1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. junat

Ensin etuperin eteenpäin ja sitten peruuttaen takaisin – museorautatien vanha höyryveturi jyskyttää mennyttä aikaa matkailijoiden iloksi

Uudenkaarlepyyn museorautatien raiteiden leveys on vain reilun puoli metriä. Muutaman kerran kesässä museorautatieyhdistys järjestää junaretken, jolla parin kilometrin rataosuus ajellaan ees-taas, kun kääntymään ei pääse.

Uudenkaarlepyyn museoradalla ajavan satavuotiaan höyryveturin lämmittäminen on tuntien urakka.
Uudenkaarlepyyn museoradalla ajavan satavuotiaan höyryveturin lämmittäminen on tuntien urakka.

Veturinkuljettaja Robert Sand vetää vaijerista ja lähes satavuotias höyryveturi vislaa.

Museorautatieretki alkaa Kovjoen asemalta Uudessakaarlepyyssä. Tällä kertaa kyydissä on kymmenkunta matkustajaa.

– Menomatka mennään etuperin ja tulomatka peruutetaan, koska ei ole mahdollisuutta kääntyä, Sand sanoo.

Tämän kapearaiteisen rautatieosuuden pituus on kaksi kilometriä, joten nyt ajettavalle retkelle kertyy matkaa yhteensä neljä kilometriä, kun osuus puksutellaan ees-taas.

Uudenkaarlepyyn museorautatie on Suomessa ainoa, jonka raideleveys on vain 600 millimetriä.

Tekemistä riittää

Uudenkaarlepyyn Museorautatie ry:n hallinnassa on museoradan lisäksi pari hallia, joissa korjataan ja säilytetään tarvittavia koneita ja laitteita.

Konduktööri Robert Granbäck kertoo, että museotoimintaa pyörittää kymmenkunta miestä.

Tekemistä riittää, sillä junat pitää huoltaa ja katsastaa. Sen lisäksi on siivoamista ja yleisöajeluita.

– Jo se, että joka vuosi vaihdetaan 150 ratapölkkyä, vie paljon aikaa, Granbäck sanoo.

Joskus talkoissa paikalla voi olla vain kaksi miestä. Ajopäivänä tarvitaan vähintään kolme.

– Mukaan kyllä mahtuu. Ollaan sopiva porukka, sanoo Granbäck.

Elämys matkaajalle

Lomalla oleva tietokirjailija Jussi Iltanen on yksi historiallisen junan matkustajista tänään. Hän istuu junan viimeisessä avonaisessa vaunussa.

– Tässä voi tuntea entisaikojen havinaa, kun veturin pilli soi ja savu tunkeutuu nenäonteloihin, Iltanen sanoo.

Avovaunussa voi haistaa höyryveturin tuoksun. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Iltanen on kirjoittanut muun muassa Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat -kirjan (Karttakeskus, 2009).

Hän tuntee suomalaiset museorautatiet ja kehuu vuolaasti Uudenkaarlepyyn rataa.

– Tämä on sopivan pieni. Matka on lyhyt ja rata on pidetty hyvässä kunnossa. Kiitos siitä kuuluu talkooväelle.

Tällaisen radan ylläpito on tärkeää, koska näitä on vain muutama jäljellä.

– Junan kyydissä voi aistia, että matkanteko ennen on ollut aika karua. On kovat puupenkit, paljon ääntä ja liikettä. Vauhtikaan ei ole junalla ollut kova, Iltanen sanoo.

Talkoolaiset pukeutuvat vanhan ajan asuihin juna-ajelun ajaksi. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Tappiollinen rataosuus

Rautatieyhteys Kovjoen asemalta Uuteenkaarlepyyhyn oli toiminnassa vuosinaa 1899-1916.

Nykarleby Jernväg kertoo (siirryt toiseen palveluun), että ajatus rautatien rakentamisesta Pohjanmaalle heräsi jo 1860-luvulla. Kunhan Tampere–Vaasa-rata oli saatu rakennettua, päästiin myös Kovjoki–Uusikaarlepyy-rataa työstämään.

Tuolloin 12,5 kilometriä pitkä rata otettiin käytttöön 1899 ja sitä ajoi Kovjoelle kaksi kertaa päivässä kaksi työjunaa matkustajavaunun kera. Myöhemmin päivittäisten vuorojen määrää nostettiin, mutta radan ylläpito oli kallista. Muun muassa radan kapearaiteisuus vaikutti siihen, että toiminta oli tappiollista.

Nykarleby Jernväg kertoo (siirryt toiseen palveluun), että ensimmäisen maailmansodan venäläisarmeijan asevarustelu tarjosi tilaisuuden päästä eroon tappiota tuottavasta rautatienpätkästä, kun liikemiehet ostivat kaiken, mitä saattoi käyttää sotilastarkoituksiin, ja myivät sen edelleen. Myös Uudenkaarlepyyn rautatie myytiin liikemies A. Liliukselle vuonna 1916 sen aikaisella 350 000 markalla.

Robert Sand ja Toni Sandvick lämmittävät lähes satavuotiasta höyryveturia ajelua varten. Kun painetta on tarpeeksi, voidaan lähteä matkaan. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Rahaa palaa

Museorautatien ylläpito ei ole ilmaista hommaa. Varoja menee korjauksiin paljon.

Korona on vaikuttanut museorautatieyhdistyksenkin varainkeruuseen.

Yhdistyksen järjestämät vappuajelut ovat olleet suosittuja. Paikalla on ollut joskus jopa tuhat ihmistä ja lipputulot ovat olleet mukavat.

Nyt on toisin.

– Kahteen vuoteen ei olla ajettu ja lipputulot ovat jääneet saamatta, kertoo Granbäck.

Uudenkaarlepyyn Museorautatie ry järjestää muutaman kerran kesässä junaretken matkailijoille. Etenkin vappuajelut ovat olleet suosittuja, mutta tauolla koronapandemian ajan. Kuva: Kaje Komulainen / Yle

Pandemiasta huolimatta kesäretkiä on järjestetty. Tämä vuonna niitä on ollut kalenterissa puolenkymmentä. Kesän viimeinen tapahtumapäivä on tänään 1. elokuuta.

Museorautatie on erityisesti lapsiperheiden suosiossa.

– Kesällä tämä on elämys lapsille – ja aikuisillekin, Granbäck sanoo.

Lue seuraavaksi:

Yli 10 000 miestä, naista ja lasta rakensi väylän, joka avasi Suomen maailmalle – 150 vuotta myöhemmin se sama on edelleen käytössä

Arvokkaat Fouga Magisterit entisöidään Kauhavalla – kolmesta pultista oli tulla projektin kompastuskivi: "Irrottamiseen ei meinannut tietotaito riittää"