1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. viihdekirjallisuus

Niina Meroa on hävettänyt kertoa, että kirjoittaa romanttista viihdettä – asenteet muuttuvat hitaasti, romantiikkaa pidetään hänestä yhä kioskikirjallisuutena

Kesä ja korona-aika ovat lisänneet viihdekirjallisuuden lukemista. Romanttiseen viihdekirjallisuuteen liittyy kuitenkin yhä paljon ennakkoluuloja. Kirjailija Niina Mero haluaa uudistaa lajityyppiä tuoreimmalla romaanillaan, sillä päähenkilönä onkin mies.

Niina Mero sekä kirjoittaa romanttista viihdekirjallisuutta että tutkii sitä. Mero kuvattiin Hämeenlinnan Aulangon maisemissa. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Mitä miehet ajattelevat romantiikasta ja rakkaudesta? Todennäköisesti aivan samaa kuin naisetkin, päätteli kirjailija Niina Mero.

Hän päätti antaa päähenkilön paikan miehelle romaanissaan, joka ilmestyi kesäkuussa.

Romanssin sankari (Gummerus 2021) syntyi Meron mukaan yllättävän helposti. Miehen nahkoihin oli helppo pujahtaa.

– Romantiikkaan liittyvät asiat ovat yleisinhimillisiä. Ne eivät ole sukupuolittuneita. En usko, että miehet ajattelevat rakkaudesta jotenkin eri tavalla kuin naiset.

Hämeenlinnassa asuvan Meron uusin romaani uudistaa romanttista viihdekirjallisuutta, sillä miehiä ei ole juuri päähenkilön paikalla näkynyt.

Romanssin sankarin päähenkilönä on britti, joka tulee vierailulle Suomeen. Luvassa on juhannustansseja, mökkielämää ja tietenkin rakkautta. Kuva: Gummerus

Tarina lähti viemään Meroa helposti, vaikka hän joutui tekemään paljon taustatutkimusta, sillä päähenkilö on brittiläinen ammattisotilas. Hänen oli perehdyttävä termeihin, aseisiin ja räjähteisiin.

– Kirja on kuulemma joutunut jossain kirjastossa sotakirjallisuuden hyllyyn.

Mero toivoo vilpittömästi, että myös mieslukijat tarttuisivat rohkeasti romanttiseen kirjaan.

– Uskon, että romantiikka kiinnostaa miehiä aivan yhtä paljon kuin naisiakin.

Onnellinen loppu on oltava

Romanssin sankarin päähenkilö pohtii paljon maskuliinisuuttaan ja siihen liittyviä odotuksia. Hän kyseenalaistaa miehuuteen liittyviä oletuksia.

Suuressa roolissa on kuitenkin rakkaus. Niin on oltava, jotta lajityypin ehdot täyttyvät. Niinpä brittisotilas tapaa suomalaisessa mökkimaisemassa Helenan. Ja loppu on onnellinen. Myös se on ehto romanttiselle viihdekirjallisuudelle.

– Romanttiseen viihdekirjallisuuteen mahtuu nykyään paljon vivahteita, mutta nuo kaksi tekijää on oltava, rakkaus ja onnellinen loppu.

Niina Mero on opiskellut luovaa kirjoittamista. Romanttisesta kirjallisuudesta hän kiinnostui jo nuorena. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Niina Mero paitsi kirjoittaa romanttista viihdettä myös tutkii sitä. Hänellä on tekeillä väitöskirja romanttisen viihdekirjallisuuden asemasta Suomessa. Tutkiessaan aihetta Mero on huomannut, että Suomessa kirjoitetaan nykyään melko vähän puhdasta romanttista viihdettä. Historialliset romaanit ovat asia erikseen. Niiden kirjoittajia ilmaantuu jatkuvasti lisää. Hiljattain edesmennyt Laila Hirvisaari ja Kaari Utrio ovat olleet tärkeitä tienraivaajia historiaan sijoittuvalle romanttiselle viihteelle.

