1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kaivaukset

Syvänmeren kaivostoiminta on lähtökuopissa, vaikka sen vaikutuksista tiedetään vähän – Casper-mustekalan ja pikkuvaltioiden kohtalot huolettavat

Kansainvälisellä merenpohjajärjestöllä on kaksi vuotta aikaa saada syvänmeren kaivostoimintaa koskevat säädökset kuntoon, tai sen on sallittava kaivausluvat tällä hetkellä voimassa olevan säädöstön kriteereillä. Kaivajia kiinnostavat erityisesti metallit.

Viime vuonna konkurssiin ajautuneen syvänmeren kaivaus- yhtiön Nautilus Mineralsin koneistoa. Koneita käytettiin epäonnistuneessa kaivausyrityksessä Papua-Uusi-Guinean rannikolla. Kuva: Nautilus Minerals

Kansainvälinen syvänmeren kaivostoiminta aavalla merellä on nyt lähempänä toteutumista kuin se on koskaan ollut.

Heinäkuun viimeisenä perjantaina astuu voimaan kahden vuoden jakso, jonka aikana Kansainvälisen merenpohjajärjestö ISA:n (International Seabed Association) on saatava syvänmeren kaivostoimintaa säätelevät ehdot valmiiksi.

Jos sääntöjä ei ole kahden vuoden aikana saatu valmiiksi, on ISA:n tarkasteltava sille annettavia kaivauslupapyyntöjä sillä hetkellä voimassa olevan säännöstön valossa.

Kahden vuoden "lähtölaukauksen” takana on Naurun valtio, joka sponsoroi Nauru Ocean Resources Inc:ia (NORI). NORI on merkittävän ja äänekkäästi syvänmeren kaivostoimintaa eteenpäin ajavan The Metals Companyn tytäryhtiö (aiemmin tunnettu nimellä DeepGreen).

Kirjeessään ISA:lle (siirryt toiseen palveluun)Naurun presidentti Lionel Aingimea kertoo, että NORI:n on tarkoitus antaa kaivauslupa tarkastettavaksi kahden vuoden päästä. The Metals Company puolestaan suunnittelee (siirryt toiseen palveluun)kaivauksesta saatavien metallien hyödyntämisen aloittamista vuoteen 2024 mennessä.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvelee, (siirryt toiseen palveluun) että syvänmeren kaivostoiminta kansainvälisillä vesillä alkaa vuonna 2025.

Hornan pohjalla makaa arvokkaita metalleja

Syvänmeren kaivostoiminta on merenpohjan kaivausta raaka-aineesta riippuen yhdestä kuuteen kilometrin syvyydessä.

Laskeudutaan ensin kuuteen kilometriin.

Auringonvalo ei yllä tähän abyssaaliseen syvyyteen (4000 m – 6000 m), jossa suurten koneiden olisi tarkoitus raapia merenpohjaa. Ainoat valonlähteet olisivat koneiden päältä pohjaa valaisevat lamput sekä satunnaiset bioluminesenssivälähdykset.

Syvyyttä kutsutaan englanniksi myös nimellä Abyss, muinaiskreikasta johdetulla sanalla, joka voidaan suomentaa syöveriksi, kuiluksi tai jopa hornaksi.

Tämän hornan pohjalla makaa monimetallinoduuleja. Nämä perunan muotoiset noduulit koostuvat nimensä mukaisesti erilaisista metalleista.

Monimetallinoduulien muodostumisen arvellaan vievän miljoonia vuosia. Suurin osa noduuleista löytyy Clarion-Clippertonin alueelta Pohjois-Tyynellämerellä.

Alue on noin neljän ja puolen miljoonan neliökilometrin kokoinen, ja se ulottuu Havaijilta Meksikoon.

Arvokkaimmat metallit, joita noduuleista voidaan erottaa ovat nikkeli, kupari sekä koboltti. Noduulien sisältämät metallit ovat samoja, joita tarvitaan esimerkiksi älypuhelinten, näyttöjen, aurinkopaneelien ja akkujen valmistamiseen.

Näistä metalleista on pulaa, ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA on tänä vuonna ilmaissut huolensa metallien liian pienestä tuotannosta. The Metals Company kuvaa sivuillaan (siirryt toiseen palveluun) monimetallinoduuleja "pattereiksi kivessä" ja kertoo tuotteidensa auttavan siirtymää puhtaaseen energiaan.

