1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. seksuaalinen häirintä

Punkstoo toi musiikkialan ahdistelun päivänvaloon, mutta perässä seurasi kritiikki – mitä anonyymista someaktivismista tulisi ajatella?

Kysyimme tutkijoilta, millaisia hyviä puolia ja riskejä anonyymeihin, musiikkialan väärinkäytöksiä esiin tuoviin some-tileihin liittyy.

Nyt perustetut Instagram-tilit ovat mahdollistaneet seksuaalista ahdistelua, väkivaltaa ja väärinkäytöksiä kokeneille tavan kertoa kokemuksistaan itseään suojellen. Kuvituskuva, kuvan henkilö ei liity aiheeseen. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Musiikkialan väärinkäytökset, seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta ovat nousseet viime päivinä esiin sosiaalisessa mediassa. Ongelmia ovat tuoneet ilmi anonyymit tilit Instagramissa kuten punkstoo ja metaltoo.

Tilit ovat herättäneet paljon keskustelua myös siitä, onko anonyymi nettiaktivismi paras tapa väärinkäytösten paljastamiseen. Vaikka some-kirjoituksissa ei pääsääntöisesti ole mainittu ihmisten nimiä, moni on kritisoinut sitä, että some-keskustelussa jaotellaan ihmisiä uhreihin ja syyllisiin kuin tuomioistuimessa.

Kysyimme tutkijoilta, mitä hyviä ja huonoja puolia punkstoo-tilin kaltaiseen aktivismiin liittyy.

Lue lisää: Suomen punk-piirien ahdistelusta ja häirinnästä käynnistyi iso keskustelu – "Genren arvomaailman takia luulisi, ettei häirintää tapahdu"

Lue lisää: Punk-muusikko Anni Lötjönen kertoo jakaneensa tarinansa punkstoo-tilille: "Olen aikoinaan kokenut väkivaltaista toimintaa"

Mediatutkija Auli Harju Tampereen yliopistosta sanoo anonyymiyden olevan hyvä asia esimerkiksi juuri tällaisissa tapauksissa, joissa omista kokemuksistaan voi olla vaikeaa kertoa omilla kasvoilla. Harju on tutkinut esimerkiksi anonyymejä keskustelupalstoja.

Sosiaalisessa mediassa kokemukset tulevat laajemman yleisön tietoon ja ovat helpommin jaettavissa ja seurattavissa kuin kasvokkaisessa keskustelussa tai keskustelupalstoilla.

– Siten ne nousevat myös julkiseen keskusteluun ja tulevat journalismin käsittelemäksi. Mielestäni tämä on hieno ilmiö sikäli, että vaikeista asioista aletaan keskustella ja niihin aletaan puuttua ja muutosta saadaan aikaan, Harju sanoo.

Sosiaalipsykologian tutkija Satu Venäläinen Helsingin yliopistosta huomauttaa, että vuonna 2017 alkaneen #metoo-ilmiön jälkeen on jo saatu paljon muutoksia aikaan. Sosiaalisessa mediassa on siis todistettavasti voimaa. Venäläinen on työssään tutkinut seksuaalista ahdistelua.

Lisäksi tapahtumien tuominen julki sosiaalisessa mediassa tuo Venäläisen mukaan asioita kokeneille ihmisille tunteen validioinnista eli siitä, että heidän kokemuksensa oli merkityksellinen ja se, mitä he kokivat, oli väärin.

– Se voi olla uhreille todella tärkeää ja voimauttavaa, Venäläinen sanoo.

Anonyymiys vaatii medialukutaitoa

Anonyymiydessä on kuitenkin aina kaksi puolta: turvallisuuden kääntöpuolena ilman nimeä kirjoittaminen mahdollistaa myös sen, että kirjoittajien ei tarvitse puhua totta. Keskustelua voidaan myös häiriköidä tahallaan esimerkiksi trollaamalla tai kirjoittamalla valheellisia kokemuksia, jotta koko ilmiö joutuisi kyseenalaiseen valoon.

Ilman nimiä tai puhuminen mahdollistaa myös sen, että jotakuta tapahtumiin liittymätöntä saatetaan luulla syylliseksi.

– Nettikeskustelut leimahtavat usein nopeasti, ja jos keskustelu lähtee vyörymään on mahdollista, että syyttömät sivulliset joutuvat todistustaakan alaisiksi. Nettikeskusteluiden seuraajilla täytyykin olla kriittisyyttä ja taitoa lukea keskustelua ja tunnistaa selvimmät trollaukset, Auli Harju sanoo.

Anonyymiyden huono puoli tuli esiin myös alkuviikosta, kun punkstoo- ja metaltoo -tilien lisäksi Instagramiin ilmestyi nopeasti useita, erinimisiä Suomen rap-piireihin keskittyviä tilejä, joiden alkuperä kyseenalaistettiin nopeasti.

Satu Venäläinen huomauttaakin, että asioista kertominen netissä ei välttämättä suojele asioista kertovienkaan yksityisyyttä aukottomasti.

