1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. keräily

Keräilijä Iivari Viilomaa, 29, löysi kirpparilta kummallisen lasiesineen, joka sai "kädet tärrämään" innosta – Instagramissa hänen löytöjään ihailevat tuhannet

Helsinkiläinen puuseppä Iivari Viilomaa toteuttaa keräilyharrastustaan pienellä budjetilla, mutta on onnistunut jo keräämään kirpputoreilta usean kymmenen tuhannen euron arvoisen kokoelman.

Keräilijä Iivari Viilomaan kotona on designlöydöille pyhitetty huone. Viilomaan suosikkiesineet, Nuutajärven lasitehtaalla valmistetut mehukorit, ovat saaneet kunniapaikan Alvar Aallon seinähyllyiltä. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Eriskummallinen kirkas lasiesine makasi kallellaan nahkasohvan päällä malmilaisella kirpputorilla. Se oli yli puolimetriä korkea ja muistutti ulkonäöltään lähinnä jättiläisen seksilelua.

Keräilijä Iivari Viilomaa, 29, käänteli kummallista esinettä ja alkoi hiljalleen erottaa sen pohjassa tunnetun suomalaisen lasitaiteilija Nanny Stillin signeerauksen. Hintalapussa luki 35 euroa. Viilomaa tasasi hengitystään ja kuljetti löytönsä innosta tärisevin käsin kirpputorin kassalle.

Riihimäen lasimuseosta Viilomaa sai tunnistusapua. Salapoliisityön seurauksena lasiesine paljastui maineikkaan tanskalaisen design-myymälän Illum Bolighusin vuoden 1973 näyttelyä varten tehdyksi uniikiksi taideteokseksi, jonka hinta saattaisi huutokaupassa nousta muutamaan tuhanteen.

– Sitä voi kutsua aikamoiseksi löydöksi, Viilomaa virkkoo.

Tapahtuneesta on jo neljä vuotta, mutta kohdalle sattunut poikkeuksellinen tuuri saa edelleen suupielet tyytyväiseen hymyyn.

Malmilaisen kirpputorin mystinen lasiesine paljastui Nanny Stillin uniikiksi taideteokseksi, jonka persoonallinen ulkomuoto saa mielikuvituksen laukkaamaan. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Helsinkiläisen Viilomaan elämä pyörii kauniiden esineiden ympärillä. Elantonsa hän hankkii puuseppänä, mutta vapaa-aika kuluu kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Toisinaan hän saattaa piipahtaa suosikkiaarreaitassaan, Suomen suurimmassa kierrätystavaratalossa Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa useita kertoja viikossa.

Häntä kiehtoo etenkin 30-,40-,50- ja vielä 60-luvunkin käytännöllinen ja puhdas kotimainen muotoilu. Tiikkihuonekalut, valaisimet ja suomalaisiin koteihin etenkin astioiden muodossa iskostuneet nimet Kaj Franck, Saara Hopea, ja Aino Aalto. Suurin osa Viilomaan kokoelmasta on Nuutajärven lasitehtaan värillistä käyttölasia.

Osa Viilomaan lasiaarteista pääsi mukaan Designmuseon Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyyn (siirryt toiseen palveluun) syksyllä 2019. Tuolloin 27-vuotiaan Viilomaan kokoelma nähtiin maan tunnetuimpien design-keräilijöiden esineiden vierellä.

– Olihan se hieno tunne, että sai viedä esineitä sinne ja kertoakin niistä näyttelykävijöille muutamana viikonloppuna.

Kaikki alkoi muumimukeista, vai ehkä sittenkin kalastuksesta?

Viilomaan keräilyharrastus alkoi monen muun suomalaisen tavoin muumimukeista, mutta toisin kuin useimmilla, hänellä se ei jäänyt siihen. Hän muistelee, kuinka noin vuosikymmen sitten mediassa alettiin puhua muumimukibuumista. Lehtijutuissa kerrottiin, kuinka joidenkin harvinaisten mukien hinnat olivat vuosien saatossa nousseet häkellyttäviin summiin.

Noita arvokkaita mukeja löytyi myös Viilomaan ja hänen lapsesta saakka muumimukeja keräilleen vaimonsa kaapeista. Tästä inspiroituneena Viilomaa alkoi kierrellä kirpputoreilla ja perehtyä laajemmin suomalaiseen designiin.

Iivari Viilomaa käy Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksessa parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Viimeisenä hän tarkistaa aina lasi- ja keramiikkahyllyt. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Oma silmä oppi hiljalleen tunnistamaan eri designereiden kädenjäljen, löytämään potentiaaliset helmet tavarapaljouden keskeltä.

Viilomaa pohtii, että ei ole lainkaan yllättävää, että designin keräily tempaisi hänet niin voimallisesti mukaansa. Onhan hänen vanhimmassa harrastuksessaan, kalastuksessa, samaa henkeä.

– Siinä on vähän samanlainen fiilis kuin kirppareilla kiertelyssä. Koskaan kun ei voi tietää, mitä saa saaliiksi. Ehkä se on joku alkukantainen metsästäjä-keräilijäkulttuurin juttu.

Unelmien löytö olisi klassikkojen klassikko: Alvar Aallon Paimio-tuoli

Kun Viilomaa aloitteli keräilyharrastusta, hänellä nousi hyvän löydön myötä adrenaliini pintaan. Sydän alkoi hakata vähän lujempaa ja aistit kirkastua.

– Kyllä niin näy nykyäänkin välillä, jos oikein hyvä esine osuu kohdalle. Silloin kädetkin alkaa tärräämään.

