1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kannibalismi

Venäjällä tulee ensi-iltaan elokuva, jossa suomalaiset ovat kannibaaleja – taas kerran

Bloody Hell -elokuva herkuttelee hieman erilaisella Suomi-kuvalla. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat kansainvälisissä kauhuelokuvissa harvinaisuus.

Rex Cohenia esittävä Ben O'Toole kiperässä tilanteessa Bloody Hell -elokuvassa. Kuva: Courtesy Everett Collection / All Over Press

Rex Cohen saa tarpeekseen kotimaassaan hankkimastaan kyseenalaisesta julkisuudesta ja matkustaa sattuman oikusta kaukaiseen Suomeen. Ei ehkä olisi pitänyt: periferiassa sijaitsevan maan syrjäseudulla hän joutuu kieroutuneen kannibaaliperheen vangiksi – ja tietenkin myös ruokalistalle.

Tällaisista eineksistä koostuu Alister Griersonin komediaan kallistuva australialainen Bloody Hell -kauhuelokuva (2020), joka saa tänään ensi-iltansa Venäjällä. Elokuva on jo ehtinyt kerätä jonkin verran kulttimainettakin, ja suomalaisten esittäminen ihmislihaan viehättyneinä friikkeinä on tuonut sille riemastuttavaa lisäarvoa.

– On tosiaankin humoristinen yllätys, että tällainen australialaiselokuva yleensä on nähnyt päivänvalon. Sekin on kiinnostavaa, että tässä on päädytty Suomeen saakka, vaikka elokuvan työryhmästä ei löydy yhtään suomalaista nimeä. Loppukrediteissä tosin näkyy dialog coach, joka on opettanut australialaisnäyttelijät lausumaan suomea oikeaoppisesti, joskin hieman vaihtelevalla menestyksellä, kauhu- ja fantasiaelokuviin keskittyvän Night Visions -festivaalin johtaja Mikko Aromaa toteaa.

Venäläisturistien leppoisa ostosreissu jää haaveeksi, kun he joutuvat suomalaiskannibaalien jahtaamiksi Shopping Tour -elokuvassa. Kuva: Black Lion Pictures

Kansainvälinen kauhu ohittaa suomalaiset

Suomalaiset ovat päässeet meuhkaamaan fiktioelokuvassa kannibaaleina aiemminkin. Mihail Brašinskin Shopping Tour -kauhukomediassa (2013) venäläisturistien rauhallisuudestaan tunnettuun naapurimaahan suuntautunut leppoisa ostosreissu kääntyy päälaelleen, kun he joutuvat suomalaiskannibaalien jahtaamiksi paikallisessa Gigantissa.

Mikko Aromaan mukaan Suomen tai yleensäkin suomalaisten näyttäminen kansinvälisessä kauhu- tai fantasiaelokuvakontekstissa kannibaaleina, zombeina tai muunlaisina hirviöinä tai friikkeinä on kuitenkin hyvin harvinaista.

– Esimerkiksi ruotsalaiset sivuhahmot ovat olleet jo pitkään peruskauraa elokuvan kaikissa lajityypeissä, ja muistakin pohjoismaista on toisinaan tullut tällaista vastaan. Suomi taas ei ole oikeastaan koskaan päässyt tässä kontekstissa esille.

Ruotsalainen fantasiaelokuva Raja sisältää voimakkaan ja samalla myös humoristisen Suomi-yhteyden. Kuva: Meta Spark & Kärnfilm

Kahden kannibaalielokuvan lisäksi mieleen tulee ainakin Ali Abbasin ohjaama ruotsalainen fantasiaelokuva Raja (2018), jossa on vahva Suomi-yhteys ja jossa suomalaiset esitetään varsin humoristisessa valossa.

– Olin Cannesissa elokuvan ensi-illassa, ja kun tämä Suomi-yhteys paljastui, oli naurunremakka kansainvälisen yleisön parissa melko mehevää. Tämä johtui nimenomaan tilanteen poikkeuksellisuudesta, Mikko Aromaa muistelee.

Eli Rothin Hostel-elokuvassa viattomia turisteja kidutetaan muun muassa hitsauspolttimella. Elokuva on yksi torture pornin eli kidutusporno -genren hurmeisista merkkipaaluista. Vuonna 2013 Roth herätti henkiin myös kannibaalikauhugenren The Green Inferno -elokuvallaan. Kuva: Hostel Llc / Lions Gate / Kobal/Shutterstock / All Over Press

Kauhuelokuva voi tarjota kyseenalaista maakuvaa

Viime vuosina mielikuvaa Skandinaviasta on "kirkastanut" etenkin Ari Asterin Midsommar – loputon yö -elokuva (2019), jossa joukko nuoria aikuisia matkustaa Ruotsiin ja joutuu siellä oudon kultin hyytävään syleilyyn. Elokuva on kylläkin kuvattu Unkarissa, mutta osa näyttelijöistä osaa puhua täydellistä riikinruotsia.

