1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. uhanalaiset lajit

Saaristomereltä löytyi 9 uhanalaista koppakuoriaista – lajit vaativat säilyäkseen hoitotoimia

Lajien elinolosuhteita kaventavat rehevöitynyt meri ja laidunnuksen päättyminen. Tärkein toimenpide lajien säilymiselle on Metsähallituksen mukaan elinkelpoisen pinta-alan lisääminen.

Kärsämökuoriainen on erittäin uhanalainen lehtikuoriainen, joka elää Seilin hiekkaisella kedolla. Kuva: Sampsa Malmberg / Metsähallitus

Saaristomereltä on löytynyt kesän lajikartoituksissa kymmenen uhanalaista lajia. Löydetyistä lajeista yhdeksän oli koppakuoriaisia, kertoo Metsähallitus tiedotteessaan.

Metsähallituksen luontopalvelut kartoittaa lajistoa ja hoitaa luontoa osana RannikkoLIFE- ja HELMI-hankkeita, joissa kunnostetaan uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Toimia ohjaa Saaristomeren luonnonhoidon kokonaissuunnitelma.

Saaristomereltä on tiedotteen mukaan kesän kartoituksissa löytynyt seuraavat lajit: rahkahyrrä (Bembidion humeralis), kärsämökuoriainen, (Chrysolina analis), lyhytsiipislaji (Aleochara tristis), mantulantiainen (Liothorax plagiatus), lounalantiainen (Calamorsternus granarius), lohjanseppä (Pseudanostirus globicollis), leppäkauniainen (Dicerca alni), särkkälantiainen (Bodiloides ictericus), ukkotöyryläs (Heterocleud obsoletus) ja pähkinäkaitalude (Orthotylus prasinus).

Löydöt keskittyvät pääosin Saaristomeren välisaaristoon.

Uhanalaiset lajit elävät pienellä alueella

Tärkein toimenpide lajien säilymiselle on Metsähallituksen mukaan elinkelpoisen pinta-alan lisääminen. Tyypillisesti uhanalaisia lajeja esiintyy saaristossa vain pienillä alueilla ja pieniä määriä. Lajien säilymiseen vaadittava määrä olisi kymmenkertainen.

Lisätoimet luonnonhoidossa ovatkin välttämättömiä juuri vähiin käyneen elinkelpoisen elinympäristön vuoksi. Jos elinympäristöä ei lisätä, lajit lopulta häviävät pieniltä kohteilta pelkän sattuman vaikutuksesta, kertoo Metsähallitus tiedotteessaan.

Merkittävimpiä elinympäristöjä välisaariston alueella ovat niityt, rannat ja hakamaat sekä näiden yhdistelmät. Esimerkiksi mantulantiainen tarvitsee laidunalueita ja rantaniittyjä, ja pähkinäkaitalude niittyjen reunoilla ja hakamailla kasvavaa pähkinäpensasta.

Rantojen laatua heikentää rehevöitynyt meri, niittyjä taas laidunnuksen päättyminen sekä rehevöittävä laskeuma. Nämä kaikki aiheuttavat avoimien alueiden umpeenkasvua.

Umpeenkasvua voidaan torjua raivauksin ja niiton sekä laidunnuksen avulla. Pähkinähakamaiden ja pähkinälehtojen kunnostaminen sekä laidunnetut niittykokonaisuudet ovat tavoitteena koko välisaaristoalueella.

Metsähallituksen mukaan pääosa Saaristomeren uhanalaisesta lajistosta vaatii luonnonhoitotoimia säilyäkseen.