"Näiden päällystys on aivan hirveä, mutta pitääkin osata nähdä huonekalun runko ja potentiaali", Iivari Viilomaa sanoo. 60-luvun tiikkituolit lähtivät kierrätyskeskuksesta mukaan 5 euron kappalehintaan. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Viiilomaa toivoo löytävänsä Alvar Aallon huonekaluja 30–50-luvuilta. Löytöjen löytö olisi Aallon tuoli numero 41, joka tunnetaan myös Paimio-tuolina. Paimion tuberkuloosiparantolaan 1932 suunniteltujen tuolien alkuperäisversioille on asetettu huutokaupoissa usean kymmenen tuhannen euron lähtöhinta. (siirryt toiseen palveluun)

– Tai sitten olisi upeaa löytää Paavo Tynellin valaisin (siirryt toiseen palveluun)kirpputorilta. Joillain keräilijöillä on jo käynyt sellainen tuuri, joten ehkä sellainen joskus nasahtaa myös minun kohdalleni.

Ajan patina kiinnostaa, sillä design on sijoitus

Kun Suomalaisen työn liitto teetti Taloustutkimuksella muutama vuosi sitten tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun), siinä kävi ilmi, että 91 prosentilla suomalaisista on kotonaan jokin kotimainen designtuote.

Etenkin nuorempien kuluttajien keskuudessa käytetyn designin kauppa käy kuumana. Ilmiöstä kertovat esimerkiksi Facebookin lukuisat ryhmät ja mobiilisovellukset. Niissä huonekalut Tapiovaaran tuoleista Lundia-hyllyihin sekä kodinesineet Sarpaneva-padoista Arabian vanhoihin kahvikuppeihin vaihtavat ripeään tahtiin omistajaa. Onnekkaita ovat he, joiden vanhemmat sukulaiset päättivät investoida kotimaiseen designiin vuosikymmeniä sitten.

Aino Aalto -lasit ovat olleet tuotannossa 1930-luvun alusta lähtien. Iivari Viilomaa keräilee etenkin Nuutajärven lasitehtaan värillistä käyttölasia. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Käytetyn designin hankkiminen on balsamia ympäristötietoisen kuluttajan omalletunnolle, ja joskus ajan patinoiman design-tuotteen arvo voi jopa olla korkeampi kuin uuden. (siirryt toiseen palveluun)

Monelle design on hyvä sijoitus. Näin ajattelee myös Viilomaa, jonka oman kokoelman arvo liikkuu muutamissa kymmenissä tuhansissa. Taloudelliseen puoleen on hänen mielestään hyvä myös vedota, jos vaimo kyseenalaistaa siippansa loppumattomia kirpputorilöytöjä.

– Silloin sanon aina, että tämä oli hyvä ostos, joka kyllä pitää arvonsa, Viilomaa naurahtaa.

Viilomaan kotona Helsingin Pitäjämäessä on yksi huone pyhitetty pelkästään esineille. Hän kutsuu sitä designhuoneeksi, mutta vaimo on vitsillä ottanut oikeudekseen puhua romuhuoneesta.

Aarteita on alkanut kertyä niin paljon, että osa niistä majailee vuokravarastossa Konalassa. Viilomaan haaveena olisi perustaa joskus oma vintage-liike, jossa olisi myös näyttelytila niille esineille, joille hän ei halua antaa hintalappua.

Kirpparihaukaksi ei ole oikotietä

Oiva Toikan kala-aiheisen lasityön kuvan käteensä tatuoinut skeittikenkiin pukeutunut nuori mies ei edusta perinteistä mielikuvaa designin keräilijästä.

– Kyllähän se herättää huomiota, kun nuori ihminen on saanut kerättyä näin paljon näitä esineitä. Suurimmaksi osaksi minuun on suhtauduttu tosi positiivisesti.

Iivari Viilomaan ja hänen vaimonsa koti on täynnä kotimaista designia. Viilomaa haaveilee, että voisi joskus perustaa oman vintageliikkeen, jossa olisi myös näyttelytila. Kuva: Hilma Toivonen / Yle

Positiivista palautetta Viilomaa on saanut etenkin Instagramissa, jossa hän pitää finvint-nimistä suosittua tiliä (siirryt toiseen palveluun), jonne hän kuvaa kirppislöytöjään ja kertoo tarinoita esineiden takaa. Moni myös lähettää Viilomaalle kuvia ja kysyy tunnistusapua. Toisinaan hän saa viestejä, joissa seuraajat äimistelevät sitä, miten Viilomaa on onnistunut tekemään parilla eurolla niin loistavia löytöjä.

Usein häneltä kysytään, että miten kirppishaukaksi tullaan.

– Siihen ei ole mitään oikotietä. Mitä enemmän kirppareilla kiertää ja designiä opiskelee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kohdalle osuu myös aarteita, Viilomaa sanoo.

Aloittelevia kirppishaukkoja hän neuvoisi juurikin näin: säännöllisiä kierroksia kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Tämän lisäksi kannattaa ottaa seurantaan keräilijöiden tilejä sosiaalisesta mediasta, lukea alan kirjallisuutta ja lukea Facebookin myynti-ilmoitukset tarkkaan, sillä niistä voi oppia yllättävän paljon vaikkei ostoaikeissa olisikaan. Oma ymmärrys ja silmä kyllä kehittyvät, kun harrastukselle antaa aikaa.

– Eikä se löytäminen ole aina se juttu. Ainahan kun kirpparille pääsee, niin tulee hyvä mieli. On mukavaa kierrellä ja katsella hienoja juttuja.

Mutta se todellisen löydön aiheuttama "käsien tärrääminen".

Sitä kannattaa odottaa.

Kuuntele tästä Iivari Viilomaan Radio Suomen Sunnuntaivieras -haastattelu.