rune Wikströmiä näyttämään, miten ahven fileerataan. Kuva: Daniel Ivarsson

Tutkijoiden mukaan keskitetty kalastus vaarantaa paikalliset kutukannat.

Wikström haluaisi, että Ruotsin hallitus ryhtyisi toimiin paljon nykyistä pontevammin.

– Heillä on mahdollisuus saada troolarit aluevesirajan ulkopuolelle, mutta poliitikot eivät tee mitään, hän tuhahtaa.

Ruotsilla on mahdollisuus toimia näin, mutta sen pitäisi saada siihen Suomen ja Tanskan suostumus maiden yhteistyösopimusten takia.

Hän toimi itse kansanedustajana kaksi kautta vuosina 2006–2014 ja oli ympäristö- ja maatalousvaliokunnan jäsen, edustaen maltillista kokoomusta.

Wikström suree myös saaliin käyttöä.

Troolareiden pyytämä silakka päätyy turkiseläinten rehuksi tai lohille kalankasvattamoihin, kun paikallisten kalastama silakka menee kokonaisuudessaan ihmisen ravinnoksi.

Rune Wikström toimittaa kalat perheen kalaravintolaan, joka sijaitsee Möjan saarella. Hän aikoo jatkaa kalastusta niin kauan kuin jaksaa. Kuva: Daniel Ivarsson

Ruotsissa hämmästyttiin kiintiön kasvattamisesta

Itämeren silakkakantoja hoidetaan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antaa tieteellisen neuvonannon kiintiöistä yleensä kerran vuodessa.

Toukokuussa antamansa lausunnon mukaan keskisellä Itämerellä pyyntiä tulee vähentää liikakalastuksen takia. Sen sijaan Pohjanlahdella silakan pyyntiä voi lisätä jopa 81 prosentilla.

Tukholman yliopiston Itämerikeskuksen ja Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston tutkijat ovat hämmästelleet (siirryt toiseen palveluun) arviota. Heidän mukaansa neuvoston laskentamalli ei riittävästi huomioi silakan koon pienentymistä, mistä paikallisten kalastajien raportit kertovat.

Tähän näkemykseen yhtyy myös Ruotsin meri-ja vesiviranomainen, jolla on käynnissä oma selvitys (siirryt toiseen palveluun)silakan kokonaistilanteesta. Se julkistetaan ensi vuonna.

Lopulliset päätökset kiintiöistä tehdään EU:ssa lokakuussa ICES:n neuvojen pohjalta.

"Suojelutyö voi murentua"

Tukholman yliopiston Itämerikeskuksessa kalastusbiologiaa ja meriympäristöä tutkiva Henrik Svedäng on huolissaan silakan vähentymisestä.

Hänestä kysymys on koko Itämeren ekosysteemistä.

– Silakka on aivan keskeinen Itämerelle. Se on ravintoa monille lajeille, esimerkiksi merikotkalle, hylkeelle, turskalle ja lohelle, Svedäng sanoo.

– Silakka on aivan keskeinen kala Itämerelle ja sen kannan romahtaminen vaikuttaa koko Itämeren ekosysteemiin, sanoo Henrik Svedäng Tukholman yliopiston Itämerikeskuksesta Kuva: Daniel Ivarsson

– Ahvenanmeren ja Bornholmin välisellä merialueella silakka on vähentynyt 80 prosenttia 45 vuoden aikana. Jos kehitys jatkuu tällaisena, se ei voi olla vaikuttamatta Itämeren ekosysteemiin, Svedäng kertoo.

Tutkija arvioi, että tilanne voi johtaa siihen, että vuosikymmenten aikana saadut onnistumiset luonnonsuojelutyössä murenevat.

Hänen mukaansa jo nyt on nähtävissä, että piikkikalojen osuus kasvaa silakan pienentyessä. Ne uhkaavat petokalojen poikastuotantoa, koska ne syövät näiden poikasia ja mätiä.

– Itämeri köyhtyy, lajeja häviää ja sen tuottavuus vähenee, Svedäng sanoo.

– Liikakalastuksen, ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen yhteisvaikutus tekee sen, että Itämeri toimii erittäin huonosti, hän sanoo.

Päätöksiä tarvitaan

Tutkija Svedängin mielestä vastuullisten pitäisi nyt päättää siitä, mikä on Itämeren kannalta tärkeää.

– Silakan pyyntiä tulisi rajoittaa ja voisi ajatella myös kalastusalusten koon rajoittamista, jotta ne eivät aiheuttaisi niin suurta paikallista kuormitusta, Svedäng pohtii.

– Poliitikkojen pitäisi ryhtyä toimiin, mutta he eivät tee mitään, sanoo Rune Wikström pettyneenä. Kuva: Daniel Ivarsson

Rune Wikström käynnistää laiturin päässä odottavan moponsa ja lähtee viemään ahvenia ravintolaan mutkittelevaa hiekkatietä pitkin. Siellä hän fileeraa ja savustaa ahvenet.

Sen jälkeen hänen täytyy selvittää kaksi verkkoa, jotka sekoittuivat täyteen levää yöllä nousseessa myrskyssä.

Wikström täytti 80 vuotta kesäkuussa ja aikoo jatkaa kalastamista niin kauan kuin jaksaa ja se tuntuu kivalta. Hän kalastaa seitsemänä päivänä viikossa ja usein seuranaan on lokki, joka istuu hänen päähineensä päällä.

– Minun suurin huoleni on se, että Itämeren kunto menee niin huonoksi, että se ei enää uusiudu. Sitä kohti olemme ikävä kyllä menossa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Reposaaren kalasatamaa kehitetään Porissa lisäämällä silakan jalostusta

Kalan perkuujätteessä piilee miljoonabisnes: Silakkajalosteen kilohinta nousee satoihin euroihin

Silakkakiintiöstä uhkaa jäädä osa kalastamatta – "Syksy on ollut huono kaikille"