Palataan siis hornan pohjalle.

Kun merenalainen perunapelto on kynnetty, on aika korjata sato. Pinnalla kaukana pimeydestä odottaa laiva, johon kaivauksen saalis lastataan odottamaan käsittelyä.

Monimetallinoodulit muotoutuvat miljoonien vuosien aikana. Kuvassa oleva noduuli on jopa kymmeniä miljoonia vuosia vanha. Kuva: the DeepCCZ expedition

Syvänmeren kaivauksen haitat ovat pitkälti tuntemattomat

Kaivannan jälkeinen pöly laskeutuu.

Se, mitä kaivauspaikalle täsmälleen tapahtuu, kun noduuleja kuljettava laiva on kadonnut horisonttiin, on vielä hämärän peitossa.

Abyssaalisessa syvyydessä on vähäisestä happipitoisuudesta ja auringonvalon puutteesta huolimatta paljon elämää. Elämää, josta emme tiedä vielä paljoa.

Saksan meritiedelaitos GEOMAR:illa työskentelevä tohtori Matthias Haeckel on yksi syvänmeren kaivostoiminnan vaikutuksista kiinnostuneista tutkijoista.

Hän johti kansainvälistä yhteistyötä tekevän JPI Oceansin MAGNAN2021- tutkimusmatkaa, (siirryt toiseen palveluun) jossa Clarion Clippertonin alueelle laskettiin pienoisversio koneesta, jolla monimetallinoduuleja voidaan kaivaa. Matkan ja siltä kerätyn datan tarkoitus on ymmärtää tarkemmin monimetallinoduulien kaivamisen vaikutuksia.

– Suurimpia mysteereitä on merenalaisten ekosysteemien koko ja niiden mahdollinen yhteenliittyminen. Emme tiedä, miten erilaiset lajit saattavat liittyä yhteen. Tiedämme, että monet Clarion-Clippertonin alueen eliöistä vaikuttavat toisiinsa, mutta emme tiedä millä skaalalla ja aikavälillä, tai miten operaatiot voivat vaikuttaa niihin. Täysi ymmärrys syvänmeren biodiversiteetista ja kaivausten vaikutuksista siihen veisi vuosia, Haeckel tiivistää.

Vuodessa monimetallinoduulien kaivausta tapahtuu yleensä noin 200–300 neliökilometrin kokoisella alueella per operaatio.

Jotain kuitenkin tiedetään: monimetallinoduulit ovat tärkeitä eliöille, jotka tarvitsevat ankkurin pehmeässä pohjassa.

Vuonna 2016 tutkijat löysivät abyssaalisesta syvyydestä uuden mustekalalajin, joka munii noduuleissa kiinni oleviin kuolleiden sienieläinten varsiin.

Tämä kummitusmustekala, lempinimeltään Casper, kietoo itsensä (siirryt toiseen palveluun) muniensa ympärille niitä suojellakseen. Casper on vain yksi esimerkki uusista lajeista, joita tutkijat ovat löytäneet viime vuosien varrella.

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation (NOAA) vedenalainen robotti kuvasi tämän kummitusmaisen mustekalan vuonna 2016 Havaijilla neljän tuhannen metrin syvyydessä. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, Hohonu Moana 2016.

Haeckelin mukaan noduulien läheisyydessä on myös havaittu olevan enemmän eläimistöä kuin alueilla, joissa noduuleita ei ole.

Kysymyksiä herättää myös merenpohjan sedimentin nouseminen pohjasta sekä sen kulkeutuminen uusille alueille. Osa tutkijoista pelkää, että sedimenttipilvet saattavat haudata alleen tai tukehduttaa merenpohjan eliöitä.

Myöskään sedimentin kulkeutumisesta uusille alueille ei tiedetä tarkasti, sillä vanoja ei ole tutkittu riittävästi oikean kaivauskoneiston kanssa. Tämä oli yksi Haeckelin ja hänen tiiminsä tavoitteista tutkimusmatkalla.

He olivat valmistautuneet lähes kaikkeen onnistuakseen mittauksissaan, mutta meri osoitti jälleen olevansa arvaamaton.

