1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. raskaus

Laura Arrheniukselle raskaus on aika, jonka hän haluaisi unohtaa – hyperemeesi on sairaus, joka traumatisoi ja saattaa ajaa jopa aborttiin

Noin 700 raskaana olevaa sairastuu vuosittain hyperemeesiin eli poikkeuksellisen voimakkaaseen raskauspahoinvointiin. Terveydenhuollossa oireita ei välttämättä eroteta tavallisesta raskauspahoinvoinnista ja sen takia osa odottajista jää ilman hoitoa.

Laura Arrheniukselle raskaus on aika, jonka hän yrittää unohtaa. Kuukausia kestänyt oksentelu kuihdutti niin elimistön kuin elämänilonkin. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Oksentaminen ei ollut aiemmin tehnyt porvoolaista Laura Arrheniusta iloiseksi, mutta nyt teki. Se oli ensimmäinen merkki toivotun raskauden alkamisesta.

Pahoinvointi tuntui aluksi huvittavalta. Olo oli onnellinen.

Raskaus eteni, mutta oksentelu ei kuitenkaan loppunut. Päinvastoin, se paheni. Arrhenius oksensi monta kymmentä kertaa vuorokaudessa, eikä mikään ruoka tai juoma pysynyt sisällä.

Päivät kuluivat sängyn pohjalla. Voimat ehtyivät niin, ettei hän lopulta päässyt omin avuin sängystä ylös. Arrheniuksen mies joutui taluttamaan tämän jopa suihkuun ja pesemään hänen hiuksensa, kun omat voimat eivät riittäneet.

Neuvolasta sanottiin, että oksentelu ja pahoinvointi ovat normaaleja raskausoireita. Niinpä Arrhenius sinnitteli.

Hän opiskeli viimeistä vuotta ensihoitajaksi, ja opiskeluja oli jäljellä enää kevätlukukausi. Tunneilla Arrhenius oksenteli. Ja ajomatkalla Espoosta Turkuun kouluun – kerran niin runsaasti, että hän oli rysähtää autollaan moottoritien kaiteeseen. Sen jälkeen ystävä ajoi koulumatkat.

Koulussa Arrhenius eteni paikasta toiseen pyörätuolilla. Niitä kun sattui sopivasti olemaan koululla omasta takaa.

Sitten eräänä päivänä keho ei enää jaksanut. Arrhenius pyörtyi koulun käytävälle.

Potilaita pompotellaan

Hyperemeesi tarkoittaa raskaudenaikaista voimakasta pahoinvointia. Siihen sairastuu Suomessa noin 700 odottajaa vuosittain.

Pahimmillaan pahoinvointi ja oksentelu voivat jatkua koko raskauden ajan ja johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, mahahaavoihin ja ruokatorven haavaumiin (siirryt toiseen palveluun) (Hyperemeesi Ry).

Hyperemeesi on sairaus, joka vaatii hoitoa, mutta sitä on usein vaikea saada, kertoo Hyperemeesi Ry:n hallituksen jäsen Elina Jääskeläinen. Yhdistys ylläpitää Facebookissa vertaistukiryhmää, jossa monet hyperemeesiin sairastuneet ovat kertoneet hoitokokemuksistaan.

Itsekin hyperemeesin sairastanut Jääskeläinen kertoo, että suurin ongelma on se, että potilaita pompotellaan hoitavalta taholta toiselle: neuvolaan, työterveyteen, erikoissairaanhoitoon, terveysasemalle.

– Neuvolan terveydenhoitajat eivät voi tehdä paljoakaan hyperemeesipotilaiden eteen. He voivat konsultoida lääkäriä, mutta se mitä lääkäri tekee seuraavaksi onkin sitten toinen juttu.

Turun yliopiston professori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Polo kertoo, että myös hän on kuullut monilta potilailta sitä, että hyperemeesi on laitettu tavallisen raskauspahoinvoinnin piikkiin ja odottaja on jäänyt ilman hoitoa. Hän uskoo sen johtuvan tietämättömyydestä.

