1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suomen kesä

Sukuseura pestasi helsinkiläisnuoret yhteisömummolan kesäpehtooreiksi – "Näitä hetkiä muistellaan kiikkutuolissa"

Kolme nuorta naista etsi keväällä somessa kesäkotia maalta. Heidän tarkoituksenaan oli viettää rauhallinen kesä poissa kaupungista. Maalaiselämä imaisi heidät mukaansa, vaikka ison talon pyörittäminen on ollut paljon raskaampaa kuin nuoret arvelivat.

Pinja Taipale (vas.), Tiia Hyyryläinen ja Sara Kittilä ovat viettäneet suvensa Lapualla Alasen talon kesäpehtooreina. Kuva: Päivi Rautanen / Yle

Orvokki, Malla ja Hertta kipittävät ulkorakennuksen takaa esiin pihapiirin aitaukseen, kun helsinkiläiset kesäpehtoorit astuvat ulos 200–300 neliön maalaistalosta Lapuan Kauhajärvellä Etelä-Pohjanmaalla.

Lampaat ihmettelevät, missä ruoat, mutta reilu kaksikymppisten nuorten neitojen seura ja rapsutukset ovat niille myös mieleen.

Pihapiirin kukko ja kanat väistelevät paahtavaa aurinkoa.

Pinja Taipaleen, 22, Tiia Hyyryläisen, 23, ja Sara Kittilän, 22, kesä Alasen talossa on kääntynyt jo lopuilleen.

Kesä maalla on ollut työntäyteinen, välillä hyvin vaativakin, mutta suvesta jää nuorten mieliin koskettavat muistot.

– Vaikka ei aina ole mennyt ihan putkeen, näitä hetkiä muistellaan varmasti kiikkutuolissa. Erilaiset ihmisten kohtaamiset ovat olleet niitä parhaimpia hetkiä. Olemme kuulleet vanhemmilta ihmisiltä upeita tarinoita, Sara Kittilä vetää kokemuksia yhteen.

Sara ja Tiia muuttivat kesäksi Alasen taloon kumpikin omista kimppakämpistään, Pinja yksiöstä.

Lähes kaksifooninkisessa pohjalaistalossa on voinut kesän mittaan vaihtaa nukkumapaikkaa mielensä mukaan yläkerrasta peräkamariin tai vaikka tuvan yläsänkyratiin.

– Tiedän jo nyt, että tulen kaipaamaan näitä eläimiä. Kunpa voisin ottaa ne mukaan parvekkeelleni tai pihalle Helsingin Maunulaan, Sara Kittilä jatkaa.

Eivätkä vanhan talon kummituksetkaan ole kesäpehtooreita kiusanneet.

– Olemme hyvissä väleissä talon henkien kanssa, jos täällä sellaisia on, nuoret tuumaavat.

Pinja, rapsuta mua, tuumannee Orvokki-lammas. Kuva: Päivi Rautanen / Yle

Kohtaloakin mukana

Mutta miten kolme helsinkiläisnuorta päätyy satojen kilometrien päähän kesäpehtooreiksi eli tilanhoitajiksi syvälle pohjalaiselle maaseudulle? Siinä tarvittiin jo vähän kohtaloakin.

Alun perin toisilleen melko vieraat kaverukset päättivät viettää erilaisen, rauhoittavan kesän maalla. Kolmikosta Tiia ja Pinja eivät tunteneet toisiaan ennestään.

Nuoret naiset etsivät kesäkotia maalta sosiaalisessa mediassa.

He lupailivat tekevänsä talkoohommia korvaukseksi asumisesta, mutta homma vähän paisui.

Samaan aikaan nimittäin Ketolan Paksun sukuseura viritteli enenevässä määrin toimintaa suvun kantataloon, Alasen taloon.

Sukuseura oli hiljattain saanut tämän 1700-luvun lopulla rakennetun ja noin 30 vuotta asumattomana olleen talon lahjoituksena suvun jäseneltä.

Seura pani tuulemaan, haki EU-avustusta ja pisti talkoita pystyyn. Taloa on korjattu vanhaa vaalien ja siitä kehitetään maakunnan mummolaa, jonka tunnelmalla halutaan ilahduttaa vierailijaa ja joka tuo Kauhajärven kylään elämää ja yhteisöllisyyttä.

