1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lobbaus

"Siistimpää kuin Suomessa", "Pidän tiukkaa linjaa", "Pienten ääni ei kuulu yhtä hyvin" – tätä mieltä suomalaismepit ovat EU-lobbauksesta

Selvitimme, keitä lobbareita kukin suomalaismeppi on ilmoittanut tavanneensa useimmin tällä vaalikaudella. Kolmen kärjissä on suuria eroja.

Kuva: Vilja Pursiainen, Manu Rantanen, Timo Ahonpää, Benjamin Suomela / Yle, EU / Christian Creutz, Rinna Härkönen / Yle, Touko Hujanen, kuvakollaasi: Illusia Sarvas / Yle

Yksi tapaa ihmisoikeusjärjestöjä, toinen suuryrityksiä, kolmas on viimeksi puhunut tehohoidon lääkäriyhdistyksen kanssa.

Se keitä europarlamentaarikot tapaavat kertoo paljon siitä, millaisten asioiden parissa he päivittäin työskentelevät.

Selvitimme, keitä suomalaiset mepit ovat omien ilmoitustensa mukaan tavanneet eniten tällä vaalikaudella. Alla näet jokaisen mepin listan kolmen kärjen.

Kysyimme mepeiltä myös, onko avoimuus riittävällä tolalla eli saavatko äänestäjät riittävästi tietoa siitä, keiden kanssa mepit ovat tekemisissä.

Ylen koko EU-parlamentin lobbaustapaamisia koskevan selvityksen tulokset voit lukea tästä.

Kuka lobbaa Euroopan parlamentissa ja ketä? Kävimme läpi 23 000 meppien ilmoittamaa lobbaritapaamista

Pietikäinen on tavannut hyvin paljon erilaisia tahoja, mutta pääpaino on ympäristössä ja elinkeinoelämässä.

– Lobbaustapaamisten ilmoittaminen ehdottomasti lisää työn avoimuutta. Olen ollut tätä mieltä koko 13 vuotta, kun olen täällä ollut.

– Lobbarit ovat paljon nimeään parempia, ja täällä EU-parlamentissa lobbaus on paljon siistimpää kuin Suomessa. Ehkä metsäkysymykset ovat nyt herkimpiä "jos et ole meidän puolestamme, olet meitä vastaan" -tyyppisten leirien syntymiseen.

– Lobbaustapaamisia on viikossa 1–5. Viimeksi tapasin Euroopan tehohoitoyhdistyksen edustajia, mutta ehdottomasti eniten tapaan talous- ja finanssialan edustajia. Kansainvälisellä finanssipuolella ongelma on, että kansalaisyhteiskunta loistaa poissaolollaan. Jos pitää saada näkökulma vaikka siihen, miten finanssiteknologia vaikuttaa piensijoittajiin tai miten uusi lainsäädäntö toimii iäkkään muistisairaan kannalta, niin tietoa joutuu kaivamaan.

Hautalan tapaamiset liittyvät useimmin ihmisoikeuksiin, yritysvastuuseen, EU:n ulkopolitiikkaan ja ilmastoon.

– Mielestäni oli läpimurto, että parlamentin työjärjestykseen kirjattiin velvollisuus ilmoittaa sidosryhmätapaamiset, jos toimii tietyissä tehtävissä. Kansalaisilla on oikeus nähdä, ketkä pääsevät vaikuttamaan EU-lainsäädäntöön. Ongelma on se, että ilmoittamista ei valvota.

– Tapaamisia on ehkä 3–5 viikossa. Ne painottuvat selvästi vastuulliseen yritystoimintaan sekä ihmisoikeuksiin. Aivan kaikkia ihmisoikeuksiin liittyviä tapaamisia en ilmoita, sillä pahimmillaan toinen osapuoli voisi joutua sen takia hengenvaaraan.

– Käsitykseni on, että digitaaliset kysymykset ja ilmastoasiat vetävät tällä hetkellä lobbareita parlamenttiin. Mielestäni EU tunnistetaan näissä asioissa globaalina toimijana. Siksi yhteydenottoja tulee nykyään paljon myös Euroopan ulkopuolelta.

Niinistö on tavannut eniten metsiin ja ympäristöön sekä energiaan ja liikenteeseen liittyviä järjestöjä ja yrityksiä.

– Vaikuttamisen tulee kestää päivänvaloa. Julkisuuden pitäisi kattaa meppien kaikki tapaamiset. Vaatimus julkistamisesta lisää avoimuutta myös esimerkiksi viestintätoimistojen asiakkaista.