– Sedimenttivana lähti siihen ainoaan suuntaan, jota pidimme epätodennäköisenä, ja jonne emme olleet asentaneet mittauslaitteistoa, Haeckel naurahtaa.

Näin ollen sedimentin käyttäytyminen kaivausten jäljiltä on edelleen toistaiseksi suurilta osin hämärän peitossa.

Sedimentin leviämistä on tutkittu tähän asti pitkälti mallintamalla, mutta mallinnuksia ei voida soveltaa Haeckelin mukaan suoraan tosielämään.

Clarion-Clippertonin alueella neljän tuhannen metrin syvyydessä elää syvänmeren merimakkaroita. Kuva: Craig Smith and Diva Amon, ABYSSLINE Project

Muita kaivauksen aiheuttamia haittoja ovat esimerkiksi valo- ja melusaaste, jota koneet tuottavat pimeydessä elämiseen tottuneille eliöille.

Syvänmeren kaivausta perustellaan pienempänä pahana

The Metals Company nostaa sivuillaan esiin perinteisen kaivauksen negatiiviset vaikutukset maanpäälliselle biodiversiteetille, eikä se ole väärässä. Perinteiseen metallien kaivaukseen liittyy monia eettisiä ongelmia.

Tämänkin jutun kirjoittamiseen on käytetty tietokonetta, jonka kasaamiseen tarvittava litium saattaa olla osittain peräisin Kongon litium-kaivoksilta, joissa hakun varressa ovat välillä lapset.

Perinteinen kaivostoiminta uhkaa myös luontoa: heinäkuussa julkaistun tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan metallien kaivauksen lisääntyminen uhkaa herkkiä ekosysteemejä.

Sen mukaan 79 prosenttia maailman metallien kaivauksesta tapahtui vuonna 2019 viidellä maailman kuudesta lajistorikkaimmasta biomista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin noin 3 000 kaivausta eri puolilta maailmaa vuodesta 2000 alkaen vuoteen 2019 saakka.

Uusi Clarion-Clippertonin alueelta löydetty polttiaiseläinlaji hyödyntää kummitusmustekala Casperin tavoin kuolleita sienieläinten varsia. Polttiaiseläin kiinnittää itsensä varsiin. Kuva: Craig Smith and Diva Amon, ABYSSLINE Project

Siitä, voidaanko syvänmeren kaivausta todella pitää pienempänä pahana, ei olla kuitenkaan yksimielisiä.

Muun muassa kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö Greenpeace sekä kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty ovat protestoineet syvänmeren kaivostoimintaa ja vaativat kaivausten lykkäämistä, kunnes tietoa sen vaikutuksista on enemmän.

Kansalaisyhdistys Environmental Justice Foundation julkaisi heinäkuun viimeisellä viikolla avoimen kirjeen (siirryt toiseen palveluun), jossa vaaditaan merten suojelemista. Kolmas kohta kirjeessä vaatii syvänmeren kaivausten keskeyttämistä ja lykkäämistä.

Kirjeen on allekirjoittanut 90 eri hallituksista riippumatonta luonnonsuojelujärjestöä.

Myös osa metalleja hyödyntävistä yhtiöistä ja potentiaalisista ostajista on tänä vuonna ilmoittanut, etteivät ne aio ostaa syvänmeren kaivauksella hankittuja metalleja ennen kuin niiden kaivamisen vaikutuksista tiedetään enemmän.

Ilmoituksen ovat tehneet BMW, Google, Samsung SDI sekä Volvo. The Metals Companyn toimitusjohtaja Gerard Barron on sittemmin julkaissut vastakirjeen (siirryt toiseen palveluun) yhtiöille, jossa hän toivoo yhtiöitten muuttavan mieltään.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa. Tarkistamalla evästeasetuksesi voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Twitterissä

Tutkijat jakautuvat kahtia kaivausten lykkäämisen suhteen

Tutkijoita lykkääminen jakaa kahteen leiriin. Osa tutkijoista pitää lykkäystä huonona vaihtoehtona, sillä kaivostoiminnan vaikutuksia ei voida tutkia paljoa ilman testikaivauksia.

Toisaalta tiedeyhteisö on julkaissut myös avoimen kirjeen vaatien kaivostoiminnan lykkäämistä.