Ari Asterin Midsommar – loputon yö -elokuvassa (2019) viattomalta vaikuttavat ruotsalaisperinteet saavat kammottavia piirteitä. Kuva: Csaba Aknay

Alexander Paynen Downsizing-scifileffassa (2017) taas seikkaillaan Norjan maaperällä. Matt Damonin tähdittämässä elokuvassa tiedemies Jørgen Asbjørnsen kehittää metodin, jonka avulla ihmisiä voidaan kutistaa kymmensenttisiksi. Komeat ja dramaattiset norjalaismaisemat vuonoineen ja vuorineen ovat elokuvassa näkyvästi esillä, ja tämä lienee tehnyt Norjaa tunnetuksi myös amerikkalaisyleisön keskuudessa.

Huomattavasti raadollisempaa maakuvaa tarjoaa Slovakiaan sijoittuva Eli Rothin Hostel (2005), jossa ihmisiä kidutetaan ja murhataan toinen toistaan brutaaleimmilla tavoilla. Torture porn -kauhugenreä edustava Hostel sai Slovakian viranomaiset varpailleen. Heidän mukaansa Hostel antoi Slovakiasta vaikutelman alikehittyneenä ja vaarallisena maana, johon turistit matkustavat henkensä kaupalla. Naapurimaa Tšekin viranomaiset reagoivat elokuvaan yhtä nuivasti ja negatiivisesti.

Italiassa ryhdyttiin tekemään 1970 - ja 1980-lukujen taitteessa kannibaalielokuvia, joiden shokkiarvo oli taattu. Genren tunnetuimpiin edustajiin kuuluu vuoden 1980 Cannibal Holocaust. Elokuva onnistui vaikuttamaan sen verran dokumentaariselta, että sen tekijät joutuivat vakuuttelemaan järkyttyneelle yleisölle, ettei ketään ole oikeasti kidutettu, tapettu tai syöty. Kannibaalielokuvista ei kuitenkaan koskaan ole tullut valtavirtaa, vaan ne ovat jääneet marginaaliin. Kuva: Fd Cinematografica / Kobal/Shutterstock / All Over Press

Kannibalismi on jäänyt marginaaliseksi aihepiiriksi

Mutta entäpä sitten kannibalismi, joka on kauhugenressä pysyvästi marginaaliin jäänyt ilmiö? Jos ja kun Suomi esitetään elokuvassa periferiana ja suomalaiset ihmislihalla mässäilevinä kannibaaleina, onko sillä vaikutusta kotomaamme julkiseen kuvaan?

Mikko Aromaan mukaan ei ole, ei ainakaan negatiivisessa mielessä.

– Luulisin, että lähtökohtaisesti tällainen herättää kiinnostusta Suomea kohtaan sen sijaan, että tästä pitäisi olla jollakin tavalla huolissaan: any publicity is good publicity, kuten usein sanotaan.

Aromaan mukaan australialaisella kannibaalielokuvalla on myös selkeä yhteys siihen, miten Suomesta on viime vuosina kansainvälisesti uutisoitu.

– Erilaiset äänestykset ja tutkimukset ovat kertoneet, että Helsinki on trendikäs paikka, cool ja hip. Tällainen maine manifestoituu myös tämän australialaisen tapauksen kohdalla. Näin haluan ainakin uskoa.

Mutta saadaanko Bloody Hell mahdollisesti myös suomalaisyleisön eteen?

– Festivaalinäkökulmasta elokuva herätti minussa heti voimakasta mielenkiintoa, ja kyllähän tässä olisi pyrkimystä saada elokuva katsottavaksi myös tänne Suomeen, Mikko Aromaa toteaa.

Lisää aihepiiristä:

Joillekin on maistunut sydän, joillekin pakarat, joillekin reidet – ihmissyönnin historiasta tehty kirja kertoo hurmeisia tarinoita lihanhimosta

Ihmissusia, saatananpalvontaa ja väkivaltaista splatteria: Suomalaisen kauhun historia kertoo marginaalisesta tyylilajista, jota kuitenkin ovat viljelleet yllättävät tahot

Mystisestä kalmistosta tuli Marko Hautalan kauhukirjan päänäyttämö: "Tämä on suorastaan raivostuttava arvoitus"