Itsekin tulevia lääkäreitä opettava Polo kertoo, että opetuksessa hyperemeesi pyritään tekemään tutuksi.

– Hyperemeesistä olisi hyvä informoida vieläkin enemmän niin lääkäreitä kuin neuvolan terveydenhoitajiakin. Se on todella invalidisoiva tauti.

“Raskaus pilasi kaiken, mikä oli minulle tärkeää”

Pyörtymisen jälkeen Laura Arrhenius kävi useita kertoja sairaalassa nesteytyksessä. Välillä käynnit olivat pidempiä osastojaksoja.

Myös Arrhenius koki, että hoitoa oli vaikea saada. Sairaalalta apua soittaessaan vastaus oli hänen mukaansa usein, että “onko sinun ihan pakko tulla?”

– Yleensä menin sairaalaan vasta siinä vaiheessa, kun olin pyörtymispisteessä ja niin kuiva, ettei tullut pissaa ulos.

Hän oksensi joka päivä litrasta puoleentoista litraan, ja kurkku paloi verille sappinesteestä. Nainen laihtui, ja loppuraskauteen mennessä kiloja oli tippunut jo 12.

Päivät kuluivat samaa kaavaa. Päivisin kouluun ja sen jälkeen Arrhenius nukkui aamuun asti. Ja tasaisin väliajoin tietenkin oksensi.

Synkät ajatukset täyttivät mielen. Ilo vauvasta kaikkosi, ja hän toivoi voivansa palata aikaan ennen raskautta.

– Raskaus pilasi kaiken, mikä oli minulle silloin tärkeää. Minulla oli valmiina työ ensihoidossa, mutta se meni sivu suun. Ja vaikka tiesin, että vauva ei tee pahoinvointia, tuntui siltä että vauva on kaiken pahan alku ja juuri.

Muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa Arrhenius oli taas ollut osastohoidossa. Kun hän tapasi kotiuttavan lääkärin, hän puhkesi itkuun.

– Sanoin, että minä en enää jaksa. Ottakaa tämä vauva ulos.

Vaikean raskauden jälkeen Arrhenius on nauttinut äitiydestä. "Paras palkinto", Arrhenius toteaa. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Lokakuussa 2018 Arrheniuksen esikoinen näki päivänvalon, kun synnytys käynnistettiin pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytys oli nopea ja helppo. Siitä Arrhenius on onnellinen – muuhun hän ei olisi kyennytkään.

Kun vauva ja istukka tulivat ulos, Arrheniuksesta tuntui kuin sumuverho olisi nostettu pois silmien edestä. Pahoinvointi hävisi kuin taikaiskusta, ja kuukausien painajainen oli ohi.

– Ihan kuin olisin elänyt yhdeksän kuukautta zombina ja yhtäkkiä olinkin taas hengissä.

Hyperemeesi ajaa aborttiin

Fyysisen kuormittavuuden lisäksi hyperemeesi on rankka sairaus myös henkisesti. Jopa traumatisoiva – niin sairastuneelle itselleen kuin tämän lähipiirille.

Siksi keskusteluavun tarjoaminen olisi Hyperemeesi ry:n Elina Jääskeläisen mielestä ehdottoman tärkeää.

– On todella traumaattista nähdä, kun perheenjäsen oksentelee tauotta. Tai, kun hän on letkuissa kiinni ja sairaalassa.

Hyperemeesiin sairastuminen vaikuttaa Jääskeläisen mukaan myös monen perhesuunnitteluun. Uutta lasta ei uskalleta yrittää, kun pelko uudelleen sairastumisesta kolkuttelee takaraivossa.

– Ihmiset tekevät jopa abortteja sen vuoksi, etteivät kestä enää hyperemeesin aiheuttamaa oloa. Myös ensimmäisessä raskaudessa, vaikka lapsi olisikin toivottu.

Siksi avun ja hoidon saaminen olisikin ensiarvoisen tärkeää. Jääskeläinen sanoo, että esimerkiksi neuvolan kanssa yhdessä tehty hoitosuunnitelma hyperemeesin varalle voisi helpottaa montaa uutta raskautta suunnittelevaa.