– Eri toimijoiden resurssit vaihtelevat suuresti. Pyrin pitämään tasapainon siinä, että kuulen sekä teollisuuden edustajien ja edunvalvojien että esimerkiksi pienempien ympäristöjärjestöjen ja aktivistien ääntä. Yhteydenottoja tulee päivittäin lukuisia.

– Säännöllisesti lähestyn myös itse tutkijoita ja riippumattomia asiantuntijoita, ja kerään tietopohjaa kustakin asiasta. Sen avulla voin arvioida kriittisesti lobbareiden sanomisia ja tunnistaa hyödyllisiä ja todennettavissa olevia väitteitä.

Virkkunen tapaa useimmin teollisuutta, suuryrityksiä ja digitoimijoita, mutta myös yksittäisiä kotimaisia yrityksiä.

– Tapaamiset keskittyvät omiin valiokuntiini eli teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokuntaan sekä liikennevaliokuntaan. Lobbaajat ovat yleensä tahoja, joihin lainsäädäntö liittyy suoraan. Heillä on intressinä kertoa ongelmista, joita he näkevät esityksissä, ja kertoa toiveitaan muutoksista.

– Pidän osana hyvää hallintoa, että päättäjät tapaavat laajasti eri sidosryhmiä ja tekevät sitten johtopäätökset omien arvojensa pohjalta. On tärkeää tavata myös eri lailla ajattelevia, jotta saa käsityksen puutteista, epäkohdista ja hyvistä puolista.

– Pienten toimijoiden ääni ei kuulu yhtä hyvin. Isoilla on parhaat mahdollisuudet seurata jatkuvasti lainsäädäntöä. Niillä on omat juristiarmeijat, jotka tekevät muutosehdotuksia ja muotoilevat ehdotuksia pykäliksi.

Kumpula-Natrin tapaamisissa korostuvat digitalisaatio ja tekoäly – teollisuus ja tutkijat.

– Olen pitänyt listaa tapaamisista ja tilaisuuksista nettisivuillani koko seitsemän vuoden meppityöni ajan, ja ajattelen sen olevan hyvä avoimuudelle. Tapaamiset ovat tärkeitä, koska valiokunnissa kuulee vain pientä osaa asiantuntijoista.

– Olen tehnyt digilainsäädäntöä ja istun teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunnassa. Tapaan niihin liittyviä asiantuntijoita, järjestöjä ja yrityksiä. Etätyöskentely muutti tilannetta hyvin paljon. Viime kaudella arvioisin tapaamisia olleen 3–7 viikossa, nyt korkeintaan puolet siitä.

– Arvaukseni on, että digiteollisuus vetää eniten lobbareita parlamenttiin juuri nyt. Ainakin alustatalouden toimijat ovat läsnä joka ikisessä tilaisuudessa.

Torvaldsin tapaamiset liittyvät eniten energiaan, liikenteeseen ja kiertotalouteen, mukana on paljon pohjoismaisia tahoja.

– Väittäisin, että lobbaustapaamisten julkaiseminen ei suoranaisesti lisää parlamentin työn avoimuutta. Mutta lobbauskeskustelussa yleensä annetaan ymmärtää, että lobbaus on jotain kyseenalaista, joten rekisterit tekevät keskustelusta asiallisempaa ja vähemmän syyttävää. Se on hyvä asia.

– Ensimmäinen lobbausaalto kohdallani tuli, kun olin ilmastolaissa ryhmämme varjoesittelijä [yksi lainsäädäntötyön vetäjistä]. Kaikki ilmastotahot teollisuudesta ympäristöjärjestöihin ottivat yhteyttä. Lisäksi hiilitulleista yhteydessä oli teknologiateollisuus ja meriliikennesääntelystä laivateollisuus.

– Nyt koronan yhteydessä minuun ovat olleet yhteydessä lääkeyhtiöt, myös lääkkeiden vastustajat. Viikossa tapaamisia on ehkä 2–3.

Alametsä tapaa aineiston perusteella eniten järjestöjä, jotka edistävät ihmisoikeus-, terveys- ja nuorisoasioita.

– Pidän aika tiukkaa linjaa lobbaustapaamisissa. Tapaan melko vähän yritysten edustajia, ehkä joitain joilla on samanlaisia intressejä vaikka ilmastokriisin torjunnan suhteen, mutta en turkistarhaajia tai tupakkateollisuutta.

– Minulle on tosi tärkeää edustaa voimakkaasti omaa ja äänestäjieni arvomaailmaa. Se, ketä päättää tavata, on tiukkojen aikataulujen keskellä myös ajankäyttöasia. Tapaaminen on aina jostain muusta pois, joten valinnat on tehtävä tarkasti.

