1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rock

Aleksi ja Jussi kiersivät Eurooppaa katusoittajina, mutta heille nyrpistettiin nenää – Suomessa Ursus Factory on saanut maan parhaan livebändin maineen

Ursus Factory on yksi esimerkki rockin uudesta esiinmarssista räp-musiikin pitkän valtakauden jälkeen. Fanikunnan ydin on pari-kolmekymppisissä, mutta uutta kuulijakuntaa on löytynyt myös vanhemmista sukupolvista.

Ursus Factory villitsee yleisöä
Ursus Factory villitsee yleisöä

Mitä mies! Mitä äijä!

Ursus Factoryn Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti soittavat vimmatusti yhtyeen yhtä tunnetuimmista kappaleista Helsingin Tavastian lavalla. Yleisö tanssii ja laulaa riehakkaasti lavan edessä, vaikka ihmiset on yritetty rajata nauhoilla erilleen toisistaan koronarajoitusten takia.

Bändi esiintyi Tavastialla heinäkuun puolivälissä kolmena perättäisenä iltana juhlistaakseen kolmatta albumiaan Onnellinen sukupolvi. Levy julkaistiin jo kesäkuun alussa, mutta koronan takia duo pääsi esittämään uutta musiikkia yleisön eteen vasta yli kuukausi myöhemmin.

Ursus Factory sai yleisön hurmioon Helsingin Tavastialla 15.7.2021. Kuva: Sini Järnström/ Yle

Ursus Factorysta on kohistu musiikkipiireissä jo jonkin aikaa. Puskaradion kautta on levinnyt sana, että bändin keikoilla on maanisen hyvä meininki. On jopa sanottu, että yhtye on tällä hetkellä Suomen paras livebändi.

Se on hyvin yhtyeeltä, jonka kappaleet eivät juuri soi radiokanavilla tai keiku Spotify-listojen kärjessä. Bändi kuitenkin pitää maineestaan.

– Mua oikein joskus ärsyttää se, että sanotaan Suomen paras livebändi. Miksi siinä on se live-sana? Miksi ei sanota suoraan, että Suomen paras bändi? kummastelee Pelkonen pieni virne naamallaan.

Kemiat löytyivät katusoitosta

Aleksi Ripatti ja Jussi Pelkonen tapasivat sattumalta kymmenisen vuotta sitten. Pelkonen tuli tuuraamaan kitaristia bändiin, jossa Ripatti soitti. Kohtaaminen oli kaksikon mukaan ystävyyttä ja rakkautta ensisilmäyksellä.

– Tämä on sellainen bändi, jossa voi tehdä minkälaista musiikkia vaan. Teemme jotain rohkeata, sanovat Ursus Factoryn Jussi Pelkonen (vas.) ja Aleksi Ripatti. Kuva: Sini Järnström/ YLE

Musiikista innostuneet nuoret päättivät lähteä kiertämään Eurooppaa katusoittajina. Ohjelmisto koostui rock-klassikoista, ja se upposi Prahassa, mutta muualla vastaanotto oli nihkeämpää. Trendikkäät berliiniläiset nyrpistivät nenäänsä, eikä puolalaisilta herunut zlotin zlotia.

Kotiin palattuaan kaksikko huomasi, että suomalaiset ovat parasta yleisöä.

– Suomalainen tanssii vaikka mikä olisi. Tanssii ja laulaa ja vielä huutaa päälle niin ettei suunvuoroa saa, Pelkonen suitsuttaa.

Rockin parissa kasvaneet Ripatti ja Pelkonen päättivät perustaa bändin. Reissussa oli löytynyt yhteinen sävel, vaikka he eivät aiemmin olleet tunteneet.

– Emme aluksi ajatelleet, että meillä olisi kahden hengen bändi. Mutta dynamiikka muovautui siten, ettei siihen oikein muita mahtunut, Ripatti sanoo.

Yhtyeen yhtenä tärkeimmistä esikuvista oli alussa amerikkalainen The White Stripes, joka on niin ikään rock-duo. Inspiraatiota musiikkiin he löysivät myös klassisesta rockista kuten AC/DC-yhtyeestä tai Princen tuotannosta. Lisämakua haettiin Eppu Normaalista, jota molemmat olivat kuunnelleet nuorempina.

Lopulta vuonna 2013 syntyi bändi, joka sai nimekseen Ursus Factory. Se tulee puolalaisesta hylätystä tehtaasta, missä valmistettiin Ursus-nimisiä traktoreita.

Ursus Factoryn Helsingin Tavastian keikalla 15.7.2021 yleisössä korostui heidän innokkaimmat faninsa, jotka ovat pari-kolmekymppisiä. Kuva: Sini Järnström/ Yle

Voimaannuttavaa musiikkia

– Meikä tekee kaiken ja Allu ottaa rahat, Pelkonen vitsailee Tavastian bäkkärillä.

Ursus Factoryn kaksikolla on selkeä työnjako. Pelkonen tuo treenikämpälle biisien aihioiden melodiat ja sanoitukset, ja hän kysyy kollegalta, mitä hän niistä tykkää. Tämän jälkeen Ripatin tehtävänä on olla kustannustoimittaja.