– Kun olisi varmuus, että ainakin tällä kertaa sairautta hoidetaan kunnolla.

“Äiti vaan nukkuu”

Arrheniusta pelotti, kun hän pari vuotta esikoisen syntymän jälkeen oli taas raskaana.

Vahvempana tunteena oli kuitenkin toivo siitä, että kaikki menisi hyvin. Ja ajatus, että nyt on hänen aikansa kokea normaali raskaus.

Toisin kävi. Hän sairastui jälleen hyperemeesiin, ja seitsemännellä raskausviikolla Arrhenius oli jo niin heikossa kunnossa, että joutui ensimmäisen kerran nesteytykseen.

Laura Arrhenius on tyytymätön lääkärien toimintaan, kun hän sairasti. "Lääkärit ovat kotiuttaneet minut osastolta näkemättä minua koskaan. Ja kotiutusteksteissä luki ihan eri asioita, mitä hoitajat olivat kirjanneet järjestelmään", Arrhenius kertoo. Kuva: Laura Arrhenius

Ensimmäiseen raskauteen verrattuna yksi oleellinen asia oli kuitenkin toisin: Arrheniuksella oli jo lapsi.

– Minä vain oksensin ja nukuin, ja lapsi itki perääni. Hän kertoi jokaiselle vastaantulijallekin, että: “äiti vaan nukkuu”

Tällä kertaa Arrhenius haki hanakammin apua ja myös sai sitä. Hänen luonaan kävi kotisairaanhoito, joka nesteytti suonensisäisesti. Sen lisäksi hänelle laitettiin keskuslaskimokatetri, jota kautta annettiin ravintoliuoksia, koska syöminen ei pahoinvoinnin vuoksi onnistunut lainkaan.

– Kotisairaalan työntekijöiltä lapsi muisti kysyä joka kerta, että paraneeko äiti nyt.

Arrhenius uskoo, että hän sai helpommin hoitoa toisessa raskaudessa, koska hänellä oli hyperemeesitausta ja potilastiedoista nähtiin, miten huonoon kuntoon hän edellisessä raskaudessa meni.

Hoidosta huolimatta hän laihtui raskauden aikana miltei kymmenen kiloa, ja synnytys jouduttiin käynnistämään ennen laskettua aikaa heikon voinnin vuoksi.

– Olen jälkikäteen miettinyt, että onko hyperemeetikoiden hoitopolku väärä. Tämä on sisätautinen sairaus, jonka sisätautien lääkäri osaisi hoitaa ihan rutiinilla, mutta nyt sitä hoitavat gynekologit.

Nyt kuopuksen syntymästä on kolme kuukautta, ja palautuminen on ollut nopeampaa kuin ensimmäisen raskauden jälkeen. Silloin matka korttelin ympäri oli maksimimatka, jonka Arrhenius jaksoi kävellä. Nyt hän jaksaa kävellä kilometrin verran läheiseen leikkipuistoon ja sieltä takaisin.

– Ennen esikoista juoksin puolikkaan maratonin. Tähän nykyiseen olotilaan tottuminen on siis ollut aika haastavaa.

"Esikoinen osaa edelleenkin kertoa, että kun on vauva mahassa niin ollaan kipeitä ja nukutaan vain. Ja kun vauva tulee ulos, ollaan taas terveitä ja leikitään", Arrhenius kertoo. Kuva: Benjamin Suomela / Yle

Lapsesta saakka Arrhenius on haaveillut useammasta lapsesta. Nyt ajatus on toinen.

– Toinen raskaus oli esikoiselleni todella tiukka paikka, kun minä vain makasin monta kuukautta. En voisi tehdä sitä enää lapsilleni.

Paluuta zombimaailmaan ei enää ole.

Lue myös:

Kun raskaus tarkoittaa kuukausien oksentamista – "Jaksoin kun tiesin, että saan sen palkinnon"

Kaikki oksettaa, edes jääkaappia ei voi avata – vaikea raskauspahoinvointi voi viedä sairaalaan