Kyseessä olevilla Instagram-tileillä on paljon kuvauksia esimerkiksi keikkayleisössä tapahtuneista ahdisteluista. Moni keikkapaikka on viime päivinä kertonut ottavansa kritiikin vakavasti ja parantavansa tilojensa turvallisuutta. Kuvan yleisö ei liity kyseessä olevaan ilmiöön. Kuva: Nelli Kenttä / Yle

Enemmän hyötyä kuin haittaa

Vaikka anonyymin nettikeskustelun huonoista puolista on tärkeää puhua, Satu Venäläinen sanoo, että asioista kertomisen tavan kritisoiminen palvelee helposti tähänkin mennessä vallalla ollutta hiljentämisen kulttuuria. Pahimmillaan kritiikki toimii hiljentämisen välineenä, kun keskitytään kritisoimaan asioista kertomisen tapaa.

– Asioista kertominen anonyymistikin on hirvittävän vaikeaa, ja asioiden kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että tapahtumat joutuu elämään uudestaan. Siksi on hirveän tärkeää, miten tällaisesta ilmiöstä puhutaan.

Auli Harju ja Satu Venäläinen ovat samaa mieltä siitä, että ongelmistaan huolimatta anomyymiydestä on paljon hyötyä etenkin näin vaikeiden asioiden esiin tuomisessa.

– Ideaalitapauksessa meillä olisi muita väyliä käsitellä asiaa. Kertoo paljon, että näin monelle asiasta kertominen on ollut niin vaikeaa, että se täytyy tehdä tällä tavalla, Venäläinen sanoo.

Tekijöiden valta-asema suhteessa uhrien ikään tai sukupuoleen voi myös vaikuttaa siihen, miksi ongelmia on ollut vaikeaa tuoda muilla tavoilla esiin. Punk-, metalli- ja rapkulttuureissa miehet ja naiset ovat usein eriarvoisessa asemassa, mistä on puhuttu paljon myös nyt perustetuilla sometileillä.

Miehet nähdään "oikeina tekijöinä", kun taas naiset joutuvat todistelemaan osaamistaan, tai heidät nähdään vain omaisuutena tai objekteina.

Aina uhreja ei uskota. Some-tileillä on myös tuotu esiin kokemuksia siitä, että tekijä on nähty niin “hyvänä tyyppinä”, ettei väärinkäytöstä ole nähty tarpeeksi merkityksellisenä asiana.

Satu Venäläisen mukaan kokonaisuuteen liittyy ulkomaisessa tutkimuksessa kehitetty termi raiskauskulttuuri. Se tarkoittaa piirteitä ja käsityksiä, jotka mahdollistavat raiskaukset. Varsinaisen väkivallan mahdollistavat sitä pienemmät teot ja uskomukset.

– Kuten uhrin syyllistäminen tai vaatimus, että uhrin pitäisi omalla toiminnallaan kyetä välttämään toimintaa, joka voi johtaa raiskaukseen. Se on kohtuutonta, Venäläinen sanoo.

Vaatimuksiin voi kuulua esimerkiksi se, ettei juo itseään liian humalaan, lähde jatkoille tai pukeudu liian paljastavasti. Edelleen elää myös sitkeänä käsitys, että uhrin pitäisi pystyä sanomaan tiukasti ei tai taistella vastaan. Tosiasiassa moni halvaantuu tilanteessa tai myötäilee estääkseen enemmän väkivallan.

Tosiasiassa vastuu teoista on aina tekijällä, eikä minkäänlainen käytös, missään tietyssä paikassa oleilu tai esimerkiksi päihtymystila tai nukkuminen oikeuta raiskausta tai seksuaalista ahdistelua.

Ei vain joitain mätiä omenia

Anonyymeillä tileillä on saatu aikaan vaikutuksia jo muutamassa päivässä. Keskustelun myötä moni tunnettu keikkapaikka, artisti ja bändi on ainakin sosiaalisessa mediassa kertonut parantavansa tilojensa ja keikkojensa turvallisuutta ja olevansa pahoillaan väärinkäytösten mahdollistamisesta.

Väärinkäytöksiin liitettyjen ihmisten bändien esiintymisiä ja levy-yhtiösopimuksia on peruttu. Esimerkiksi YleX:n Uuden musiikin rockshow laitettiin toistaiseksi tauolle, koska ohjelma on liitetty punkstoo-keskusteluun.

Auli Harjun mukaan sosiaalinen media myös mahdollistaa joukkojen kokoamisen ja yhteiskunnallisen muutoksen vaatimisen joukkovoiman avulla, ilman että asiat jäisivät tai kuitattaisiin vain yhden ihmisen kokemuksiksi.

On myös tärkeää, etteivät nyt esiintuodut väärinkäytökset kutistu vain syyllisten etsintään ja siihen, että väärin toimineet kuitataan yksittäisiksi mädiksi omeniksi.

– Sen sijaan täytyy muuttaa niitä rakenteita, jotka mahdollistavat ja ylläpitävät tällaista toimintaa, Satu Venäläinen sanoo.

Lue lisää:

Suomen punk-piirien ahdistelusta ja häirinnästä käynnistyi iso keskustelu – "Genren arvomaailman takia luulisi, ettei häirintää tapahdu"