1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ulkomaanmatkailu

Kati Kelolan kolumni: Haluaako kukaan enää tulevaisuudessa kesälomalla ”etelän lämpöön”?

​​Ennen pandemiaa totuimme siihen, että voimme matkustaa kaikkialle. Ilmastokriisi pakottaa ajattelemaan uusiksi, millaisia matkakohteita pidämme näkemisen ja kokemisen arvoisina, kirjoittaa Kelola.

Olen kuvassa parin vuoden ikäinen. Istun äidin ja tädin kanssa kallion laella. Takanamme on järvimaisema, yllä 1970-luvun leveät lahkeet, kireät t-paidat. Siristelemme auringossa.

Kuva on Kolin huipulta. Viime vuonna Kolille tehtiin yli 230 000 käyntiä (siirryt toiseen palveluun).

Jos ottaa huomioon, kuinka pitkään Kolille on matkailtu ennen lapsuudenkuvani ottamista ja sen jälkeen, suomalaisten kotien albumeissa, puhelimissa, pilvissä ja kovalevyillä täytyy olla vähintään miljoonia vastaavia kuvia. Täsmälleen samalta kohdalta, samoilla ilmeillä ja asetelmilla.

Matkailun ilmastokeskustelussa on keskitytty paljon siihen, millä matkustamme. Enemmän pitäisi kuitenkin puhua siitä, minne matkustamme. Millaiset asiat merkitsevät meille statusta matkailussa?

Onko ok, että matkanjärjestäjät myyvät lomia vaikkapa aavikolle rakennettuihin lomakeitaisiin?

Matkailun ytimessä on paradoksi: tavoittelemme ainutlaatuista kokemusta matkustamalla paikkoihin, joissa kaikki muutkin käyvät.
Maailman suurin matkakatalogi, Instagram, on jo vuosia ohjannut turistivirtoja esimerkiksi Itävallan kuvankauniiseen Hallstattiin. Noin 800 asukkaan kylässä kävi ennen pandemiaa lähes 10 000 matkailijaa päivässä (siirryt toiseen palveluun) – iso osa vain ottamassa itsestään kuvan – muun muassa, koska Disneyn Frozen-elokuvan Arendellen kuningaskunnan huhuttiin sijoittuvan sinne.
Liikaturismi on kestämätöntä paikallisten asukkaiden kannalta. Mutta ilmastokriisissä olisi kysyttävä myös, millaisiin ympäristöihin matkailijoita ylipäätään on eettistä ohjata.

Onko ok, että matkanjärjestäjät myyvät lomia vaikkapa aavikolle rakennettuihin lomakeitaisiin? Jopa ekosysteemiltään äärimmäisen herkän Etelämantereen matkailu oli voimakkaassa kasvussa (siirryt toiseen palveluun) ennen pandemiaa.

Arvostukset ovat muuttuneet historiassa monta kertaa.

Pohjimmiltaan kyse on tietenkin kulttuurisista arvostuksista: mitä pidämme näkemisen ja kokemisen arvoisena. Toisin sanoen: millaista unelmaa meille myydään, ja mitä meidät opetetaan arvostamaan.
Karelianismiin hurahtaneet taiteilijat Juhani Aho, Eero Järnefelt, I. K. Inha ja Jean Sibelius rakensivat Kolista meille tavoiteltavan kansallismaiseman. Vaikka vieressä olisi jotain yhtä kaunista, sillä ei ole meille samanlaista matkailuarvoa.
Kohteiden lumo ei ole kiveen kirjoitettu.
Arvostukset ovat muuttuneet historiassa monta kertaa. Korkeiden paikkojen saavuttamisesta tuli houkuttelevaa Euroopassa esimerkiksi vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla. Aiemmin vuoret olivat merkinneet lähinnä estettä, eristäytyneisyyttä ja hengenvaaraa. Jos nousi vuorelle, saattoi kuolla.

Edelleen vuorille voi kuolla, mutta nykyisin kiipeilyllä on niin suuri status, että oma henki ollaan valmiita laittamaan jonon jatkoksi Everestille (siirryt toiseen palveluun).

Matkahaaveiden muuttaminen ei siis ole lainkaan mahdotonta.

Voi myös olla, että ne muuttuvat ilmaston mukana.

Filosofi Arto Haapala on kirjoittanut siitä, miten ilmastokriisi vaikuttaa esteettisiin arvostuksiimme. Siis siihen, mitä pidämme kauniina tai rumana.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset voivat olla niin perustavanlaatuisia ja laajakantoisia, että ne pakottavat meitä muuttamaan esteettisiä preferenssejämme, Haapala kirjoittaa viime vuonna julkaistussa Ilmastonmuutos ja filosofia -teoksessa.

Siihen on helppo uskoa.

Sääuutiset ovat olleet karmivia.

Äskettäin näin satelliittikuvaa Yhdysvaltojen länsirannikolla liekehtivästä, Bootlegiksi nimetystä maastopalosta (siirryt toiseen palveluun). Punainen maa syöksi tulta ja savua.

Samoihin aikoihin luin, miten muun muassa 25 miljoonan ihmisen vedenlähde sekä Los Angelesin ja Las Vegasin kukoistuksen mahdollistanut Meadin tekojärvi on kuivumassa (siirryt toiseen palveluun) samalla suunnalla. Syinä ovat holtiton vedenkäyttö ja ilmastonmuutoksen pahentama kuivuus.

Jos vielä aiemmin kuvat Kalifornian palmukaduista, uima-altaista ja rehevistä puutarhoista hohtivat jonkinlaista glamouria, tätä taustaa vasten ne eivät enää näyttäydy kauniina vaan pelottavina. Houkuttelevan sijaan ne alkavat merkitä keinotekoista ja kestämätöntä, autiomaahan luotua turhamaisuutta.

Tänä kesänä moni muukin on varmasti miettinyt, mitä ilmastolle on todella käymässä ja miten nopeasti. Sääuutiset ovat olleet karmivia. Kanadassa lämpötila nousi 49,6 asteeseen. Euroopan tulvissa kuoli ainakin 200. Tšekissä tuhosi tornado. Suomessakin on hikoiltu yötä päivää. Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin (siirryt toiseen palveluun), ja Kouvolassa rikottiin helleputkiennätys.

Millaiset kohteet ylipäätään houkuttelevat tulevaisuudessa? Tällä lomalla ei ainakaan tehnyt mieli ”jonnekin lämpimään”.

Kati Kelola

Kirjoittaja on toimittaja, jonka optimilämpötilaksi on osoittautunut +23 astetta.

Kolumnista voi keskustella 31.7. klo 23.00 saakka.