Tohtori Haeckel ei itse ole kaivausten ehdottoman lykkäämisen kannalla, mutta ei myöskään täysin sitä vastaan.

– Pelkään, että ihmiset uskovat syvänmeren tutkimuksen jatkuvan samalla intensiteetillä kuin nyt, vaikka kaivaukset keskeytettäisiin. Uskomus siitä, että opimme mahdollisimman paljon syvänmeren ekosysteemeistä seuraavan muutaman kymmenen vuoden sisällä, ei välttämättä pidä paikkaansa.

Haeckelin huolen taustalla on maailmaa pyörittävä raha.

– Yhtiöiden kiinnostus tutkimuksen rahoittamiseen heilahtelee metallien markkinahintojen mukana. Syvänmeren ekosysteemien tutkimusta tapahtuu huomattavasti vähemmän, kun syvänmeren mineraalien ja metallien markkinahinta on alhaalla, hän toteaa.

Haeckel on myös skeptinen kaivausta suunnittelevien yhtiöiden motiiveista edistää puhtaaseen energiaan siirtymistä.

Perinteistä kaivaustoimintaa tuskin voitaisiin lopettaa, vaikka syvänmeren kaivaukset alkaisivat. Tämä johtuu noduuleista saatavien metallien määrästä, ja metallien kasvavasta tarpeesta.

Noduulit koostuvat suurimmaksi osaksi mangaanista, (siirryt toiseen palveluun) jota niissä on noin 29 prosenttia. Toiseksi eniten ne sisältävät rautaa ja silikonia.

Yhtiöiden on tämän hetken säädösten mukaan hyödynnettävä kaikki, mitä ne noduuleista saavat irti. Tämä tarkoittaa myös mangaanin myymistä.

– Mangaanille ei ole niin suurta tarvetta. Minulle jutelleiden urakoitsijoiden mukaan jos kaivausta tekee samanaikaisesti kolmesta neljään eri urakoitsijaa, mangaania tulee markkinoille liikaa, ja sen hinta romahtaa, Haeckel kertoo.

Alaa kritisoivat tahot ovatkin nostaneet esiin syvänmeren kaivostoiminnan sijaan metallien kierrättämiseen panostamisen.

Vallan jakautuminen huolestuttaa

Syvänmeren kaivostoimintaa ei pidä tarkastella ainoastaan meren biodiversiteetin kannalta, vaan myös poliittisen ja taloudellisen vallan näkökulmasta.

Vaikka suurin osa Clarion-Clippertonin alueesta on aavalla merellä, jota yhdelläkään valtiolla ei ole oikeus hallita, yhdistyy se monen Tyynenmeren saarivaltion kuten Cookinsaaren, Kiribatin, Naurun ja Tongan yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen.

Yksinomaisella talousvyöhykkeellä sijaitsevien raaka-aineiden hyödyntäminen on ensisijaisesti yhden valtion etuoikeus.

Syvänmeren kaivostoiminta onkin kuin Poseidonin pinnalle paiskaama lahja näille kehittyville valtioille. Niiden ei ole kuitenkaan omine voimavaroineen mahdollista hyödyntää alueillaan olevia raaka-aineita.

Sekä Naurun, Kiribatin että Tongan valtiot sponsoroivatkin The Metals Companya.

The Guardianin mukaan (siirryt toiseen palveluun) pienten valtioiden mahdollisuuksista valvoa niiden sponsoroimia isoja yhtiöitä ollaan huolissaan. Erityistä huolta on aiheuttanut The Metals Companyn valta Naurun noin 12 000 asukkaan valtioon nähden: vuonna 2019 yhtiön toimitusjohtaja Barron puhui Naurun puolesta ISA:n kokouksessa.

Yhtiön tiedottaja kuitenkin huomautti myös Belgian antaneen kaivosyhtiön edustajan puhua puolestaan samassa kokouksessa.

Huoli valtasuhteista heijastuu myös Ocean & Coastal Management- tiedejulkaisussa julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun), jossa korostetaan syvänmeren kaivostoiminnan monimutkaisia poliittisia ja talodellisia aspekteja. Kaikilla ei ole kaivaukseen vaadittavaa teknologiaa, dataa ja pääomaa.

Niillä, joilla on tietoa, on myös valtaa. Tiedon saamikseksi taas vaaditaan teknologiaa ja pääomaa.