Sukuseuran silmään pisti tyttöjen kesäkotihaku ja seuran puheenjohtaja, espoolainen Kirsi Ojala otti maalaiselämästä unelmoiviin yhteyttä.

Kysyntä ja sukuseuran tarpeet kohtasivat: rauhallisen oleilun sijasta nuoret palkattiinkin ison pohjalaistalon kesäpehtooreiksi, joilla on riittänyt työtä talon, pihapiirin ja eläinten hoidossa, vieraiden vastaanottamisessa sekä työpajojen, kurssien, tapahtumien ja iltamien järjestelyissä.

Hyvä kun välillä ovat ehtineet istahtaa aterioimaan tuvan pöydän äärelle – pöydän, johon on kaiverrettu vuosiluku 1784 ja jonka sukuseura löysi tilan puimaladosta ja kantoi tupaan.

– Työmäärä yllätti, kun mukaan tuli Leader-hanke, mutta kaikki kokemamme on arvokasta. Olemme oppineet paljon. Oikeasti yllätyimme, kuinka paljon aikaa menee pelkästään ison talon, puutarhan ja eläinten hoitoon, Pinja Taipale, Tiia Hyyryläinen ja Sara Kittilä tuumaavat.

Alasen peräkamarissa on järjestetty kesän aikana muun muassa valokuvauskursseja. Kuva: Päivi Rautanen / Yle

Oman ammattitaidon kehittämistä

Pinja ja Tiia ovat ammatiltaan valokuvaajia.

Käsitöistä innostunut Sara on valmistunut media-assistentiksi, mutta työskennellyt kaupan alalla. Hän tähtää vielä opiskelemaan kulttuurituotantoa.

Nuoret ovat saaneet panna ammattitaitonsa likoon muun muassa Alasen talon kesätyöpajoilla, kun on opetettu kurssilaisille valokuvausta ja makrameen valmistusta.

– Kaiken tämän järjestely on ollut opettavaista. Tässä on oppinut itsestään uusia puolia: sitä, missä on hyvä ja missä pitää kehittyä. Kasvua on ollut paljon, ja se kantaa hedelmää, Pinja Taipale miettii.

Opettelemista on ollut siinäkin, että tarpeilleen on lähdettävä pihan perille ja kyläkauppaan polkaistaan pyörällä, kun Helsingissä kauppa jos toinenkin on korttelin takana.

Kirkko, kauppa ja koulu

Ketolan Paksun sukuseuran aktiivi ja sukuseuran sihteeri, lapualainen Heli Karhumäki muistuttaa, että Kauhajärvi on poikkeuksellisen vireä maalaiskylä: sieltä löytyy vielä kirkko, kauppa ja koulu – niin ja vastaisuudessa myös mummola heillekin, joilla ei ole omaa mummolaa.

Kesäpehtoorien mukaan kyläläiset ovat ottaneet heidät hyvin vastaan. Se näkyy muun muassa kyläily- ja kahvittelukutsuina.

– Kauhajärvellä meidän kesäpehtoorit tunnetaan jo Alasen tyttöinä, Heli Karhumäki tietää.

Pinja Taipale kertoo, että kyläläisten reaktiot ovat ilahduttaneet heitä paljon.

– Sydäntä lämmittää, kuinka meitä on autettu. Ei ole tarvinnut edes pyytää, kun ihmiset ovat jo tulleet moikkaamaan ja auttamaan.

Kohti lavatansseja! Kuva: Tiia Hyyryläisen kotialbumi

Kesämekot ylle ja lavatansseihin

Vaikka kesäpehtoorien kuukaudet maalla ovat olleet kiireisiä, pelkkää hauskuuttakin on riittänyt.

Eräänä kauniina lauantai-iltana nuoret naiset pukivat kesämekot ylleen, hyppäsivät polkupyörille ja hurauttivat Kauhajärven Rantapuistoon lavatansseihin.

Tiia Hyyryläinen tunnustaa, että lavatanssikokemus oli heillä kaikilla maallemuuton haaveena.