Yli häpeästä

Viihdekirjallisuuden lukeminen painottuu usein kesään, mutta myös korona-aika on kasvattanut romanttisen viihdekirjallisuuden kysyntää.

– Korona-aikana romantiikan valtti on nimenomaan toivo. Toivo ja usko siihen, että lopussa kaikki päättyy hyvin. Se on istunut aika hyvin tähän aikaan.

Kesällä kaivataan viihdyttävää luettavaa. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Romanttiselle viihdekirjallisuudelle olisi kysyntää. Ulkomailla genre on vahva. Nora Robertsin kaltaiset tähdet tahkoavat miljoonia kirjoillaan. Miksi sitten Suomessa ei innostuta romanttisen viihdekirjallisuuden kirjoittamisesta?

– Se on kiinnostava kysymys. Laji on selkeästi suosittua. Lukijat haluaisivat sitä enemmän, ja myös kustantajat ottaisivat sitä mieluusti enemmän listoilleen. Ehkä tässä on syynä häpeä, joka estää kirjoittajia tarttumasta genreen.

Romanttinen viihdekirjallisuus mielletään yhä vieläkin naisten hömpäksi tai laskelmoiduksi rahastukseksi.

Myös Mero myöntää tunteneensa häpeää uransa alkuaikoina.

– Tuntui, että kaikki muut kirjoittavat kunniallista kaunokirjallisuutta, ja itse vain rustailen tällaisia kioskiromaaneja. Nykyään olen päässyt yli häpeästä.

Väitöskirjaa tehdessään Mero on huomannut, miten hitaasti asenteet ovat muuttuneet.

– Romantiikasta puhutaan yhä samalla retoriikalla kuin 1970-luvulla, jolloin Harlekiini-romaanit olivat romantiikan määre. Romantiikka on muuttunut niistä ajoista paljon, mutta keskustelu ei ole pysynyt ajan tasalla.

Nainen saa kaiken, mitä haluaa

Romanttista viihdekirjallisuutta ei ole pidetty feministisenä kirjallisuuden lajina, mutta Meron mukaan se nimenomaan on sitä.

– Romantiikka on juuri se lajityyppi, jossa nainen voi saada kaiken, mitä haluaa. Nainen on toimija.

Ulkomailla romanttinen viihdekirjallisuus pitää sisällään useita eri alagenrejä. On kirjoja, joissa tavoittelun kohteena oleva mies ei olekaan lihaksikas komistus, vaan ihan tavallinen mies epätäydellisine vartaloineen. Suosittuja ovat myös naisten kirjoittamat tarinat miesten välisestä rakkaudesta. Näitäkin kirjoja lukevat pääasiassa naiset.

– Romanttinen viihdekirjallisuus on valtavan laaja käsite. Lisäksi genret sekoittuvat. Romantiikkaa on yhä enemmän esimerkiksi dekkareissa.

Niina Mero haluaisi seuraavaksi edistää väitöskirjaansa. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Mero aloitti kirjoittamisen myymällä tarinoitaan Reginaan ja Kolmiokirjalle. Se antoi suunnan Meron kirjalliselle uralle.

Mero on kirjoittanut nyt kaksi romanttista romaania. Uransa alussa hän suunnitteli vielä kirjoittavansa "oikean, vakavasti otettavan" romaanin. Enää hän ei ole varma, tarvitseeko niin tehdä.

– Romantiikkaa kirjoitetaan ihan samanlaisista kaunokirjallisista lähtökohdista kuin mitä tahansa muuta kirjallisuutta. En ole vielä suunnitellut, millainen kolmannesta romaanistani tulee.

Osallistu keskusteluun aiheesta kirjautumalla Yle Tunnuksella. Keskustelu on avoinna 26.7. kello 23 saakka.

Lue myös: Onko Quentin Tarantinosta kirjailijaksi ja löytyykö Lucinda Rileyn suosikkisarjan seitsemäs sisar? Lue 9 kirjavinkkiä kesään