1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Luonnonvarojen liikakäyttö

Ihmiskunta on kuluttanut uusiutuvat luonnonvaransa tältä vuodelta – koronapandemia on vaikuttanut kulutukseen, mutta antanut myös hyvän esimerkin

Kaikki, jotka asuvat, syövät tai liikkuvat, kuluttavat luonnonvaroja. Koska arjessa kaikkea kulutusta ei voi välttää, on tärkeää miettiä valintojaan. Jos luonnonvaroja halutaan säästää, vaaditaan myös yhteiskunnilta ohjausta ja tukea hyviin valintoihin.

Liikkumisen vähentyminen on ollut korona-ajan merkittävimpiä vaikutuksia luonnonvarojen kulutuksen kannalta. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Bülow / Yle

Ihmiskunta on torstaina 29. heinäkuuta kuluttanut Global Footprint Network -ajatushautomon arvion mukaan (siirryt toiseen palveluun) tämän vuoden luonnonvarakiintiönsä loppuun.

Viime vuonna koronapandemia siirsi maailman ylikulutuspäivän elokuun loppupuolelle, mutta kulutus on tänä vuonna palannut kohti aiempia raiteitaan.

Suomen osalta uusiutuvat luonnonvarat kulutettiin loppuun laskennallisesti jo huhtikuussa (siirryt toiseen palveluun).

WWF:n suojelun neuvonantaja Jussi Nikula määrittelee ylikulutuksen rautalankamallilla seuraavasti: "Ylikulutus on erilaisten tarpeiden täyttämistä sillä tavalla, että siihen kuluu enemmän luonnonvaroja kuin kestävällä tasolla."

Kun ylikulutamme, kulutamme siis luonnonvaroja nopeammin kuin ne uusiutuvat tai olisivat oikeudenmukaisesti jaettavissa.

Kukaan ei oikeastaan voi välttyä kulutukselta, sillä sen suurimpia ajureita ovat niinkin arkiset asiat kuin asuminen, syöminen ja liikkuminen. Kyse ei siis ole täydellisestä askeettisuudesta ja kaiken välttämisestä, vaan hyvien valintojen tekemisestä.

WWF:n suojelun neuvonantaja Jussi Nikulan mukaan kuluttajien valinnat ovat tärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeää on yhteiskuntien muuttuminen. Kuva: WWF Suomi

Koska koronapandemia on vaikuttanut arkielämään merkittävästi, ovat sen vaikutukset myös luonnonvarojen kulutukseen olleet väistämättömiä.

– Tietenkin liikkuminen on vähentynyt. Toisaalta panostaminen esimerkiksi koteihin, mökkeihin ja veneisiin on lisääntynyt. Kulutus on siirtynyt toiseen paikkaan, mutta ehkä myös vähentynyt,Nikula arvioi.

Pandemian vaikutukset näkyvät yhä kulutustottumuksissamme, esimerkiksi etätyön lisääntymisen kautta.

Työskentely kotona ja asiointireissujen keskittäminen vähensivät autoilua alkuvuonna (siirryt toiseen palveluun), mutta toisaalta myös muuttivat suomalaisten asenteita, sillä kovien korona-aaltojen aikana monet ovat pitäneet yksityisautoilua turvallisempana kuin julkista liikennettä.

Myös kodin- ja päivittäistavaroiden hankinnalla on osansa, kun lasketaan kulutuksen kokonaiskuormaa. Pandemia-ajan voimakkaita trendejä on ollut verkkokaupan kasvu (siirryt toiseen palveluun). Etenkin ruoan verkkokauppa on lyönyt itsensä läpi todenteolla.

Onko tällä arkielämän muutoksella ollut vaikutusta ylikulutuksen kannalta?

– Sillä voi olla vaikutuksia eri valintoihin tuotteiden välillä. Tärkein kysymys on kulutuksen määrä. Logistiikkaketjulla kaupasta kotiin on huomattavasti pienempi merkitys kuin sillä, mitä ostetaan ja kuinka paljon, Nikula sanoo.

Kuluttajien valinnat merkitsevät, mutta politiikalla on erityisen tärkeä osansa

Yksittäisen kuluttajan rooli on vuosikausien varrella korostunut ja se on hyvin ymmärrettävää: omat valinnat ovat niitä, joihin ihminen voi kiinnittää välittömästi huomiota.