– Lobbarien valta parlamentissa on mielestäni ihan liian iso. Tietyillä lobbareilla on valtava voima ja mahdollisuus olla jatkuvasti yhteydessä päättäjiin. Se, että raha vaikuttaa päätöksentekoon, on asia joka toivottavasti tulee entistä enemmän päivänvaloon.

Modigilla on lähinnä yksittäisiä tapaamisia – ympäristöasiat, yritysvastuu ja korona- sekä terveysteemat korostuvat.

– Avoimuutta pitää lisätä. On kaikkien etu, että poliittinen toiminta on läpinäkyvää. EU:n yhteisen avoimuusrekisterin uudistaminen pitää saattaa loppuun, ja siihen on saatava mukaan myös EU-neuvosto. Uudistusta on kipuiltu liian pitkään.

– Yritysten ja elinkeinoelämän lisäksi pidän yhteyttä kansalaisjärjestöjen kanssa, koska siellä on paljon asiantuntemusta esimerkiksi ilmastoasioissa. Pyrin tapaamaan eri intressiryhmiä mahdollisimman monipuolisesti, myös pienempiä järjestöjä, joiden voi olla hankalaa saada ääntään kuuluviin.

– Oletettavaa on, että osa mepeistä ei halua julkistaa taustavaikuttajiaan. Lobbaamiseen käytetään EU:ssa valtavia summia rahaa. Kaikki lobbaajat eivät myöskään noudata hyviä periaatteita. Moni pitää esimerkiksi radikaalikonservatiivisen Ordo Iuris -järjestön toimintaa kyseenalaisena.

Kaikki Sarvamaan ilmoittamat tapaamiset yhtä lukuun ottamatta koskevat maa- ja metsätaloutta.

Sarvamaa ei ehtinyt Ylen haastatteluun.

Heinäluoman ilmoittamat tapaamiset liittyvät lähes yksinomaan finanssialaan ja rahanpesun torjuntaan.

– Koen niin, että olen parlamentissa ennen muuta suomalaisten edustajana. Silloin pitää olla altis kuulostelemaan ensisijaisesti suomalaisten mielipiteitä, ja se on kaikkein tärkein viiteryhmä itselleni.

– Varmaan suomalainen elinkeinoelämä on se, joka on ollut kaikkein aktiivisin suuntaani. Valiokuntani [budjetti sekä talous- ja raha-asiat] tietysti vaikuttaa asiaan, eli sen aihepiirin pyyntöjä tulee eniten.

– Lobbaamisella on voimakas kielteinen sivumerkitys. Kovin moni ei esittele itseään lobbarina. Mutta itse koen, että yhteydenottoja tarvitaan. Ei kellään päättäjällä ole kaikkea tietoa eikä sitä tule myöskään virkavalmistelussa, joten täydentävää tietoa tarvitaan ja on myös kansalaisoikeus, että saa lähestyä päättäjiä.

Katainen on tavannut pääosin maa- ja metsätalouden etujärjestöjä ja virkamiehiä.

– En usko, että parlamentin virallinen rekisteri on laajasti kansalaisten tiedossa. Itse pidän toimivimpana tapana kertoa sidosryhmätapaamisista ja keskustelujen sisällöistä julkisesti sosiaalisen median ja uutiskirjeeni kautta.

– Eniten olen tavannut sidosryhmien edustajia akkuasetuksen ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen osalta, joissa olen toiminut neuvottelijana. Tapaamisten määrä vaihtelee, mutta niitä on noin 2–4 viikossa.

Kaikki Pekkarisen ilmoittamat tapaamiset koskevat metsäpolitiikkaa ja -teollisuutta.

Pekkarinen ei ehtinyt Ylen haastatteluun.

Yle ei tavoittanut Hakkaraista.

– Korona-aikana tapaamisia ei juurikaan ole ollut. Yhteydenpito on ollut virtuaalista, ja virtuaalisesti olen ollut yhteydessä moniin tahoihin. Pääsääntöisesti kyse on ollut suomalaisista tahoista.

Pyysimme haastattelua lobbauksesta kaikilta suomalaismepeiltä. Pyynnöt lähetettiin sähköpostitse kesä–heinäkuun vaihteessa, ja haastatteluja pyydettiin aineiston käsittelyn jälkeiselle ajalle 20.–26. heinäkuuta.

Haastattelupyyntöön vastasivat kaikki muut paitsi Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen. Heitä tavoiteltiin uudelleen heinäkuun lopulla, ja Huhtasaari lähetti avustajansa välityksellä lyhyen kommentin. Mauri Pekkarinen ja Petri Sarvamaa ilmoittivat, etteivät ehdi haastatteluun aikataulusyistä (Sarvamaa) ja kesäloman vuoksi (Pekkarinen).