– Otan kuvitteelliset lukulasit silmille ja luen sanoja läpi keravalais-töölöläisen filtterin läpi. Joskus sanon, että voisiko tämä predikaatti olla toinen. Sitten jammaillaan ja väännetään temposta. Siihen minulla on aika painava sana, Ripatti tähdentää.

Pelkosen mukaan kappaleiden tekeminen on ollut hänelle aina helppoa. Erityisen rakasta hänelle on sanoitusten tekeminen. Teemoina ovat kaikkia koskettavat rakkaus, kuolema ja kohtalo.

– Musiikkimme on voimaannuttavaa tai sellaista, joka tsemppaisi myös itseäni. Se on pinnallista ja syvällistä samaan aikaan.

Pelkonen on opiskellut musiikkia Pop & Jazz Konservatoriossa ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

– Musiikkimme on pinnallista ja syvällistä samaan aikaan, sanoo Ursus Factoryn laulaja-kitaristi Jussi Pelkonen. Kuva: Sini Järnström/ Yle

Alkuun Ursus Factory keräsi mainetta yliopisto-opiskelijoiden piireissä, kun bändi soitti opiskelijabileissä. Musiikki kolahti valtiotieteen opiskelijoihin sekä tiedostaviin hipstereihin.

Tällä hetkellä yhtyeen fanikunnan ydin on kaksikon oman ikäisissä pari-kolmekymppisissä. He arvelevat, että suosion myötä hipsterit ovat jo kääntäneet heille selkänsä, mutta uutta kuulijakuntaa on löytynyt kuusikympisistä, jotka kuuntelivat punkia ja Suomi-rockia 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

– Heiltä kuulee usein vertauksia niihin aikoihin ja sen ajan bändeihin. Se on siistiä, koska me molemmat tykkäämme monista sen ajan bändeistä.

Sanomaa mekoissa ja ilman

Aleksi Ripatti haistelee bäkkärin seinustalla roikkuvaa keikkapaitaansa. Se on kastunut läpimäräksi jo kahtena edellisenä keikkailtana, mutta tuoksusta huolimatta se kestää vielä yhden vedon.

– Minua viehättää teatraalisuus. Saan paljon siitä, että on vapaus tehdä mitä vaan, ja keikoilla ei ole tiukkaa tyyliä ja käsikirjoitusta, sanoo Ursus Factoryn laulaja-rumpali Aleksi Ripatti. Kuva: Sini Järnström/ Yle

Ursus Factory panostaa keikkojensa visuaalisuuteen ja esiintymisasuihinsa. Tavastian lavalla kaksikko näyttää siltä, että päälle on heitetty vain jotain. Kaikki on kuitenkin harkittua.

Duo on esiintynyt myös mekoissa, mikä ei sinällään ole uusi juttu. Rokkareita on nähty lavoilla mekot päällä jo 50 vuoden ajan.

– Hyvin istuvia mekkoja on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Haluan antaa esimerkkiä kaikille maailman pikkupojille ja vähän isommillekin, että he saavat laittaa mekon päälle, sanoo Ripatti.

Ursus Factory -yhtyeen jäsenet haluavat painottaa, etteivät he ole ajamassa erityisesti mitään yhteiskunnallista asiaa. Mekoissa esiintyminenkin on vähentynyt, sillä heillä ei ole asialle sen ihmeempää agendaa. Niissä on vain mukavampaa esiintyä hikisillä keikoilla.

Taustalta löytyy kuitenkin ajatusta.

Aleksi Ripatti opiskelee talous- ja sosiaalihistoriaa Helsingin yliopistossa. Hän kertoi Ylen Luovia suhteita -ohjelmassa gradustaan, jonka aiheena on maskuliinisuuden representaatiot 80-luvun Suomen popkulttuurissa. Tarkastelun kohteena siinä on erityisesti Hanoi Rocks ja se, miten pop- ja rockmuusikot voivat vaikuttaa arvoilmapiiriin.

Luovia suhteita: Ursus Factoryn rock kumpuaa ystävyydestä

Rock jyrää jälleen

Räp-musiikki dominoi musiikkikentää viime vuosikymmenen ja rock on viettänyt hiljaiseloa. Viime aikoina rock on alkanut kiinnostaa jälleen, ja siitä hyvänä esimerkkinä on Euroviisut. Italialainen rockbändi Måneskin voitti koko kisan ja Suomen Blind Channel sijoittui loistavasti.

– Yritämme pitää touhun mielenkiintoisena, että jännittää ennen keikkaa ja pystymme antamaan kaikkemme, sanovat Ursus Factoryn Jussi Pelkonen ja Aleksi Ripatti. Kuva: Sini Järnström/ YLE

Suomessakin rock-musiikille alkaa olla enemmän tilaa ja siinä Ursus Factory on etulinjassa.

– Tämä voi kieliä siitä, että ihmiset kaipaavat astetta orgaanisempaa musiikkia kuin sellaista kliinistä koneellista. On hauska nähdä nuorempia tyyppejä, jotka löytävät hikisen rock’n’rollin. Heille se on vau, että mitä tämä on, Pelkonen sanoo.

– Kaverini oli sanonut vanhemmilleen, että olipa Ursus Factoryn keikalla hulluin meno ikinä. Vanhemmat olivat kuitanneet, että niin sinun elinaikanasi.

Katso myös:

Ursus Factory (YleXPop 2021)