– Harjoittelimme vähän jo etukäteen. Emme tietenkään mitään parkettien partaveitsiä olleet, mutta hyvin se meni ainakin silloin, kun tanssimme keskenämme. Haettiin meitä toki tanssimaankin, nuoret naiset innostuvat.

Kotimatka lavatansseista päätyi jatkoille naapuriin, mutta Alaseen kaikki vakuuttavat palanneensa kolmistaan. Päälle seuraa valtava naurunremakka.

Vaikka varpaat olivat koetuksella, toinenkin lavatanssireissu siintää jo mielessä.

– Meillä on Alasessa lauantaina 7. elokuuta tämän kesän päätösnuotio. Toivottavasti lähdemme tuolta nuotiolta koko kylän voimin tansseihin.

Lahjoitus hyötykäyttöön

Mutta mikä onkaan tämä Alasen talo, jota Pinja, Tiia ja Sara ovat emännöineet koko kesän?

– Tämä on sukumme kantaisän, Ketolan Paksuna tunnetun Jaakko Ojalan isännöimä talo. Hän tuli tänne vävyksi 1852, mutta talo oli rakennettu jo kaksi sukupolvea aikaisemmin 1780-luvulla, Heli Karhumäki selvittää.

Alasen talo oli ollut 30 vuotta asumattomana, kunnes sen omistaja lahjoitti kiinteistön sukuseuralle.

– Ylös hyppien me otimme tämän vastaan ja mietimme, miten elvyttää taloa ja sen elämää ja samalla koko Kauhajärven kylän elämää.

Ketolan Paksun sukuseura sai Alasen talon lahjoituksena, ja nyt siitä ollaan kehittämässä yhteisömummolaa, kertovat Heli Karhumäki (vas.) ja Kirsi Ojala. Kuva: Päivi Rautanen / Yle

Sukutalosta yhteisömummolaksi

Alasesta on muovautumassa yhteisömummola myös heille, joilla ei ole mummolaa.

– Monilla meillä on muistoja ja tuntemuksia vanhan pohjalaistalon tuoksuista ja fiiliksestä. Moni on myös menettänyt mummolansa, koska taloja on hävitetty tai niitä on siirtynyt pois suvulta tai on muutettu muualle, Heli Karhumäki selvittää.

Karhumäen mukaan Alaseen voi tulla nyt fiilistelemään ja kokemaan useiden sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä.

Talo on auki tapahtumien aikana ja sovittaessa. Jos ketään ei ole kotona, pihapiirin eläimiä voi käydä tervehtimässä.

Talo henkii vanhaa

Sukuseuran on ollut hyvä asettua taloksi Alaseen, sillä iästään huolimatta rakennus on hyvässä kunnossa.

– Talo henkii aidosti vanhaa. Täällä ei ole tehty sellaisia uudistuksia, jotka olisivat vieneet talon henkeä pois. Täällä ei ole ollut moderneja mukavuuksia, kuten suihkuja ja sisävessoja, selvittää sukuseuran puheenjohtaja, arkkitehti Kirsi Ojala.

Ojalan mukaan talo on myös rakennettu sellaiseen paikkaan, että se on pysynyt hyvin suorassa.

– Tässä on myös hyvin kuivuva maaperä.

Miltä maalla asuminen maistuu?

Alasen talon kesäpehtoorit vuosimallia 2021 viipyvät Lapualla elokuun puoleen väliin saakka. Palaavatko he kenties ensi kesänäkin emännöimään Alasen taloa, se jää nähtäväksi.

– Talo pysyy aina sydämissämme, he uskovat.

Vai täyttyykö talo ensi kesänä mummoista, tiedä tuota. Heli Karhumäki toteaa, että sukuseura harkitsee jopa Alasen talon tarjoamista viikoksi kerrallaan ihmisille, jotka haluavat kokeilla, miltä maalla asuminen tuntuu.

– Sukuseuran järjestämään toimintaan osallistuminen on aina ollut avointa kaikille, mutta nyt myös varsinainen jäsenyys on avattu kaikille, Heli Karhumäki kertoo.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 2. elokuuta kello 23:een asti.