Vaikka meri on siis näennäisesti kaikkien ulottuvilla, ja suuri osa resursseista löytyy ei-kenenkään alueelta, eivät kaikki valtiot ole samassa asemassa toisiinsa suhteutettuna.

Kaivauksissa olisikin huolehdittava, etteivät suuret yhtiöt ja valtiot riistä kehittyvien valtioiden alueilla sijaitsevia raaka-aineita, kuten historiallisesti niiden on ollut tapana tehdä.

Sisältöä ei voida näyttää

Ylen palveluissa voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkista evästeasetuksesi, jos haluat säätää sisältöjen näkymistä Ylen palveluissa. Tarkistamalla evästeasetuksesi voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Twitterissä

ISA kertoo huolehtivansa kehittyvien valtioiden mahdollisuuksista hyödyntää merenpohjan rikkauksia varattujen alueiden avulla.

Valtiot, jotka hakevat ISA:lta tutkimuslupaa luovuttavat ISA:lle sivuun laitettavaksi osan tutkimusalueistaan. Nämä sivuun asetetut alueet ovat vain kehittyvien valtioiden saatavilla.

ISA:ta kohtaan on esitetty kritiikkiä sen päätöksenteon hitaudesta ja läpinäkymättömyydestä. Vuonna 2019 ISA:ta kritisoitiin (siirryt toiseen palveluun) syvänmeren kaivausyhtiöiden kanssa vehtaamisesta, kun ISA:n johtaja Michael Lodge esiintyi DeepGreenin, eli nykyisen The Metals Companyn, mainoksessa.

Tutkimuslupia on eniten Kiinalla ja Korealla

ISA on myöntänyt yhteensä 31 lupaa (siirryt toiseen palveluun)syvänmeren kaivausten mahdollisuuden kartoittamiselle. Näitä tutkimussopimuksia on sekä yksityisillä yrityksillä että valtioiden omistamilla yrityksillä.

Lupia koskeva alue on yhteensä noin puolentoista miljoonan neliökilometrin laajuinen. Alueelle mahtuisi hieman yli neljä Suomea.

Tällä hetkellä sopimuksia on Kiinalla ja Korealla. Molemmilla mailla on hallussaan kolme sopimusta.

Myös Yhdysvalloissa on isketty silmät syvänmeren kaivostoimintaan.

Yhdysvallat ei ole solminut Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimusta (siirryt toiseen palveluun), joka vaaditaan kaivaus- ja tutkimuslupien saamiseksi – kuitenkin amerikkalaisomisteinen pääasiassa aseita, lentokoneita ja avaruustekniikkaa valmistava Lockheed Martin omistaa UK Seabed Resources -yhtiön, jolla on kaksi tutkimuslupaa.

Lockheed Martin puolestaan käy kauppaa lähes yksinomaan Yhdysvaltain puolustusministeriön ja liittovaltion virastojen kanssa.

Haeckel on huolissaan seuraavan kahden vuoden aikana laadittavista säädöksistä, jotka koskevat kaivauslupia.

– Muistaakseni viimeisimmässä luonnoksessa puhuttiin siitä, että säännöt ympäristövaikutuksiin ja niiden seuraamiseen olisivat lähinnä suosituksia. Tarvitsemme säännöt, jotka ovat näissä aspekteissa kaivauslupia hankkiville yhtiöille sitovia, hän painottaa jatkaen:

– Me emme myöskään pysty vastaamaan seuraavaan kymmeneen vuoteen kaikkiin niihin kysymyksiin, joihin tarvisimme vastaukset luodaksemme tällaisen pysyvän säännöstön.

Haeckel ei kuitenkaan jaksa uskoa, että NORI:n mahdollinen kaivauslupahakemus kahden vuoden päästä hyväksyttäisiin.

– En usko heidän tehneen tarpeeksi tutkimusta vielä saadakseen hakemuksensa läpi. Jos he antavat sen tarkistettavaksi, uskon, että se hylätään, hän sanoo.

Lue lisää:

Kaivosyhtiöt haluavat louhia mineraaleja Tyynenmeren pohjasta – Greenpeacen mukaan se tuhoaisi luontoa ja saarivaltiot jäisivät nuolemaan näppejään