Esimerkiksi ravintokysymyksissä valintoja tehdään päivittäin. Nikulan mukaan tärkeintä on vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta, mutta se vaatii oppimista, tottumista ja ohjausta myös yhteiskunnan tasolta.

– Ylikulutuksen supistaminen vaatii myös sitä, että poliittisella tasolla ohjataan kulutusta esimerkiksi hintojen ja mainonnan ohjaamisen kautta. Sillä vaikutetaan yhteiskuntarakenteeseen, jonka puitteissa kuluttaja arkivalintoja tekee.

Tämän kaltaisilla ohjauskeinoilla siirtymä kestävämpään yhteiskuntaan on Nikulan mukaan saavutettavissa. Hän kuitenkin muistuttaa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Karjatalous ja rehuksi kasvatettava soija kuluttavat merkittävästi luonnonvaroja. Kuvassa brasilialaisia karjapaimenia vuonna 2020.

Hintojen nousu ei saa johtaa siihen, että perheet tai yksilöt joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan asuinpaikan tai taloudellisen tilanteen vuoksi.

Koronan torjunta on antanut ainakin yhden tärkeän signaalin: sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla pystytään tekemään isoja ratkaisuja nopeasti.

– Pandemiaa ei koskaan toivo, mutta ehkä tämä voisi olla esimerkki siitä, että poliittisella johtamisella pystytään tekemään merkittäviä muutoksia. Niitä pitää tehdä, jos halutaan hillitä ilmastonmuutosta ja pysäyttää luontokato, Nikula toteaa.

Ylikulutusta ehkäistään myös EU-komission ehdottamassa lakipaketissa

Suurista kysymyksistä ja ratkaisuista neuvotellaan nyt Euroopassa, vaikkei EU-komission valtava Fit for 55 -lakipaketti olekaan ainakaan suoraa seurausta koronapandemiasta.

Yksi paketin merkittävimmistä ehdotuksista ylikulutuksen kannalta on lakiehdotus uusien polttomoottoriautojen myyntikielto seuraavalla vuosikymmenellä.

Nikulan mukaan paketin suurin hyöty on se, että se käsittelee koko yhteiskuntaa aina teollisuuden päästökaupasta, asuntojen lämmityksestä, liikenteestä ja maataloudesta lähtien.

Kuitenkin Nikula on sitä mieltä, etteivät paketin kiristyneet päästövähennystavoitteet saavuta vieläkään riittävää tasoa.

Seuraavaa luonnonvarojen kannalta tärkeää lakiehdotusta odotetaan ulos EU-myllystä ehkä jo tämän vuoden aikana.

Eurooppalainen kulutus on merkittävä metsäkadon ajuri. Nyt metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden myyntiä halutaan rajoittaa EU-lainsäädännöllä. Kuvassa hakattua sademetsää Indonesiassa. Kuva: Hotli Simanjuntak / EPA

Metsäkatotuotteita koskeva lainsäädäntöehdotus on ollut valmisteilla komissiossa. Tämä paketti vaikuttaa erityisesti siihen, miten eurooppalainen kulutus näkyy ulkomailla.

Etenkin palmuöljyn, rehusoijan, puutuotteiden sekä kahvin ja kaakaon kulutus Euroopassa vaikuttaa metsäkatoon eri puolilla maailmaa.

– Eurooppalainen kulutus on toiseksi suurin vaikuttaja maailman epäsuoraan metsäkatoon. Nyt olisi todella hyvä poliittinen ikkuna auki sen varmistamiselle, ettei metsäkatotuotteita tule kauppaan, Nikula kertoo.

Metsäkato kulkee käsikkäin osana ylikulutuksen ja koronapandemian noidankehää.

Kansainvälisen luontopaneeli IPBESin (siirryt toiseen palveluun) mukaan sama ihmisen toiminta, joka vauhdittaa ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikatoa, kasvattaa myös pandemiariskiä.

Toisin sanoen ylikulutus.

Lue myös:

COVID-19 oli vasta alkusoittoa – luonnossa lymyää yhä yli 500 000 tuntematonta virusta, jotka voivat aiheuttaa entistä tappavampia pandemioita

Mikko Valtonen pitää tavaroiden ostamista naimakauppana ja paransi elämää kiristämällä törsäilyä – holtiton shoppailu ja kulutuskulttuuri ovat kestämättömiä